Sängyn allapa asuu yksisarvinen.
Se on valkoinen, ja sillä on pikkuiset kaviot.
Kun tulee hämärä yksisarvinen herää ja
astuu esiin: kopiti kop.
Se on leikkisä ja vähän villi.
Täti sanoo ettei yksisarvisia ole olemassakaan
ja jos on ei semmoisen kanssa pidä
leikkiä. Mutta minä tiedän paremmin. Jos
sen kanssa ei leiki, se tulee kamalan
surulliseksi ja lakkaa kasvamasta, ja minä
tahdon että se kasvaa isoksi.
Leena Laulajainen: Lumileopardi tanssii
Wsoy 1987
Kuvitus: Outi Markkanen
Lapsen silmin nähtynä maailma on maaginen, salaperäinen ja kaunis. Illan tultua lumileopardi tanssii lumipyryssä, yön sininen valas nielee auringon, ja sateen jälkeen pihasta voi löytyä pienet kimaltavat varpaanjäljet. Outi Markkasen mustavalkokuvitus tihentää myyttistä tunnelmaa.
Tarinautti lokikirjaan: Tuskin uskoin todeksi onneani, kun löysin tämän pienen suuren klassikon lähikirjaston poistohyllystä. 50 senttiä oli ilman muuta aivan liian vähän tästä lumoavasta pikku kirjasesta, jonka runoista useat olen osannut ulkoa varhaisteini-iästä asti. Tuttujen suosikkien lisäksi kirjasta löytyi myös monta "uutta" helmeä, joihin en aiemmin ole törmännyt. Esimerkiksi tämä:
Yön aidaton laidun on
tähtikaivoja täynnä.
Unihevoset laukkaavat
kaivolta toiselle juomaan.
Kun lumileopardi ponnahtaa
yön hevosten keskelle ne
juoksevat pois.
Juuri nyt on lumileopardin
hetki. Se soi.
Summa summarum: Kauniita ja kiehtovia, unenomaisia tuokiokuvia luonnon lumotusta puolesta.
Vaikuttaapa kauniilta ja ihanalta kirjalta. Leena Laulajaisen runoista olen pitänyt "aina".
VastaaPoistaKatja, jos pidät Laulajisesta niin aika varmasti ihastut tähän. Tätä postausta tehdessä koin valinnan tuskaa, kun olisin halunnut siteerata joka toista runoa... ;)
PoistaLeena Laulajainen on pysynyt minulle tuntemattomana, mutta voisin kyllä tutustua häneen;D
VastaaPoistaAili, suosittelen lämpimästi. Laulajaisella on myös hienoja satuja, mutta kaikkein rakkaimpia minulle ovat hänen runonsa.
VastaaPoista