bg

Free background from VintageMadeForYou

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

10 parasta bloggaamaani romaania (+ vielä yksi 11)





Hihhei, taas tuli haastetta bloggarin eloon! Kirjavan hyllyn Carmelita heitti minulle 11 hyvää kysymystä, ja Katja sekä Valkoinen kirahvi puolestaan haastoivat kertomaan 10 parasta blogiaikana lukemaani kirjaa. Vastaanpa ensin helpompaan, eli Carmelitan kysymyksiin:

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
- Liken kevätuutuutta Naiset ilman maata.
2. Milloin tykkäät lukea?
- Iltaisin ja hyvällä säällä hiekkalaatikon reunalla :)
3. Minkä genren kirjoja tykkäät lukea eniten?
- Historialliset lukuromaanit on aika ihania.
4. Opitko pienenä helposti lukemaan?
- Viisivuotiaana ihan puolivahingossa
5. Minkä kirjan haluaisit lukea seuraavaksi?
- Voi, niitä on monta... mutta jatkan kuukauden kurditeemaa eli vastaan: Elizabeth Lairdin Kiss the dust.
6. Mahtuvatko kaikki kirjasi kirjahyllyyn?
- No eivät! Ongelma pahenee koko ajan, kun uusia hankin... :O
7. Mistä hankit kirjat, jotka luet?
- Kirjastosta, kirpparilta, huutonetistä, kirjaston kierrätyskärrystä, nettikirjakaupoista.
8. Oletko koskaan kuulunut lukupiiriin?
- Ikävä kyllä en.... vielä.
9. Mitä muuta harrastat kuin lukemista?
- Teatteria, kieliä, vapaaehtoistyötä
10. Mistä haaveilet?
- Oi vaikka mistä! Matkahaaveita on aina kiva kehrätä kokoon, Balkanilla olisi kiva joskus käydä ja Norjaankin on ikävä aina... mutta juuri nyt riittäisi jos pääsen reissaamaan kotimaassa (kts. seuraava kysymys)
11. Mitä aiot tehdä kesällä?
- Lomamatka ystävien luokse Hesaan ja Kokkolaan on toivelistalla ykkösenä. Kiva oisi myös piipahtaa kotipuolessa Suomen katolla.

Ja sitten niihin parhaisiin. Kuten kaikki tämän tehneet bloggarit  jo tietänevät, kaikkein parhaitten valinta on kaikkea muuta kuin helppo. Itse päädyin rajaamaan kilpakelpoisiksi pelkät fiktiiviset romaanit - tietokirjat ja asiaproosa sekä runous jäävät siis odottamaan omaa listaansa. Ja pitemmittä selittelyittä itse listan kimppuun:



1. Susan Fletcher: The Silver Dark Sea
2. Vaddey Ratner: In the Shadow of the Banyan
3. Alice Hoffmann: The Dovekeepers
4. Susan Fletcher: Noidan rippi
5. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
6Tove Jansson: Taikatalvi
7. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
8. Anita Diamant: Punainen teltta
9. Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
10. Joann Sfar: Rabbin katti 1-2


(Järjestys on satunnainen, mutta yllättävän helposti sain lopulta listan kasaan. Paljon apua oli Elma-palkinnoista, joita olen jaellut melkein koko blogiurani ajan.)

En tällä kertaa heitä haastetta kellekään, mutta sen saa poimia mukaansa kuka tahtoo :)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Heini Saraste: Mahabad. Kuu, aamusumu ja rakkaus

Sillä Mahabad on kuin ryöppyävä vuoripuro, kuin räjähtelevä tähdenlento, ja Firas on tyyni suuri järvi, johon puro laskee, mittaamaton avara taivaan selkä tähden lentää.

Kadulla Mahabad ja Firas tapaavat turkinkurdilaisen tanssiryhmän, joka kiinnostuu nuorenparin tilanteesta.
- Onko teillä kaupungissa ystäviä, ketkä ovat tulossa häihinne?
Firas viittaa laajassa kaaressa ylöspäin:
- Vain taivas on ystävämme.
Silloin tapahtuu taas pieni iloinen ihme. Turkin kurdien tanssiryhmä lupaa järjestää koko tilaisuuden. Se hankkii ruuat ja orkesterin ja lupaa myös tanssia.

Heini Saraste: Mahabad. Kuu, aamusumu ja rakkaus
WSOY 2007

Mahabad on pieni tyttö, kun hänen perheensä joutuu jättämään kotinsa Kurdistanissa ja etsimään maailmasta uutta kotia. Turkista tie vie lopulta Suomeen, jossa Mahabad omaksuu uuden kielen ja kulttuurin, voittaa näkövammaisten mm-kultaa ja valloittaa ympäristönsä periksiantamattomuudellaan ja räiskyvällä temperamentillaan.

Naiseksi kasvettuaan Mahabad menee naimisiin kurdilaisen kaavan mukaan miehen kanssa jota hädintuskin tuntee, mutta elämällä onkin muuta mielessä hänen varalleen: ystävyys Firasin, nuoren kurdipakolaisen, kanssa kasvaakin vuosisadan rakkaustarinaksi. Taistelu rakastetun saamiseksi Suomeen vie vuosia, ja jopa sinnikkäältä Mahabadilta on usko loppua kesken paperisodassa monen valtion virastoja vastaan. Mutta Mahabad ei anna periksi: yhä uudestaan ja uudestaan he tanssivat häitään, vaikka kumpikin on papereiden mukaan vielä naimisissa omilla tahoillaan...

