bg

Free background from VintageMadeForYou

torstai 11. lokakuuta 2012

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu


 

Kuutamo. Syksy.
Aivan kuin viime vuonna
syys, kuu paistoi ja
sinä olit kanssani.
Siitä on monta vuotta.

  ~Hitomaro~

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu. Kootut tankarunot 1960-1982
Otava, 2000

Japanin runouden historia on vaikuttavan pitkä. Vanhimmat säilyneet kokoelmat ovat 700-luvulta, ja vielä tänäkin päivänä niitä kirjoitetaan samojen sääntöjen mukaan kuin yli tuhat vuotta sitten.  Kuten perinteeseen kuuluu, estetiikka on muotoon sidottu:  runojen tavu-ja säejärjestys on tarkkaan määrätty. Viisisäkeisissä, 31-tavuisissa tankoissa ilmaisu ei ole yhtä pelkistynytttä kuin  myöhemmin muotiin tulleissa lyhyemmissä haikuissa. 

Runoilijalegenda Tuomas Anhavan  kääntämissä  runoissa luonto ja ihminen kuuluvat erottamattomasti yhteen; toinen heijastuu toisesta kuten kuutamo lammen kalvosta. Viiteen riviin mahtuu kokonainen maisema: syksyn haikea kuutamoyö tai kirkas keväinen ilta. Yhtä terävänä piirtyy myös ihmisen elämä; rakkaus, ilo, kaipaus ja suru, luopumisen kipu ja uuden kevään odotukseen kätkeytyvä lohtu.


Taivaan väri on 
kirkkaampi kuin vesi. Yö
kuinka vilpoinen.
Linnunrataa virtaavat 
tulikärpäset alas.

~ Keichü ~


Tulee pimeä -
olkoon tämän puun varjo
majataloni
ja kukat isäntänä,
ystävinä tämän yön.

~Tadanori ~


Kaipuu on, rakas,
tuhanneksi pirstonut 
tämän sydämen.
Mutta yksikään siru
ei ole mennyt hukkaan.

~Ishumi Shikibu ~


Shirakawassa
kirsikkapuun oksalla
pensaskerttunen
sen näköisenä että 
kuulee kukkain puhetta.


Vaikka vaihtuvat
puitten ja ruohon värit,
merellä aallot 
kukkivat vaahtopäitä
syksyn koskettamatta.

~Yasuhide ~


Kun idästä tuulee - 
tuoksukaa, luumunkukat!
Vaikka ei ole
isäntä täällä, älkää
unohtako kevättä.

 ~Michizane ~

Tarinautti lokikirjaan: Tulin juuri Kambodžasta, sitä ennen Siperiasta. Kahden kansanmurhan ravistama sydämeni kaipasi jotakin kaunista; jotakin haikeaa, hiljaista ja pientä. Halusin sytyttää kynttilät ja upota syksyyn. Tämä oli täydellinen kirja minulle juuri nyt!

Summa summarum: Itämaisen runouden helmiä katoavaisen kauneudesta. Lukekaa, jos haluatte kuulaan hetken hektisenä tykyttävään arkeen.

P.S. Osa kuvista on kiinalaista maalaustaidetta. Annattehan anteeksi! (En jaksanut etsiä japanilaista taulua joka runolle.)

15 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Tiedätkö, tämä kirja on yksi niitä jotka ovat kulkeneet elämän varrella ja johon aina uudestaan palaan. Lumen maa -kirja toi taas tämän mieleeni.

    Tankassa on taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, jos tästä tulee mieleen Lumen maa niin sehän pitää lukea pian! :)

      Japanilainen runous on minullekin aina ollut lähellä sydäntä. Varsinkin syksyisin on ihana upota kuulaaseen melankoliaan, kun ulkona syysmyrsky riehuu tai maailma katoaa sumuun...

      Oletko muuten lukenut myös haikuja? Itse ehkä vielä vähän enemmän tykkään tankoista, kun olen tällainen rönsyävä sielu :D

      Poista
  2. Tämä oli kaunis postaus, ihanat kuvat ja ihanat runot. Kiitos!

    Minullakin olisi tuo Anhavan kokoelma hyllyssä, mutta en ole vielä siihen tarttunut. Ehkä tämän innoittamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiva kun tykkäsit. Tämä on aika täydellistä syysluettavaa, rauhoittavaa ja seesteistä.

      Poista
  3. Kaunista - sekä runot että kuvat. Huomaan aina pitäväni tankoista (vai tangoista hmm..), mutten koskaan ole oikeastaan niitä muutamaa enempää lukenut. Kiitokset siis vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä :) Jos sanoo pitävänsä tangoista, tulee ehkä väärinymmärretyksi, joten parasta lienee puhua tankoista (paitsi tietysti jos pitää molemmista :D)

      Poista
    2. Tankoissa pitää kyllä k:n pysyä soinnittomana. Mulle tuli mieleen kotimaisen kirjallisuuden proseminaari, jossa eräs opiskelukaveri teki tutkielmansa erään suomalaisen runoilijan tankoista. Opponentti taivutti useaan kertaan "näissä tangoissa", ja proffa korjasi joka kerta jyrähtäen :D.

      Poista
    3. Kiitos varmistuksesta, näin ounastelinkin :)

      Poista
  4. Oi ihanuus! Olen pikkuhiljaa lueskellut Tuomas Anhavan haiku-käännöksistä koottua kirjaa Sateen ääni sillalla, sekin on kaunis kuin kirsikankukka, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Minustakin tällaiset runot sopivat erityisen hyvin juuri syksyyn.

    Ihanaa torstai-iltapäivää, Elma Ilona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateen ääni sillalla on jo nimenä aivan ihastuttava! Laitanpa hankintalistaani senkin :)

      Poista
  5. Elma Ilona, minullakin on tämä Anhavan kokoelma ja sain sen ystävältä jokunen aika sitten. Tärkeä minulle on ollut lapsuudesta asti Oikukas-tuuli kokoelma. Syksyn pimeneviin iltoihin sopii niin hyvin lueskella tankarunoja ja niistä tulee haikea olo ja kaipuu jonnekin, jotakin...

    Minä odotan.
    Minä kaipaan sinua.
    Verho kahahtaa.
    Se on vain syksyn tuuli.
    Se on vain syksyn tuuli.

    Hime (Anhavan Oikukas tuuli)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin tankat joskus alle parikymppisenä, nyt löysin ne uudestaan. Nyt tekisi mieli heti takaisin kirjastoon, hakemaan vaikkapa Ryokania tai Ikkuyua... syksyhän on vasta alussa ;)

      Poista
  6. Oon aivan rakastunut tähän kokoelmaan: selailen sitä harva se ilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, miekin haluaisin tämän omaan hyllyyni selailtavaksi! :)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.