bg

Free background from VintageMadeForYou

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

"Ja he elivät onnellisina..." uusia loppuja vanhoille saduille


Vilkas vipeltää edelleen entiseen malliin, mutta kääpiötovereidensa sitkeän ruinaamisen seurauksena hän lupasi ainakin yrittää opetella puhumaan. Tätä varten hänelle hankittiin viehättävä äidinkielen opettaja. Vaikka opettaja kuinka rauhallisesti yritti lausua: A, B, C, D, E, F, G, H..., niin kirjaimet kiertyivät aina Vilkkaan huulilla muotoon A, D, H, D... A, D, H, D. Kääpiöt eivät ole kuitenkaan heittäneet toivoa vikkelän toverinsa suhteen, vaan antavat hänen harjoitella puhumista, vaikka sitten neljä kirjainta kerrallaan.

(Juha Vuorinen: Lumikki ja Seiskan kääpiöt )


"Ja he elivät onnellisina..." Uusia loppuja vanhoille saduille
Toimittanut Sanna Kiiski
Kuvitus: Laila Nevakivi
Minerva Kustannus Oy 2010

Harvat klassikot puolustavat paikkaansa kirjojen seassa niin hyvin kuin klassikoiksi kohonneet sadut. Tuhkimo, Lumikki, Punahilkka, Kolme kiliä, Pieni tulitikkutyttö, Hannu ja Kerttu... Sukupolvi toisensa jälkeen kertoo niitä lapsilleen, ne opitaan ulkoa jo lastentarhassa. Mutta mitä näille kaikkien tuntemille satujen sankareille ja sankarittarille tapahtuu sen jälkeen, kun satu loppuu?

"Ja he elivät onnellisina..." raottaa tätä salaperäisyyden verhoa. Raottajina toimivat tunnetut suomalaiset. Mm. Sami Garam, Dome Karukoski, Marika Krook ja Viivi Pumpanen tarjoilevat kirjassa oman versionsa klassikkosatujen uusiksi lopuiksi. Kaikenlaista voi tapahtua: ahkera Tuhkimo ei sopeudukaan joutilaaseen hovielämään, Punahilkka on hilkulla jäädä ison mustan auton alle, ja pikku kilejä pelotellut peikko havittelee omakseen kuunsiltaa, mutta onkin vaarassa joutua itse syödyksi merenkuninkaan hovissa...


- Minä haluan peikon miehekseni!
- Mitä? Huudahti kuningas.
- Minäpäs! Huusivat vaalea ja punatukkainen neito yhteen ääneen.
- Nyt minä syön tuon otuksen! sanoi kuningas.
Juustomainen haju houkutti siis Meren Kuningastakin.
- Te tytöt lopetatte nyt joutavat puheet ja menette kotiin pyrstö viuhtoen, kuningas komensi. 
Merenneidot väittivät kuitenkin vastaan:
- Etkä syö! 
- Eikä mennä!
- Me kerrotaan äidille!
Nyt Poseidonkin hätkähti: 
- Kerrotte äidille! Tuo ei ole reilua.

(Marco Hietala: Peikko ja kolme merenneitoa)

Tarinautti lokikirjaan: Ostin tämän kirjan hyväntekeväisyysmielessä. Kirjan tuotolla näet tuetaan HOPE ry:n arvokasta työtä vähävaraisten tai muuta apua tarvitsevien lapsiperheiden hyväksi. Vähän jännitti, olisiko kirja pelkkää julkkisten maineella ratsastavaa sisällötöntä höttöä. Odotukseni eivät siis olleet ainakaan liian korkealla, ja kirja olikin iloinen yllätys! Satujen tyyli ja taso toki vaihtelivat suuresti, kuten odottaakin sopi. Suurin osa oli tasoa "ihan mukava", mutta melkein jokaisessa oli ainakin muutama kutkuttava oivallus, ja joukkoon sopi myös jokunen aito helmi.

Suurimmaksi suosikikseni nousi Paola Suhosen Pieni Merenneito. Surullisen sadun saama uusi loppu oli runollisen kaunis!


Merenneito puhalsi ja tuuli viimeisillä voimillaan, ja pian hänen puhallukseensa sekoittui jotain uutta. Jotain vanhaa! Tuulen mukana ilmoille kulki hänen kadotettu laulunsa. Hänen menneisyytensä suurin aarre... hänen kultalankainen laulunsa, jonka hän kerran oli menettänyt meren noidalle vastalahjana merenneidon pyrstön muuntumisesta ihmisjaloiksi.
Merenneidon laulu yltyi ja kirkastui. Se oli kuin ennen!