Kirjan kirjoittaja Heini Saraste on Mahabadin pitkäaikainen ystävä, ja tässä kirjassa hän kertoo kurdilaisen ystävänsä elämästä iloineen ja suruineen, sellaisena kuin Mahabad itse sen on kokenut.

Tarinautti lokikirjaan: Totuus on tarua ihmeellisempää. Jos tämä olisi romaani, sitä luultavasti syytettäisiin uskottavuuden puutteesta. Ja silti kaikki on todella tapahtunut, vieläpä yhdelle ja samalle ihmiselle!

Mahabadin tarinan ihanuus on sen autenttisuudessa: tuntuu kuin Mahabad istuisi lukijan edessä ja itse kertoisi uskomattoman elämänsä vaiheista. Koskettavinta kirjassa oli kertomus Firasin ja Mahabadin rakkaudesta, loputtomasta taistelusta Firasin saamiseksi Suomeen ja katkeransuloisesta voitosta. 

Sitten vähitellen alkaa paljastua, mitä on kun kaipaus on tappaa. Ikävä on kuin ruumiillinen tuska, kuin jokin jäsen olisi revitty irti.
Painajaisessa Maba on delfiini, joka jää kiinni verkkoon. "Delfiini on veljeni, yleensä se laulaa ja on iloinen, mutta nyt se sätkii verkoissa kuoleman kauhuissa."

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi niille, joita kiinnostaa maahanmuuttajan todellisuus ja/tai kurdit. Minua kiinnostavat molemmat, joten tämä kirja oli napakymppi. Kirjalliset rosotkaan eivät lukunautintoa tärvelleet, päinvastoin ne jopa syvensivät autenttisuuden tunnetta.

Summa summarum: Hienointa on rauha. Se, että ihmiset saavat elää vapaasti niin kuin haluavat eikä heidän tarvitse pelätä henkensä puolesta. Se on ylellisyyttä. 
Elämänmakuinen ja liikuttava tositarina nuoren kurdinaisen elämästä.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

44





No nyt  se iski: lukujumi! Tai ei ehkä niinkään jumi vaan keväthuumaus ja elämännälkä, jonka vuoksi aikaa ja energiaa lukemiseen ei juuri nyt juurikaan riitä. Mutta no hätä, onneksi niin moni teistä virtuaalifrendeistä on ihana ja haastoi minut kertomaan mietteitäni kirjallisuudesta, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Kirja-arvioita odotellessa siis 4 x 11 faktiota minusta. Ensimmäisenä haasteen ehti heittämään Tintti:


1. Muistatko, minkä kirjan luit ensimmäisenä lukemaan opittuasi? Jos, niin minkä?
Vaahteramäen Eemelin. Se oli helppo, koska osasin sen suurin piirtein ulkoa jo siinä vaiheessa :)
2. Piditkö koulussa äidinkielestä? Se oli lempiaineeni!
3. Miksi pidit tai miksi et pitänyt?
Olin siinä hyvä ja rakastin sekä lukemista että kirjoittamista.
4. Mikä oli lempikirjasi lapsena?
Lea Pennasen Kettusaari
5. Mikä oli lempikirjasi nuorena?
Maria Gripen Pörriäinen lentää hämärissä
6. Kuka on kaikkien aikojen paras kirjailija?
Tove Jansson
7. Minkä kirjan aiot hankkia seuraavaksi?
Elixabeth Laird: Kiss the dust. Tästä taitaa tulla kurditeemakuu! :)
8. Mistä yleensä ostat kirjasi?
Huutonetistä tai adlibriksestä.
9. Kuinka usein käyt kirjastossa?
1-3 kertaa viikossa
10. Miten nuoret saisi innostettua lukemaan?
Lahjoittamalla lahjakortin kirjakauppaan ;)
11. Missä kirjassa on kaikkien aikojen hienoimmat kannet?


Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat

Minulla on nämä kannet sisustuselementtinä seinällä. (Arvatkaapas muuten huviksenne, mikä on nuoremman tyttäreni nimi... ;D)


