bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 19. lokakuuta 2012

Henrik Ibsen: Nukkekoti


Nora (seisoo hetken paikallaan ikään kuin ajatuksiaan kooten, katsoo sitten kelloaan): Viisi. Seitsemän tuntia keskiyöhön. Sitten neljäkolmatta tuntia seuraavaan keskiyöhön. Silloin on tarantella tanssittu. Neljäkolmatta ja seitsemän? Yksineljättä tuntia elettävänä.
Helmer (oikealla ovella): Mutta minne pieni leivonen jäi? 
Nora (kiittää häntä vastaan käsivarret levällään): Tässä on leivonen!

Henrik Ibsen: Nukkekoti
WSOY 1999, suomentanut Eino Palola
Alkuteos: Et dukkehjem, 1879

Nora ja Torvald Helmer ovat olleet aviossa kahdeksan vuotta. Rahahuolet ovat viimeinkin hellittäneet, kun Torvald on nimitetty osakepankin johtajaksi. Joulu on tulossa ja Nora nauttii sydämensä kyllyydestä uudesta vakavaraisesta elämästään: laittaa joulua lapsille ja heittäytyy suloiseen törsäilyyn.

Kesken iloisten jouluvalmisteluiden Noran vanha ystävä, Kristiina Linde, tupsahtaa yllättäen kylään.  Leskeksi jäänyt Kristiina kertoo Noralle ahdingostaan, ja Nora lupautuu auttamaan. Mutta auttaessaan ystäväänsä hän tulee astuneeksi väärille varpaille, ja pian joulurauha on tiessään; käy näet ilmi ettei Nora olekaan se nuhteeton nukkevaimo, jona Torvald on häntä tottunut pitämään.


Tarinautti lokikirjaan: Vaikka pidän itseäni avarakatseisena, kirjojen suhteen voin olla käsittämättömän ennakkoluuloinen. Ibsenin Nukkekodista olin jokseenkin varma sen olevan ankea ja tylsä. Kun sitten Katja taannoin kannusti lukemaan huonoja kirjoja, päätin haastaa itseni kyllästymään kuoliaaksi ja samalla hypätä lavalle Linnean mukana. 

Lavalle hyppäys onnistui hyvin, huonon kirjan kanssa meni mönkään: en löytänytkään pölyistä klassikkoa, vaan älykkään ja vaikuttavan kirjan. Näytelmä ei ollut ankea, eikä pätkääkään tylsä. Päinvastoin: ahmin sen kuin trillerin, vaikka välillä olikin pakko jäädä ihailemaan Ibsenin taidokasta dialogia. Ei ihme, että Nukkekoti jaksaa innostaa teatterintekijöitä vielä tänäänkin. 1879 ilmestynyt näytelmä ei vanhene, sillä sen esittämiin kysymyksiin ei ole tänä päivänäkään löydetty helppoa vastausta. Noran ratkaisu ravistaa myös modernia lukijaa: mikä lopulta on naiseuden arvo? Ja mikä naisen velvollisuuksista on kaikkein pyhin? 


Helmer: Tahtoisin iloisesti tehdä työtä yötä ja päivää vuoksesi, Nora, - kantaa surua ja kaipausta sinun takiasi. Mutta kukaan ei uhraa kunniaansa rakastamansa puolesta.
Nora: Sen ovat sadattuhannet naiset tehneet.
Helmer: Ah, sinähän ajattelet ja puhut kuin ymmärtämätön lapsi.

Summa summarum: En, en ymmärrä. Mutta nyt otan selvän siitä. Nyt koetan päästä perille, kumpi on oikeassa, yhteiskunta vai minä. Hieno näytelmä, jota suosittelen lämpimästi kaikille.


Nukkekotiin on ihastunut myös Karoliina. Morre puolestaan ihmetteli tohtori Rankin roolia näytelmässä. Hanna kiitti näytelmän helppolukuisuutta ja jäi miettimään, miten Noralle mahtoi lopulta käydä.

