Kun olin antanut miehelle loput halkaistusta juustopallosta ja ruhtinaallisen juomarahan, sillä en tiedä kauniimpaa näkyä kuin säteilevät kasvot, suosittelin vielä juustojani hänelle lämpimästi ja sen jälkeen ovi lukittiin, se oli jykevä kuin ristiretkien aikaisen linnan ovi.
Voin mennä rauhassa kotiin. Tuolta edamini eivät lähde, eivät ainakaan väkivalloin. Ne makaavat kellarissa ylösnousemuspäiväänsä saakka, jolloin ne kannetaan riemusaatossa ulos ja viedään komeilemaan samanlaisiin näyteikkunoihin kuin se ikkuna, jonka edessä seisoin Amsterdamista palattuani.
Willem Elsschot: Juusto
Alkuteos: Kaas, 1969
Frans Laarmans on belgialainen konttoristi, jonka urakehitys on jo ohittanut huippunsa. Päästyään jäseneksi itseään hienompaan seuraan hän tulee kipeän tietoiseksi asemastaan ja pelkää kuollakseen, että totuus hänen työstään tulee julki:
Niinä hetkinä elän jatkuvassa pelossa ja hikoilen enemmän kuin äitini kuollessa. Tiedät nyt miten silloin kärsin, mutta ainakin se oli ohi yhdessä yössä, kun taas van Schoonbeken luona kaikki alkaa joka viikko uudelleen eikä aikaisempi hikoilu vähennä edessä olevaa. --- Niin, mitä enemmän sanon, sitä selvemmin he huomaavat, että olen autoton ja autottomana pysynkin.
Niinpä, kun Laarmansille tarjotaan tilaisuutta ryhtyä hollantilaisten edamien maahantuojaksi, hänen riemullaan ei ole rajoja. Perheen suosituksesta hän ei kuitenkaan tohdi irtisanoutua konttorityöstään, vaan jää tekaistulle sairaslomalle ja alkaa elää kaksoiselämää keskittyen kaikessa salassa rakentamaan upeaa uraansa elintarvikealalla. Mutta juustoa ei tietenkään voi myydä, ennen kuin on perustanut konttorin, ostanut kirjoituskoneen ja keksinyt firmalleen vetävän nimen. Laarmansin omistautuessa uuden imagonsa rakentamiseen muhii kymmenentuhatta palloa täysrasvaista edamia varastokellarissa... ja arvatahan saattaa, miten lopulta äijän käykään.
Tarinautti lokikirjaan: Juusto on kirjoitettu 1969, ja se sijoittuu 1930-luvun Belgiaan. Vaikka "konttorin perustaminen" melko kivikautista puuha tuolloin olikin (puhelin on ylellisyyttä ja sähköpostiosoitteen korvaa sähkeosoite), olisi se muuten voinut sijoittua vaikka tähän päivään. Kirjan kansi hehkuttaa kyseessä olevan "herkullinen satiiri liike-elämästä, kunnianhimosta ja juustosta" ja hyvät hihitykset tästä sainkin.
Kirjan päähenkilö Laarmans herätti tunteita puolesta ja vastaan. Toisaalta heppu oli niin saamaton tollo että vihaksi pisti, toisaalta juuri ukkoparan tollous herätti äidillistä myötätuntoa (voiko olla tuntematta säälinsekaista lukkarinrakkautta äijäreppanaan, joka eksyy jopa äitinsä haudalla käydessään?) Surkuhupaisa "ylpeys käy lankeemuksen edellä" - tarina oli sopivan kepeä välipalakirja, varsin mainio vappuviikonlopun naurahdus. Summa summarum: hirthehinen tarina antisankarista, joka lähtee soitellen sotaan.
Kuulostaa jotenkin sarkastisella tavalla hauskalta ja absurdilta kirjalta. Tuli sellainen olo, että vaikka kirja ei ehkä ole paras mahdollinen, niin silti voisin tämän lukea. :)
VastaaPoistaOlipa hyvin erilainen arvio, kun mitä luulin nimen perusteella. Ajattelin, että olit lukenut jonkun viini- ja juustokirjan. :)
VastaaPoistaKatja, olen samaa mieltä että eihän tämä mitään kuoolematonta kirjallisuutta ole mutta juuri sopivan surkuhupaisa antisankaritarina välipalaksi. Itse halusin jotain juuri tämäntyyppistä ennen sukeltamista ajan katoavaan virtaan... :)
VastaaPoistaHanna, minäkin olisin luullut tätä kannen ja nimen perusteella juustokirjaksi ellen olisi tiennyt ennalta mistä on kyse. Juuston ystävänä minun oli suorastaan vaikea samaistua kirjan juustokauppiaaseen joka ei pidä juustoista eikä voi sietää juuston hajua!