Tällaisia puolestaan kyseli Anki


1. Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos osaisit?
"Muumipappa ja meri" on kirjallinen esikuvani. Osaisinpa kirjoittaa kuin Tove Jansson!
2. Oletko niitä ihmisiä, joilla leipomukset, askartelut yms. projektit menevät kuten Strömsössä vai päinvastoin?
No ei todellakaan mee! Yleensä päinvastoin :D
3. Jos sinun pitäisi lahjoittaa iso summa johonkin apua tarvitsevaan kohteeseen, mihin lahjoittaisit?
Hyvä ja vaikea kysymys! Hope ry on järjestö, jonka työtä arvostan syvästi. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat Unicef ja Toivon tähti. (Kuten huomaatte, yhteinen nimittäjä kaikissa on lapsien köyhyys. Erityisesti tyttölasten koulutus on aina ollut sydäntäni lähellä.)
4. Mikä on oudoin tilanne, johon olet joutunut?
Niitä on monta... mutta päätyminen norjalaisen iskelmäjulkkiksen sänkyyn on oudoimpien joukossa. (Älkääkä nyt kuvitelko tuhmia, päädyin hänen sänkyynsä aivan yksin ja kylläpä uni maistui! ;D )
5. Onko suhteesi syömiseen, ruokaan ja herkkuihin rento ja vapautunut vai ei?
Melko vapautunut. Herkuttelen säännöllisesti, mutta pienin annoksin. Ruokarauha on minulle pyhä.
6. Mikä on lempiherkkusi?
Juuri nyt olen koukussa Bounty-suklaaseen. Suolaiselta puolelta savulohta ei voita mikään!
7. Onko sinulla jonkinlaista "elämänfilosofiaa" (esim. "Kaikki järjestyy lopulta")


8. Mitä positiivista on tapahtunut viimeisten seitsemän päivän aikana?
Löysin  "luomuparannuskeinon" joka vei selkäkipuni mennessään! Olen pystynyt jopa lenkkeilemään, ennen ei selkä sallinut.
9. Noudatatko tarkasti hyviä elämäntapoja vai oletko "rentoilija"?
Aspartaamia vältän neuroottisesti,  muuten olen aika rento.
10. Onko sinulla jokin pieni suuri taito (esim. viheltäminen, muffinssien tekeminen, riippuliito...)?
Olen sanaseppo. Varsinkin riimittely sujuu kuin valssi.
11. Mihin huomiosi kiinnittyy, kun tapaat uuden ihmisen?
Ehdottomasti hymyyn! Sen on näyttävä silmissä asti, silloin se on aito.

Seuraavaksi vuoron saa Kingiä, kahvia ja empatiaa:


1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan sinun elämääsi?
Elif Shafakin Rakkauden aikakirja.
2. Luetko runoja?
No totta kai! Viime aikoina varsinkin olen seikkaillut runojen maailmassa. Viimeksi suuren vaikutuksen minuun teki Irina Javne.
3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?
Hyvin harvoin. (Kävisin kyllä mielelläni, jos elämäntilanne sen sallisi.)
4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan? 
Catherynne M. Valenten ihana fantasia Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla on kuin elokuvaksi luotu!
5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea muttet ole (vielä) saanut aikaiseksi?
Karamazovin veljekset on kroonisesti kesken... Toinen on  Victor Hugon Pariisin Notre-Dame (rakastin Kurjia!) ja kolmas Vernen Sukelluslaivalla maailman ympäri. Naistenosastolta Woolfin Majakka ja Austenin Järki ja tunteet ovat päässeet jo kirjahyllyyni asti vuoroansa kärkkymään.
6. Onko sinulla jokin lempikirja jota et ikinä kehtaa kysyttäessä (paitsi tietysti nyt) paljastaa?
Hmm? En yleensä häpeile kirjamakuani, jopa teininä lainasin surutta lastenkirjoja ja poliitikkojen elämäkertoja murehtimatta kuka näkee. Mutta jos jotain pitää vastata, niin sanotaan vaikka etten suorastaan ylpistele sillä että nuorena luin kaikki Anni Polvan rakkausromaanit :D
7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?
Jos edesmenneet lasketaan, niin Tove Janssonin. Elävistä Susan Fletcher.
8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?
Oi, niitä on niin monta! Naisista Corragin (Noidan rippi) tai Mma Ramotswen, miehistä paroni Cosimo di Piovasco di Rondón.
9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikket välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?
Orhan Pamuk
10. Minkä kirjan ostit viimeksi?
Ulla-Lena Lundbergin Jää.
11. Mitä luet juuri nyt?
Mahabad. Kuu, aamusumu ja rakkaus. Koskettava tositarina kurdinaisesta Suomessa.


And last, but not least: Anna J.

