Elma-gaala 2012: Kirjavuoteni parhaat (+ miehekäs uudenvuodenlupaus)

Hihhei ja helei! Taas on saatu elää kokonainen vuosi, ja ihan hieno vuosi se olikin. Kirjojen suhteen se oli suorastaan loistava: vuoden aikana merkitsin lokikirjaan 109 kirjaa! Taitaa olla ennätykseni ikinä. Kaikkein lukuisin oli lokakuu, jonka aikana ehdin lukea päätähuimaavat 19 kirjaa. Pienen vuosikatsauksen jo teinkin, mutta haluan vielä erikseen nostaa esiin vuoteni kirkkaimmat kirjakokohohdat. Tapanani on ollut joka kuukauden lopuksi palkita Elma-patsaalla paras kirja ja Ilonalla kaunein kansi. Nytpä toivotankin teidät tervetulleiksi vuoden 2012 suureen Elma-gaalaan, jossa kehun genreittäin hienoimmat tänä vuonna lukemani kirjat.

Aloittakaamme runoudesta, jota olen tänä vuonna lukenut ilahduttavan runsaasti. Valinta oli vaikea. Mm. Silene Lehto, Irina Javne ja Maaria Leinonen tuottivat minulle lyyrisiä orgasmeja, mutta Runo-Elman vuoden vaikuttavimmasta runokokoelmasta ansaitsi lopulta Pablo Nerudan Kysymysten kirja.

 

Voitko rakastaa minua, aapinen / ja suudella minua substantiiveilla?

Kuvakirjoja kuluu kolmen alle kouluikäisen perheessä paljon. Disneyn prinsessahötön vastapainoksi on löytynyt myös oikeita aarteita, joista parhaan valinta oli myös tuskaa. Hermannin salaisuuden nostin ykköseksi Blogistanian Kuopus-skabassa, mutta vielä sitäkin puhuttelevampi oli Franzonin ja Airolan Surusaappaat. Kuva-Elman saa siis kotimainen kirja, jee!

Lastenromaaneja en lukenut hirveän monta, mutta sitä parempia. Vuoden löytö oli Kirsti Ellilä, jonka lastenkirjoihin ihastuin. Tuulia Aho niinikään ihastutti. Upeimman lastenkirjan pokkaama Elmeri-pysti on kuitenkin pakko lähettää Ruotsiin: Vuoden 2012 Elmeri on Kerstin Johansson i Backen Näkymätön Elina.

Rikkaat lapset pilkkasivat niitä, joiden piti syödä kuivaa leipää, ja äiti häpesi. 

Tulisiko aina olemaan niin, että köyhiä pilkattaisiin?

Nuortenkirjoja luin vielä vähemmän. Niistä paras tuli Norjasta. Vuoden 2012 Nuori Elma on Alf Kjetil Walgermon Mitt bankande hjarte.

Tietokirjoissakin laatu oli valttia. Tässä kategoriassa valinta on helppo: tämän vuoden Tieto-Elman saa Antero Järvisen Linnut liitävi sanoja. 

Se joka on perinyt vesilinnun sydämen, elää sovussa luonnon, ihmisten ja oman itsensä kanssa. 

Sarjakuvatkin pitää toki noteerata, kun olen niitä niin monena perjantaina lukenut. Vuoden Sarjakuva-Elma on, yllätys yllätys, Joann Sfarin Maanpäällinen paratiisi. Rabbin katti 2.

Kauniita kansiakin olen saanut käsissäni pidellä. Kaikkein sykähdyttävimmälle kannelle ojennan Ilona-palkinnon. Ole hyvä, M.L. Stedmanin The Light Between Oceans!

Ennen "pääpalkintoja" vielä pieni poikkitaiteellinen hyppy: Vuoden suurimman elokuvaelämyksen tarjosi ja Elokuva-Elman saa Mehiläisten salaisuudet.

Ja nyt sitten lopulta niihin vuoden kaikista parhaimpiin!

Ensiksi julkistettakoon kotimaisen sarjan paras. Hienoimmat tänä vuonna lukemani kotimaiset romaanit ovat (paras viimeisenä):

3. Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin

2. Eeva Tikka: Mykkä lintu

1. Katja Kaukonen: Odelma

(Monta hienoa putosi kalkkiviivoilla pois, mm. Heidi Jaatisen Ei saa katsoa aurinkoon ja Johanna Venhon Syntysanat. Kotimainen kirjallisuus on todella yllättänyt minut positiivisesti tänä vuonna!)