Lopuksi muutama sananen näytelmistä yleisellä tasolla. Linnea toivoi, että haasteeseen osallistujat kertoisivat suhtestaan näytelmiin. Minun suhteestani saisi koko kronikan; oli vuosia, joina poistuin teatterilta harvoin. Noina vuosina näytelmätekstien lukeminen kuitenkin rajoittui kulloinkin tekeillä olevaan esitykseen: huvikseni en näytelmiä tuolloin lukenut. Nyt,kun en enää ehdi harrastaa teatteria muuten kuin istumalla katsomossa joskus, olen löytänyt näytelmäkirjallisuuden aivan uudella tavalla.

Taannoin hankittu näytelmien lukutaito oli alussa hivenen ruosteessa: luin liian nopeasti, en malttanut viipyä rivien välissä. Nyt, kun Linnean haasteen ansiosta olen päässyt takaisin vireeseen, sain Nukkekodista paljon irti. (En varmasti kaikkea; näytelmäthän on loppujen lopuksi luotu luettavaksi monenmonta kertaa, eikä hyvä näytelmä kyllästytä, vaan täyttyy sitä mukaa, kun siihen palaa.) Nukkekotiin palaan aivan varmasti, sekä tekstinä että myös valmiina näytelmänä, jos ja kun tilaisuus tulee.

Kynnys näytelmien lukemiseen lienee monella korkeampi kuin niiden katsomiseen. Miksi niitä sitten kannattaa lukea? Minä luen näytelmiä, koska niitä lukiessa saan itse olla dramaturgi ja koen samaa iloa kuin palapeliä kootessa! (Ja tietysti siksi, että jos ei lue näytelmiä, jää moni hieno tarina välistä.) Kiitos siis Linnealle hienosta haasteesta, joka sai minut tutustumaan uudelleen vanhaan, rakkaaseen ystävään. Vastaisuudessa aion pitää huolta, että aika ajoin kurkistan myös näytelmähyllyyn, kun kirjastossa seikkailen.


20 kommenttia:

  1. Nukkekotiin tutustuin jo joskus 11-vuotiaana ensimmäisen kerran teatterissa ja vaikutuin. Sittemmin olen myös lukenut sen ja nähnyt uudelleen. Se on yksi kestosuosikki :) En ole täällä Saksassa käynyt teatterissa, mutta nyt pitäisi jo, kun ymmärtäisin kaiken. Haluttaakin, pitää vain löytää jokin sopiva rako! Suomessa kävin hyvin usein teatterissa. Näytelmiä luen mielelläni, mutta tarvitsen siihen sopivan "muudin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli Bremenin-aikanani onni käydä katsomassa Shakespeare Companyn Myrsky. Vaikutuin syvästi! Onneksi teksti oli tuttu, niin ei haitannut vaikken ehtinyt kaikkea ymmärtää.

      Poista
  2. En ole aiemmin pahemmin näytelmiä lukenut mutta nyt vähän tuntuu siltä että olisin pääsemässä niiden makuun. Tämä menee myös lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löysin taas näytelmät kirjallisuusmuotona, aiemmin olen lukenut niitä vain teatteriproggiksiin liittyen. Itselläni on nyt lukulistalla Ibsenin Villisorsa. Odotan suurella mielenkiinnolla että ehdin sen pariin!

      Poista
  3. Voi että, oliko sinulla Nukkekodista huono ennakkomielikuva? Onneksi se meni mönkään! :) Minä melkein rakastan Nukkekotia. Tutustuin näytelmään lukiossa, jolloin esitin äidinkielen tunnin omassa näytelmässä Noraa. Ibsen nostaa esille monia teemoja ja kuten Helmi-Maaria Pisaralla, on Nukkekoti minullakin yksi kestosuosikeista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minullakin tämä meni heti suosikkinäytelmien kovimpaan kärkeen! Tämän kyllä menen katsomaan teatterissa heti kun se vain esitetään tarpeeksi lähellä.Jos harrastaisin yhä teatteria, harkitsisin vakavasti uskallanko ohjata tämän.

      Poista
  4. Täällä tunnustautuu toinen skeptikko... Nukkekodin aihe on mitä kiintoisin, mutta miekin olen kuvitellut (älkää kysykö miksi) tämän olen tappotylsä. Hyi mua! Jospa Elman rohkaisemana saisin minäkin itseäni tällä klassikolla sivistettyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Annika! Minut tähän rohkaisi Linnean haaste. Kynnys oli pieni koska näytelmä on nopeasti luettu.