1. Suunnitteletko lomien edessä kovasta, mitä kaikkea aiot lukea lomalla?
Kotiäidillä ei ole lomia... mutta suunnittelen kyllä lukemisiani ihan arjessakin, tosin poikkean suunnitelmistani vailla huonoa omaantuntoa fiiliksen mukaan.
2. Oletko aina pitänyt lukemisesta?
Viisivuotiaasta asti!
3. Kuinka vanhana ja miten opit lukemaan?
Kts. edellinen kysymys :)
4. Kenen fiktiivisen kirjahahmon elämää toivoisit oman elämäsi muistuttavan?
Ronja Ryövärintyttären :)
5. Jos olisit kirjailija, minkä tyyppisiä kirjoja kirjoittaisit?
Maagista realismia!
6. Mikä on suurin kirjoihin liittyyvä unelmasi?
Kts. edellinen kysymys ;)
7. Jos lähtisit nyt kahden viikon mukavalle, rentouttavalle lomalle, jolla olisi runsaasti aikaa lukea, mitä kirjoja pakkaisit matkalaukkuusi?
Catherynne M. Valentynea, Kaija Juurikkalan intuitio-opppaan, yhden norjalaisen fantasiaromaanin sekä novellikokoelman "16 tarinaa toivosta."
8. Jos voisit olla jokin tunnettu kirjailija, kuka olisit? (Myös edesmenneet kirjailijat käyvät.)
Tove Jansson! (Paitsi etten haluaisi olla edesmennyt :D)
9. Jos olisit kirjallisuudentutkija, mistä kirjasta tai aiheesta haluaisit kirjoittaa väitöstutkimuksen?
Loistava kysymys! Olen aina rakastanut majakoita, joten olisi kiehtovaa perehtyä majakkasaarimiljööseen kirjallisuuden eri genreissä. Tapaustutkimuksiksi ottaisin ainakin Stedmanin "The Light between oceans, Vernen "Majakka maailman laidalla" sekä ilman muuta Muumipapan ja meren. Väitöskirjan nimi on hakusessa vielä, eli ehdotuksia otetaan vastaan ;)
10. Miten kirjamakusi on muuttunut vuosien varrella?
Älyllinen kikkailu kiinnostaa aina vain vähemmän. Nykyään etsin kirjoista ennen kaikkea sydäntä.
11. Kyllästyttääkö kirjabloggaaminen ikinä sinua?
Ei, mutta välillä väsähdän lukemiseen ja jos ei lue, se näkyy myös bloggausten määrässä. Juuri nyt lukurintamalla on aika hiljaista, mutta onneksi on näitä haasteita :)

Suurkiitos kaikille haastajille!Laitan  Liebster Awardin eteenpäin seuraaville blogeille:

Kulttuuri kukoistaa
Kujerruksia
Maailman ääreen
Saran kirjat
Kirjavalas
Tarukirja
Kannesta kanteen
Ei saa mennä ulos saunaiholla
Kirjaston kummitus
Luen ja kirjoitan

Ja kysymykseni kuuluvat näin:

1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastit.
2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/ miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ever?
3. Mikä biisi kuvaa sinua / fiilistäsi juuri nyt? (Linkitä, jos mahdollista.)
4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista?
5. Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka mielestäsi on yliarvostettu / turhaan kohuttu.
6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet?
7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi?
8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä?
9. Mikä eläin olisit?
10. Montako kirjaa sinulla on juuri  nyt kesken?
11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit?

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka ehtivät ja viitsivät vastaamaan! Tähän loppuun vielä vähän musiikkia, josta itse nautin suuresti juuri nyt:


Sara Bareilles: Brave

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Peter Sis: Elämänpuu. Kirja Charles Darwinista


Eräänä päivänä revin irti vanhaa puunkuorta ja näin kaksi harvinaista kovakuoriaista. Sieppasin kumpaankin käteeni yhden kuoriaisen; sitten näin kolmannen, erilaisen, ja kun en halunnut päästää sitä karkuun, pistin yhden kuoriaisen suuhuni. Voih!

Peter Sis: Elämänpuu. Kirja joka kuvaa Charles Darwinin, luonnontieteilijän, geologin ja ajattelijan elämää. Karisto 2005.
Alkuteos: The tree of life, 2003
Suomentanut Taona Wendorf

Kaikki tietävät Charles Darwinin, miehen joka loi maailmaa mullistaneen teorian lajien synnystä. Peter Sisin palkittu kirja on herkkä, kiehtova ja yksityiskohtia tulviva kuvakertomus siitä, kuka herra Darwin oikeastaan oli miehiään - ja kuinka omalaatuisesta pojasta kasvoi yksi historian suurista ajattelijoista. 


Tohtori Darwin haluaa lastensa parasta. Hän haluaa kasvattaa poikansa Erasmuksen ja Charlesin herrasmiehiksi. Heille pitäisi opettaa klassista kirjallisuutta ja klassisia kieliä. Heidän pitäisi oppia kreikkaa ja latinaa. Heidän pitäis osata lukea Homerosta ja Vergiliusta. Heidän pitäisi opiskella antiikin historiaa. 

Charles on toista mieltä.

Nuoren Charlesin yritykset vastata isänsä suuriin odotuksiin ajavat lopullisesti karille hänen löydettyään luonnontieteen ja kerjättyään isältään luvan lähteä Beagle-laivan mukana matkalle maailman ympäri. Tuo matka mullistaa Charlesin elämän -ja sen myötä lopulta käsityksemme elämän kehityksestä.

Luullakseni lähestymme sekä tilassa että ajassa suurta tosiasiaa - salaisuuksista suurinta - uusien olentojen ensiesiintymistä maapallolla.


Tarinautti lokikirjaan: Historian ystävänä ilahdun aina, kun löydän tasokkaita lasten-ja nuortenkirjoja historiallisista tapahtumista ja / tai henkilöistä. Elämänpuu kuuluu ehdottomasti sellaisiin kirjoihin. Upea, taiteellinen kuvitus toi Darwinin elämän ja persoonan elävästi esille. Erityisen antoisaa oli tutkia Sisin näkemyksiä Darwinin matkapäiväkirjan sivuista - olkoonkin, että niska meinasi nyrjähtää aaltoilevaa tekstiä seuratessa,ja välillä tuli suurennuslasia ikävä pientä pränttiä tavatessa. Ah, vanhuus ei tule yksin! ;)

Maailmankartta ei enää näytä tyhjältä; se on täynnä uskomattoman monenlaisia ja eloisia hahmoja.