(Paola Suhonen: Pieni Merenneito)

Laila Nevakiven kuvitus on värikäs ja satujen tunnelmiin sopiva.

Summa summarum: Sympaattinen tarinakokoelma klassikkosatujen ystäville - ja tietysti vanhemmille, jotka ovat väsyneet lukemaan saman sadun ties kuinka monetta tuhannetta kertaa! ;)

15 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta. Myös kuvat houkuttelevat etsimään tämän luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko, voin kyllä suositella. Itse tykkään hirveästi Nevakiven pirteästä kuvituksesta joka toimii pienille tytöilleni mutta viehättää myös aikuista silmää.

      Poista
  2. Hauska idea kirjassa! Täytyypä tätä vilkaista kirjastossa. Ideaahan voisi soveltaa muutenkin vaikka lasten kanssa saduttamalla jollekin perinteiselle sadulle jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Sara, tämähän on tosissaan täydellistä sadutusmatskua!

      Poista
  3. Mikä hieno idea!

    Mun 5-vuotias kriitikko kyselikin jo talvella, että miten tuo sati jatkuu. Sanoin, että "he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti". Tyttö mietti, että niin mutta millä tavalla ja mitä ne tekivät?

    Olisi kyllä ollut mielenkiintoista kuulla, mikä on eri aikoina ollut se onnellinen elämä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, tässä kirjassa kyllä tuuletetaan railakkaasti vanhanaikaista käsitystä onnellisesta elämästä. Aika moni satu on siirretty nykyaikaan, juorulehtien ja kaukosäätimen sekaan. Prinsesssa Ruusunen kyllästyy kuuntelemaan erään lordin jorinoita hevospoolosta ja karkaa koko hovista tavallaiseen elämään!

      Poista
  4. Tämä tosiaan ruokkii mielikuvitusta! Oikein perusharjoitus. Tosin tuo Pumpanen herätti minussa kyllä melkoisen skeptisyyden puuskan. Miksi loppuja ei ole pyydetty lastenkirjailijoilta? Se se olisi jotakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelin vähän minäkin! En varmasti olisi ostanut kirjaa jos pennini eivät olisi menneet hyvään tarkoitukseen. Pumpasen satu ei ollut mikään erityinen, mutta ei kuitenkaan kokoelman heikoinkaan ainakaan minusta. Mutta olisihan ollut huikeaa jos tähän olisi kerätty loppuja kirjailijoilta! Toviottavasti Hope ja Minerva julkaisevat jossain vaiheessa myös sellaisen :)

      Poista
  5. Meillä oli tämä tovi sitten lainassa. Vilkaisin muutaman kerran ja lukematta jäi. Olisi vissiin pitänyt silmäillä vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, meilläkin tämä lojui hyllyssä puoli vuotta ennen kuin tuli siihen tartuttua. Näin hyvästä ideasta olisi saanut kyllä hienommankin kirjan, mutta toisaalta varmasti myös huonomman...

      Poista
  6. Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta idealta, pitää katsoa josko tämän jostain vielä käsiini saisin. Tosin minuakin hieman hämmästyttää ainakin tuo Pumpasen Viivi. Minustakin olisi ollut loogisempaa, ja kirjan taso tuskin olisi ainakaan kärsinyt, jos mukaan olisi valittu enemmän kirjallisuudessa kunnostautuneita henkilöitä. :D Alkoi kiinnostamaan, että minkä sadun Dome Karukoski on valinnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, Dome kirjoitti jatkoa Pieneen Tulitikkutyttöön.

      "Pian joukkoon liittyi myös poika, joka oli aiemmin päivällä siepannut tytön jalasta tippuneen puukengän ja vienyt sen mukanaan. Nyt pojan omatunto alkoi kuitenkin kolkuttaa. Hän tuli hyvin surulliseksi nähtyään maassa makaavan tytön..."

      Poista
  7. Onpa hauska idea kirjalle! Laitan korvan taakse josko tämä tulisi joskus vastaan. Ja kiva arviö myös, kiitos teksti- ja kuvanäytteistä, kuvitus tosiaan on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Linnea! Tappelin printterin kanssa tunnin, että sain kuvat skannatuksi. Kiva että se kannatti :)

      Poista
  8. Tämähän on hupasa idea! Miksipä ei johonkin tiettyyn satuun voisi keräillä vaihtoehto-loppuja kirjablogisteiltakin... :D

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.