      Poista
  5. *olevan* ^

    Antakaa anteeksi lukihäröni, mut on eilen leikattu ja toipilas olen :D

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa! Minä luin tästä nyt vain merkintäsi lokikirjaan kun lainasin itse saman eilen kirjastosta ja ajattelin lukea ennen ensi lauantaita. Mainiota että pidit ja kiitos paljon pohdinnoistasi! Näytelmätekstien luku ei tosiaan sinänsä ole vaikeaa, mutta se vaatii erilaista asennoitumista kuin kirjallisuus. Dramaturgin leikkiminen on kyllä kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten sinä Nukkekodin koit.

      Poista
  7. Ibseniin en ole itse niin ihastunut, nämä tuntuvat minusta vähän turhan tendenssimäisiltä, mutta pölyisiä ne toki eivät ole, ja tutustumisen arvoisia (Nukkekodin lisäksi olen Hedda Gablerin ja Kummittelijat lukenut).

    Näytelmiä tulee luettua muutenkin aika paljon, sinänsä siis hassua että teatterissa käyn hyvin harvoin...paras dramaturgi on pään sisällä, hengen pakottaminen aineeksi nujertaa sen (vaikka joskus tulee joitain näytelmiä luettaessa myös olo että vaikkei tämä luettuna oikein toimikaan niin voisi olla ihan hyvä nähdä esityksenä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Ibsen, seuraavaksi ajattelin tutustua Villihanheen joka edustaa Ibsenin myöhempää, psykologisempaa tuotantoa.
      Jännä että noinkin päin voi olla; monethan kai näkevät useammin näytelmiä kuin lukevat. Näytelmäthän oikeastaan on luotu "esiin kuoritytyavaksi" kerros kerrokselta, joten moni draamateksti on minusta parhaimmillaan jos ne jaksaa lukea useampaan otteeseen. Nukkekodin luin "vain" kahdesti.

      Poista
  8. Minä pidän tästä hurjasti. Olen nähnyt tämän kerran Kansallisteatterin lavallakin, Norana oli Minttu Mustakallio ja Helmerinä Jukka Puotila. Erittäin, erittäin hieno kokemus, jonka tunnelman muistan edelleen, vaikka sen näkemisestä on jo yli 10 vuotta.

    Panee pohtimaan monia asioita, tämä Nukkekoti. Ja kestää aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, uskon että Puotila on ollut vakuuttava Helmer!
      Ihmeen hyvin Nukkekoti on kestänyt aikaa tosiaan.

      Poista
  9. Nukkekodin näin joskus lukioaikaan koulun ryhmän kanssa Kuopiossa. Nyt muistuu mieleeni vain sana "oravainen" naisen hellittelynimenä.

    Huomenna menen vaimon kanssa katsomaan Siunattua hulluutta, Aapelin tekstistä muokattua esitystä, johon on kuulemma siroteltu aiheita myös Aapelin pakinoista. Mää tiijjä kerron teatterielämyksestäni tuonnempana blogissani.

    Nuorempana luin muutamaan kertaan Euripideen näytelmän Ifigeneia Auliissa. Se jotenkin tuntui koskettelevan. Muutaman muunkin antiikin tragedian tuolloin lukaisin mutta aika vähän niistä muistan. Ehkä Kuningas Oidipus jäi parhaiten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siunattu hulluus kiinnostaisi! Antiikin draamat ovat minulla löytämättä vielä, nyt ehkä olen saanut tarpeeksi rohkeutta niihin.

      Poista
  10. Luin tämän ensimmäisenä lukiovuotenani kirjallisuusdiplomiani varten, ja täytyy kyllä sanoa, että tämä on jäänyt mielen pohjalle vahvasti. Tarina on niin voimakas ja teema on kaiketi iäti ajankohtainen jossain päin maailmaa: mikä on naisen asema ja tehtävä. Hyvän arvion olet kirjoittanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, niinpä. Ei tämä suotta ole klassikon asemaa ansainnut.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.