Hyvä oivallus oli jakaa Darwinin elämä kolmeen erilliseen osioon: julkiseen, yksityiseen ja salaiseen. Tutkimuksia ahkerasti julkaiseva mies menee siviilissä naimisiin, saa ja menettää lapsia - ja kaikessa hiljaisuudessa valmistelee teoriaansa, jonka julkaisemista hän itsekin joutuu empimään. Suosittelen Elämänpuuta kaikille historian ja / tai luonnontieteen ystäville, jotka tykkäävät pysähtyä tutkiskelemaan taidokkaiden ja taiteellisten kuvien kertomaa.

Summa summarum: Minulla ei käsittääkseni ole tapana seurata sokeasti muiden antamaa esimerkkiä. Olen pyrkinyt pitämään mieleni vapaana. Tyylikäs ja kaunis elämänkerta, matkakertomus ja henkilökuva Darwinista.

P.S. Tänään tulee kuluneeksi 131 vuotta Darwinin kuolemasta. Muistopäivän kunniaksi voi vaikka piipahtaa virtuaalivierailulle Darwinin kotiin.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Eric Carle: Erakkorapu etsii kotia


Maaliskuussa Erakkorapu tapasi merivuokkoja. Ne keinuivat hiljalleen puolelta toiselle veden mukana. "Olettepa te kauniita!" Erakkorapu sanoi. "Haluaisiko joku teistä asua taloni katolla? Se on niin kovin arkinen." "Minä tulen", kuiskasi pieni merivuokko. Hellästi Erakkorapu nosti sen saksellaan kotilonsa päälle.

Weilin + Göös 1989
Alkuteos: A House For Hermit Crab
Suomentanut: Silja Hiidenheimo


Erakkorapu elää meren pohjassa, vanhassa tyhjässä kotilossa. Mutta eräänä tammikuun päivänä se huomaa kotinsa käyneen liian ahtaaksi. Se lähtee etsimään uutta kotia, ja löytääkin kotilon joka on sopiva, joskin hieman karu ja ankea. Vuoden varrella erakkorapu tapaa monenlaista merenpohjan väkeä, ja uusien ystäviensä avulla sen kodista tulee yhä kauniimpi. Mutta vuoden lopulla se huomaa kasvaneensa jälleen kuorestaan ulos...

Pikku toukka paksulaisen luoja Eric Carle näyttää ja kertoo mielellään maailman pienistä ihmeistä. Erakkorapu etsii kotia sukeltaa eteläiseen mereen, ja erakkoravun matkassa pienet lukijat saavat tutustua merenpohjan ihmeellisiin olentoihin. Kirjan alussa ja lopussa on tietoiskut kirjassa esiintyvistä eliöistä.

Elokuussa Erakkorapu vaelsi ystävineen meriheinämetsikköön. "Täälläpä on pimeää", ajatteli Erakkorapu. "Kylläpä on vähän valoa", mutisi merivuokko. "Onpa hämärää", kuiskasi meritähti. "Onpa synkkää", valitti koralli. "En näe mitään", sanoi etana. "Aivan kuin olisi yö!" huudahti merisiili.


Tarinautti lokikirjaan: Yksi ensimmäisistä kirjoista, joita rakastin, oli Eric Carlen rakastettu reikäkirjaklassikko Pikku toukka paksulainen. Vasta aikuisena tulin tietämään, että Carle on tehnyt myös muita veikeitä kuvakirjoja. Tätä kirjaa en ole ennen löytänytkään, onneksi löysin nyt. Lapset tykästyivät Pikku toukasta tuttuun tyyliin, ja vaikka tässä kirjassa ei reikiä olekaan, oli meillä silti kirjan parissa  pitkä ja rattoisa hetki. Tätä kuulemma ei saa heti palauttaa kirjastoon, se täytyy lukea uudestaan, määräsivät lapset - ja meikämamma ilomielin suostui.

Summa summarum: "Voi, mahdollisuuksia on niin paljon! Tuskin maltan odottaa, että pääsen aloittamaan." Merellinen tarina löytämisestä, luopumisesta, saamisesta ja antamisesta.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Maaliskuussa luetut


Nyt tuli salaperäinen kuukausi mukanaan uhkeita auringonlaskuja, vettä noruvia räystäitä, tuulta ja kiitäviä pilviä - ja kirpeän kylmiä öitä, hankiaisia ja häikäiseviä kuutamoita. Muumipeikko kulki ympäri laaksoaan aivan sekapäisenä odotuksesta ja ylpeydestä. 
   (Tove Jansson: Taikatalvi)

Maaliskuu on mahtava kuukausi! Ja mahtava oli myös lukusaldo, taisipa tulla ihan ennätys. Maaliskuussa luin ja bloggasin nämä kirjat:

