Kansien välissä kaupunkilomalla - Kaksi viikkoa Istanbulissa

Sade on yhtä piinaa täällä. Muualla maailmassa rankkasade on mitä todennäköisimmin siunaus lähes kaikille ja kaikelle - se on hyväksi sadolle, hyväksi eläin- ja kasvikunnalle ja romanttisena lisätilkkana hyväksi myös rakastavaisille. Mutta asia ei ole näin Istanbulissa. Meille sateessa ei välttämättä ole kyse kastumisesta. Siinä ei edes ole kyse likaantumisesta. Pikemminkin siinä on kyse suuttumisesta. Sade tietää mutaa, kaaosta ja raivoa, ikään kuin meillä ei olisi kaikkia niitä riittämiin ennestäänkin. Ja se tietää kamppailua. Kuin kissanpennut, jotka viskataan vesiämpäriin, kaikki me kymmenen miljonaa ryhdymme turhaan taisteluun pisaroita vastaan. Ei voi sanoa, että olisimme aivan ypöyksin tässä kahakassa, sillä mukana ovat myös kadut, joiden vedenpaisumusta edeltävät nimet on maalattu sablonilla tinakilpiin, samoin lukuisten pyhimysten hautakivet, joita on siroteltu joka paikkaan, roskakasat, jotka vartovat lähes joka kulmassa, järkyttävän suuret rakennusmontut, jotka pian muutetaan loistokkaiksi moderneiksi rakennuksiksi, sekä lokit. Meitä kaikkia suututtaa, kun taivas avautuu ja sylkee päällemme.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Terveisiä Istanbulista! Tosin kävin siellä kotinojatuolista poistumatta, kirjallisen kaupunkilomahaasteen siivittämänä. Ensin seikkailin Elif Shafakin matkassa Kirotussa Istanbulissa, sitten tein aikamatkan yli sadan vuoden taakse Michael David Lukasin luotsaamana.  Voitte kuvitella, että eteeni levittäytyi kaksi aivan erilaista kaupunkia! Sulttaanin palatsi kaikessa loistossaan oli melkoinen vastakohta Shafakin sykkivälle metropolille, jossa viihdyin ihan yllättävänkin hyvin:

--hän oli yhä syvemmin käsittänyt, ettei kuulunut Istanbuliin sen enempää kuin kyltit, joissa luki TIETYÖMAA tai RAKENNUSTYÖMAA ja jotka kaupunki oli väliaikaisesti kiinnittänyt näkyviin, taikka sumu, joka laskeutui kaupungin ylle synkkinä iltoina vain hävitäkseen aamun koittaessa menemättä minnekään, kasaantumalla tyhjyyteen.

Siinä missä Shafak viruttaa lukijaansa rankkasateessa, rakennustyömailla, ankeissa kahviloissa ja katujen kaaoksessa, Michael David Lukas on oiva seuramatkaopas, joka pitää huolen että nojatuolimatkaajalle näytetään kaikki tärkeimmät nähtävyydet basaarista moskeijoihin ja tietysti sulttaanin hoviin.Vaikka teos ei ollut kaunokirjallisena suorituksena kovinkaan kummoinen, Stamboulin tunnelmaa oli hauska ihastella kirjan sivuilla.

Summer slipped into Stamboul under the cover of a midday shower. It took up residence near the foundations of the Galata Bridge and drifted through the city like a stray dog. Ducking in and out of alleyways, the new season made itself felt in the tenacity of fruit flies buzzing about a pyramid of figs, in the increasingly confident tone of the muezzin, and the growing petulance of shopkeepers in the produce market. --- Trees budded, bloomed, and gave fruit, while the straits were busy with migratory birds. Wave upon wave of hawk, stork, swallow, and cormorant flocked up the Bosporus on their way to old breeding grounds in Europe.

Michael David Lukas: The Oracle Of Stamboul

Koska kirjat sijoittuivat eri aikakausiin -toinen 1800-luvun lopun islamilaiseen mahtikaupunkiin ja toinen moderniin, maallistuneeseen Turkkiin - ne täydensivät hyvin toisiaan ja syvensivät nojatuolimatkalaisen kokemusta ihmeellisestä Istanbulista. Sekä Lukasin että Shafakin Istanbulissa on omanlaatuistaan lumoa, joskin aivan erilaista. Kolmannen ja neljännen näkökulman sain kahdesta Istanbul-aiheisesta blogista, jotka kruunasivat "lukulomani".  Istanbul through my eyes - Daily Istanbul photos on lumoava kuvablogi, jota olen seuraillut jo pidempään. Jos joskus pääsen Istanbuliin ihan oikeasti, toiveajankohta olisi vuotuisen tulppaanifestivaalin aikaan...

Toinen blogilöytö on kotimainen. Tuhat ja yksi tarinaa matkan varrelta on Istanbulissa perheineen asuvan suomalaisnaisen kiehtova blogi Turkista kuin myös vähän muualta, matkan varrelta...

Kaiken kaikkiaan kaupunkilomani oli oikein onnistunut, ja Istanbul pysyy unelmieni kaupunkina. Tekisi melkein mieleni jatkaa kirjakevättä näissä maisemissa, mutta taidanpa kuitenkin pyrähtää vaikkapa Ranskassa välillä ;)