Toukokuulumisia

Ohhoh, pariin kuukauteen en ole bloggeriin joutanut, ja nythän täällä on niin uudistunutta, että osaako tätä edes käyttää... no koitetaan, josko sitä oppisi uusia temppuja vielä.

Kuten kirjablogimaailman "heavy userit" lienevät huomanneet, olen taas ollut pitkään ja mystisesti blogimaailmasta poissa. Tosin selitys on vähempi mystinen ja enämpi arkinen: kiire. Koko huhtikuussa luin vain yhden kirjan, Uuden työn paradoksit, ja siinä sitä riittikin projektia. Vaikka kirja oli minulle pakkopullaa, se osoittautui lopulta ihan yllättävän kiinnostavaksi kaiken kapulakielensä alla. Jos oikein innostun, saatan porista eepoksesta enemmänkin myös täällä Tarinautiluksessani, jonne olen suuresti kaivannut. Monta muutakin kirjaa odottaa bloggaamista, ja päivityksiä alkaakin taas tipahdella sitä mukaa kuin kersojen kevätlentsu paranee. 

Tuo ylläoleva kuva oli pakko varastaa tähän ihan jo siksikin, että eloni ensimmäiset omin kätösin istuttamani syyssipulit puhkesivat viime viikolla takapihamme iloksi. (Olin jo ehtinyt pelätä, että vuoden varastossa maanneet sipulit eivät alkaisi millekään, mutta sissejä tuntuvat olevan, sillä tuossa ne nyt ovat.)

Ihanaista, kukkivaa kevättä kaikille kirjablogiystävilleni! Nyt lähden kierrokselle suosikkiblogeihini, katsomaan mitä kivaa te muut olette ehtineet lukea. 

P.S. Posti toi tänään yllätysvoiton: Antonio Munoz Molinan romaanin Kuun tuuli. Jo neljäs kerta vuoden sisään,  kun onnetar minua suosii - ja kolme neljästä palkinnosta on ollut (yllätys yllätys) kirjoja! Aivan kuin jossain joku varjelisi lukuharrastustani, vaikka välillä arjen puristaessa olen laiska tarttumaan kirjaan.