Katja Kettu: Piippuhylly
Bolliger & Wilkoń: Hyppeli, Hoppeli ja Hippeli
Philippa Leathers: Hui, sanoi pikku kani
Leena Valmu: Filius ja elinkaikkeuden arvoitus
Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
Schofield & Danks: Villin sään kirja
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas
Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi laulua
Grace McCleen: Ihana maa
Ville Tanttu: Tiikerisydän
Vladimir Lortšenkov: Lentävä traktori
Tove Jansson: Taikatalvi
Anthony Browne: Ääniä puistossa
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Oiva Paloheimo: Tirlittan
Johannes Lahtinen: Alku eli 4,1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina
Alvari & Tontti (toim.): Miehen rakkaus
J.K. Ihalainen: Primitiivinen raha
Sirke Happonen: Vilijonkka ikkunassa
Nelma Sibelius: Satusaaren haltija
Ulrika Ylioja: Merenneito tavaratelineellä
Marjatta Kurenniemi: Onneli, Anneli ja nukutuskello & Onneli, Anneli ja orpokoti
Marjatta Kurenniemi: Putti Puuhkajasaarella
Parvela ja Kaakinen: Taro ja taivaan vallat

Yhteensä: 25
Kotimaisia: 15
Mieskirjailijoita: 12 (24)
Euroopan ulkopuolelta: 2
Muuta: Tässä kuussa luin harvinaisen monipuolisesti, joa minun mittapuullani mitaten. Miesten vuoro-teemakuunikin sujui suorastaan paremmin kuin odotin. Kotimaisia miehiä kertyi plakkariin huikeat 21 kappaletta, tosin heistä kolmeentoista tutustuin vain yhden novellin verran. Nojatuolimatkani miehisyyden ytimeen oli kaiken kaikkiaan kiinnostava, vaikka kuukauteni parhaimmistoon ei miehillä vieläkään ollut asiaa. 

Miesten lisäksi luin tässä kuussa runsaasti lastenkirjallisuutta sekä tietokirjoja, joihin suorastaan hurahdin. Kansankynttilähaaste siis etenee komeasti: olen saavuttanut taskulampputason, ja hehkulampustakin puuttuu enää muutama kirja! Tietokirjoista tahdon kunniamainita Pilvibongarin oppaan, jonka ansiosta kuljen nykyään niska kenossa kumpupilviä katsellen. Suitsutusta ansaitsee myös Sirke Happosen muhkea muumiväitös, jonka myötä rakas muumilaakso avautui entistä kiehtovampana. Lastenkirjoista ihanin olikin rakas tuttu muumikirja, joka sai minut kokemaan talven taikaa.

Ja nyt kun pääsin kehumisen makuun, jatkanpa sujuvasti palkintogaalan parissa. Kuukauden parhaan kirjan palkinta oli tällä kertaa vaikeaa, sillä keskenään hyvin erilaista kirjallisuutta on kutakuinkin konstikasta vertailla. Lopulta päätin kuitenkin palkita Elmalla ensimmäisen fantasiakirjan, joka tämän kunnian on taholtani saanut:

Paras kirja: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla


Kauneimman kannen valinta oli harvinaisen helppoa. Ilona-patsaalla kiitän ja ylistän tässä kuussa tämännnäköistä opusta:

Kaunein kansi: Taikatalvi

Ja sitten kuukauden satunnaispalkitut:

Paras naispääosa: Syyskuu. Syyskuu silitti nyt rypistyneen ja rutistuneen oranssin mekkonsa helmaa. Hän piti kaikesta oranssista: lehdistä, joistakin kuutamoista, kehäkukista, krysanteemeista, juustosta, kurpitsasta, sekä piiraassa että ilman, appelsiinimehusta ja marmeladista. Oranssi on kirkas ja vaativa väri. Oransseja asioita ei voi jättää huomiotta. Hän oli kerran nähnyt oranssin papukaijan lemmikkikaupassa eikä ollut ikinä halunnut mitään yhtä paljon. Hän olisi antanut sille nimeksi Halloween ja syöttänyt sille kermatoffeeta. Hänen äitinsä sanoi, että lintu tulisi toffeesta kipeäksi, ja muutenkin koira varmaan söisi sen. Syyskuu ei enää ikinä puhunut koiralle - periaatteesta.
           (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)


Paras miespääosa: Eliot Rosewater. Hullu pyhimys sulatti sydämeni kaikessa ärsyttävyydessään!

Paras naissivuosa: Vilijonkka. Pedantti hysteerikko on mainio sekoitus... no, minua ;)

Paras miessivuosa: Lauantai (Tyttö joka purjehti...) Syyskuun sininen ystävä on hieno sekoitus voimaa ja herkkyyttä. 

Kuukauden ihmelapsi: Judith McPherson. Minä sanoin: "Nyt tulkoon valo", ja tein rautalankahäkistä auringon, josta roikkui helmiä, ja tein suikaleen kuuta ja kirkkaita tähtiä, ja maailman laidalle tein peilistä meren, josta heijastui taivas ja veneet ja linnut ja maa (siellä missä se sivusi merta). Ja minä katsoin aurinkoa ja katsoin kuuta ja katsoin merta, ja minä näin, että ne olivat hyvät. 
      (Ihana maa)

Kuukauden neutri: Avain. Avain oli hyväntahtoinen mutta lukutaidoton, eikä sillä ollut halua vierailla Atlantiksen sinikristallisissa yliopistoissa. --- Se muisti halunneensa miellyttää. 
          (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Parhaat ääniefektit: Imen suullani sisäänpäin ja kuvittelen loputtoman imun, joka johtaa, niin minne se johtaa? Äärettömyyteen kai. Aina vastassa se äärettömyys. - Ehkä mustalla aukolla on tämmönen ääni? ehdotan ja demonstroin mustan aukon ääntä. (Tiikerisydän)

Mukaansatempaavin alku: Olipa kerran tyttö nimeltä Syyskuu, joka oli perin pohjin kyllästynyt vanhempiensa taloon, jossa hän tiskasi joka päivä samat vaaleanpunakeltaiset teekupit ja niihin sopivat kastikekulhot, nukkui samalla kirjaillulla tyynyllä ja leikki saman pienen, ystävällisen koiran kanssa. Koska hän oli syntynyt toukokuussa ja koska hänellä oli luomi vasemmassa poskessaan ja koska hänen jalkansa olivat suuret ja kömpelöt, Vihreä tuuli sääli häntä ja lensi hänen ikkunaansa eräänä iltana juuri hänen kahdennentoista syntymäpäivänsä jälkeen.
     (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Kuukauden inspis: Tein jokia kreppipaperista, muovikelmusta ja alumiinifoliosta, ja vuoria paperimassasta ja kaarnasta.Tein koteja tulitikkurasiasta ja linnunpesästä ja herneenpalosta kotilosta --- ja tein paperijäniksiä ja villajäniksiä ja huopakissoja ja -koiria. (Ihana maa). 
Tiedän mitä teen tänä keväänä: askartelen! Kivaa saada askarteluohjeita kaunokirjallisuuden parista. 

Kuukauden floppi: Bospor Express. Olen pitkään halunnut matkustaa junalla Istanbuliin, mutta siitä lukeminen ei ollutkaan yhtä hauskaa. Kesken jäi.


Kuukauden ajatus: Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esiin lämpimästä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä. - Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. - Niin että se selviää kylmästä yöstä. - Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.


Huhtikuussa luen luultavasti vähän mutta laatua. Paineita en ota minkäänlaisia, haasteetkin saavat olla luovalla tauolla paitsi tietysti jos jotain sopivaa sattuu tarttumaan hihaan. Ihanaa ja kaunista kevätkuuta kaikille blogini lukijoille!

Tove Jansson: Näkymätön lapsi


Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puiden latvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.
             (Kevätlaulu)

Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Alkuteos: Det osynliga barnet, 1962
WSOY 1962
Suomentanut: Laila Järvinen

Viljonkka uskoo onnettomuuksiin, hemuli rakastaa hiljaisuutta mutta päätyy huvipuistoon töihin. Pitkästynyt Muumipappa lähtee selvittämään hattivattien salaisuutta, Nuuskamuikkusen kevätrauhaa häiritsee nimetön ihailija. Ja eräänä päivänä Tuutikki tuo muumien luo pikkutytön, joka häijyn tätinsä luona on muuttunut näkymättömäksi. Onneksi muumimamma löytää viisaan isoäitinsä muistiinpanoista ohjeen, mitä tehdä kun tuttavat tulevat sumuisiksi ja heitä on vaikea nähdä. 

Tove Janssonin muuminovellit ovat hauskoja, vakavia, mietteliäitä ja tarkkanäköisiä tarinoita - todellisia klassikoita, joilla on sanottavaa sekä lapsille että aikuisille.



Ja sitten homssu pysähtyi aivan hiljaa luhtaniitylle ja kuunteli.
Jossain kaukana lähtivät kummitusvaunut vierimään, ne iskivät punaista tulta yli varvikon, ne kitisivät ja natisivat ja kulkivat yhä hurjempaa vauhtia.
- Sinun ei olisi pitänyt koskaan kuvitella sellaisia olevankaan, homssu sanoi itsekseen. - Siinä ne nyt ovat. Juokse!
              (Kamala tarina)



Kunpa olisikin saanut puhua, se esti niin hyvin ajattelemasta. Eikä asia sillä parantunut, että luopui suurista vaarallisista ajatuksista ja yritti pelastautua pienten ja ystävällisten ajatusten pariin. Silloin hattivatit saattoivat luulla erehtyneensä hänestä ja arvella, että hän olikin vain tavallinen kuisti-isä...


Tarinautti lokikirjaan: Näkymättömän lapsen novellit jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Vanhat suosikkini (Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Kevätlaulu ja Kuusi) ovat edelleen yhtä ihania kuin muistin. Joka lukukerralla olen lisäksi löytänyt uuden lempparin. Tällä kertaa sellaisiksi nousivat Kamala tarina sekä Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. (Varsinkin jälkimmäisen ymmärtämistä edesauttoi suuresti hiljattain lukemani väitöskirja Vilijonkka ikkunassa, jonka älykäs analyysi sai näkemään hemulia repivän sisäisen ristivedon entistä kirkkaammassa ymmärryksen valossa.)


Kadonnut kirjava maailma: puuta, silkkiä, teräslankaa, paperia ja ruostunutta rautaa. Se tuijotti surullisena ja odottaen hemulia, ja tämä tuijotti vastaan pakokauhun vallassa
(Hemuli joka rakasti hiljaisuutta)

Tarinoitten perusvire on filosofinen ja jokseenkin totinen. Vakavuutta kuitenkin keventää Janssonille tyypillinen komiikka, ja muutamissa tarinoissa myös irrotellaan kunnolla. Kertomuksista hilpein ja suloisin on kokoelman päättävä Kuusi, jossa hemulit ja muut ovat ymmärtäneet koko joulun ihan väärin.

- Sinä olet kyllä ensimmäinen jonka mielestä joulu on hauska, sanoi muumipappa. - Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu kun se tulee?
(Kuusi)

Luin kokoelman tarinat myös 6-vuotiaalle tytölleni. Hän piti niistä kaikista. Suurimman suosion saivat Sedrik, Kuusi ja Kamala tarina - sekä tietysti Kertomus näkymättömästä lapsesta. Ninnin muodonmuutos jaksoi kiinnostaa lapsukaista niin, että luimme tarinan peräti kolmesti!

Summa summarum: Hänen oma myrskynsä oli aina kauhein, mutta niinhän oli aina ollut. Ja syvällä sisimmässään Vilijonkka oli hiukan ylpeä onnettomuuksistaan, jotka olivat yksinomaan hänen.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär


On varhainen aamu. Yhtä ihana kuin maailman ensimmäinen aamu. Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vehreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu. 

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
WSOY 1981
Alkuteos: Ronja Rövardotter
Kuvitus: Ilon Wikland
Suomentanut: Tuula Taanila

Sinä yönä kun Ronja syntyy, hurja ukkosmyrsky riehuu metsässä ja halkaisee kahtia linnan, jossa ryöväriruhtinas Matias ja ryövärijoukkoineen asustaa. Isänsä Matiaksen hellästi rakastama Ronja varttuu pian nuoreksi tytöksi, ja metsästä tulee hänen toinen kotinsa. Metsässä vaanivat myös monet vaarat: häijyt männiäiset, sumussa laulava manhon väki, sekä pahimpana kaikista kammotut ajattarat, joiden kauneudelle vain niiden julmuus vetää vertoja. Mutta Ronja ei pelkää, sillä Matiaksenmetsässä pärjää vain peloton.

Eräänä päivänä Ronja kohtaa Birkin, ikäisensä pojan, josta tulee hänen veljensä. Pahaksi onneksi Birk on kilpailevan ryöväriruhtinaan poika, joten heidän on pidettävä ystävyytensä salassa. Kun Matias saa tietää asiasta, hän lakkaa puhumasta Ronjalle, eikä suostu edes lausumaan ääneen tyttärensä nimeä. Ronja päättää hylätä isänsä linnan ja muuttaa Birkin kanssa metsään.

Astrid Lindgrenin klassikkokirja kertoo rohkeudesta, vapaudesta, rakkaudesta luontoon ja siitä, miten helposti kaikki voi mennä pilalle ihan turhaan.  Mutta ennen kaikkea se on ylistyslaulu ystävyydelle, joka on elämääkin suurempi.

- Äläkä ikinä unohda, mitä minä olen sinulle sanonut: varo putoamasta Helvetinkuiluun!
Ja sitähän juuri Ronja varoisi. Se olisi parasta mihin saattoi ryhtyä kun ajattarat raivosivat metsässä.

- Jos minä olen sanonut että minä ratsastan, niin silloin minä ratsastan!

Tarinautti lokikirjaan: Olen lukenut Ronjan nyt kolmesti, ja yhtä monta kertaa olen menettänyt sydämeni sille. Kymmenvuotiaana kirja oli jännittävä seikkailu, kaksvitosena koskettava tarina sielunsisaruksista, ja nyt kun itselläni on oma "ronja", koin entistä vahvemmin myös tarinan vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta.

- Olenko minä nyt sinun lapsesi, Matias?



Eskari-ikäinen esikoiseni kuuntelee jo sujuvasti kokonaisia lastenromaaneja jatkokertomuksina iltaisin. Ronja Ryövärintyttären suhteen olin kahden vaiheilla: lukeako se tytölle jo nyt, vai odottaako vielä että tyttö vähän kasvaa? Koska Lindgrenin Kultasiskoni oli tytöstäni niin ihana eikä yhtään liian surullinen, päätin uskaltaa. Ja kävi kuten oli arvellut: tyttö piti kirjasta kuin hullu puurosta, ja olisi voinut vaikka heti aloittaa sen uudelleen alusta. Meidän perheessä ollaan siis Ronja-faneja jo kolmannessa polvessa :)

Miten hyvä oli rakastaa toista niin ettei tarvinnut pelätä edes vaikeinta, siitä he puhuivat, vaikka kumpikaan ei kuullut sanaakaan.


 Summa summarum: - Älä säikähdä, Birk, Ronja sanoi. Nyt tulee minun keväthuutoni!
Ja Ronja kirkaisi, kirkkaasti kuin lintu, huusi riemuhuudon niin että se kuulii kauas metsään.