Sitten ulkomaille. Kolme parasta ulkomaista teosta ovat tänä vuonna (paras viimeisenä):

3. Gaute Heivoll: Før jeg brenner ned

2. Anita Diamant: Punainen teltta

1. Vaddey Ratner: In the Shadow Of the Banyan

Entä se kaikkein ihanin, the Elma? Se ei ole mikään yllä mainituista, mutta tuskin yllätys kellekään vähänkin aikaa blogiani seuranneelle. Juuri viime viikolla kehuin sen kattoon, ja kehutaan nyt vielä kerran. Vuoden 2012 The Elma on:

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

Lopuksi muutama sananen menneestä ja tulevasta vuodesta. Kirjavuoteni ikimuistoisimpiin elämyksiin kuuluvat lukumatkani maailman ympäri, Blogistanian Kuopus sekä Marjiksen Ota riski ja rakastu - haaste, jossa minulla on vielä yksi riski ottamatta (tiedoksi Katjalle, että Oman elämänsä sankari on jo hyllyssä vuoroaan kärkkymässä).  

Ensi vuonna aion lukumatkailla kotimaassa maakuntametsästyksen merkeissä. Muista haasteista ainakin tähtisumuun ja lukudiplomiin olen uhannut osallistuvani. Kide-novellihaasteeseen minut on haastettu, yritän vastata haasteeseen parhaani mukaan. Helmikuussa on lisäksi luvassa saamelaiskulttuurin viikko, ja mitäs kaikkea muuta sitä mahdankaan keksiä... no aika sen saakoon luvan näyttää! :)

Sokeriksi pohjalle pieni interaktiivinen uudenvuodenlupaus: Uskottelen itselleni olevani ennakkoluuloton lukija. Kotimaisia mieskirjailijoita olen kuitenkin huomannut kollektiivisesti karttavani. Uudenvuoden lupaukseni olkoon siis, että ylitän ennakkoluuloni ja luen vähintään yhden teoksen joltakin näistä herroista, joihin en ole vielä tutustunut:

Juha Itkonen

Jari Tervo

Kjell Westö

Riku Korhonen

Turkka Hautala

Olli Jalonen

Jussi Valtonen

Ja jotta homma kävisi jännittäväksi, saatte te blogini lukijat olla valinnassa mukana! Jokaisella teistä on yksi ääni, jonka voitte antaa jollekin näistä herroista. (Tämä on se lupaamani interaktiivinen osa.) 

Tammikuun 15.päivä lasken äänet, ja lupaan juhlallisesti lukea ainakin yhden kirjan eniten ääniä saaneelta kirjailijalta! (Jos menee tasan, otan vapauden valita itse). Myös kirjasuosituksia saa antaa, vaikka kirjavalinnan suoritankin viime kädessä itse.

Upeaa, avartavaa, elähdyttävää ja lukuisaa vuotta kaikille!

BLOGISTANIAN KUOPUS

Elämme historiallista hetkeä: tänään valitaan ensimmäistä kertaa kirjabloggarien suosikkilanu, Blogistanian Kuopus! En ensin aikonut osallistua ollenkaan, kun en mielestäni ole lukenut "tarpeeksi" vuoden aikana ilmestyneitä lanuja, mutta blogikollegojen rohkaisemana päätin sittenkin laatia oman listani. Ja luettuja penkoessani huomasin, että onpa niitä sittenkin kertynyt aika kivasti. Valinta kävi vaikeaksi, kolmen parhaan joukkoon oli tunkua. Lopulta sain kuitenkin päätetyksi, ja voittajiksi nousivat nämä:

3 PISTETTÄ: Hermannin salaisuus. Stian Hole, Karisto.
2 PISTETTÄ: Majavakevät. Kirsti Ellilä, Karisto 
1 PISTE: Mörkö Möö ja Mikko Pöö. Magdalena Hai & Saana Nyqvist, Karisto

Valintaperusteista vähäsen: Hermannin salaisuus voitti, koska ihastuin tapaan, jolla Hole kuvaa lapsen maailmaa ja isoksi kasvamisen hämmentäviä ensiaskeleita. Majavakevät on lämmin ja viisas varhaisnuorten romaani, jonka luonnonläheisyys puhutteli.  Mörkö Möö ja Mikko Pöö on hauskasti ja oivaltavasti toteutettu tarina tuntemattoman pelosta.

(Uskokaa tai älkää, laadin ensin mielessäni listan kolmesta parhaasta, ja vasta tätä postausta kirjoittaessani tajusin että kustantaja sattuu kaikissa olemaan sama.)

Pistesijoilta putosi täpärästi monta hienoa kirjaa, joista haluan erikseen kunniamainita muutaman: Enna Airikin Haavemaa, Emmy Abrahamsonin Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä ja Siiri Enonkosken Painajaisten lintukoto. (Haavemaasta ja "puolalaisesta äidistä" en ole vielä ehtinyt blogata, mutta kyllä bloggaan heti, kun kynnelle kykenen.)

Onpa jännittävää nähdä, saako mikään näistä pisteitä myös teiltä muilta, ja mikä kirja lopulta voittaa maailmanhistorian ensimmäisen Kuopuksen tittelin... Onnea "esikoiskuopukselle" jo etukäteen, ja kiitos kaikille äänensä antaneille! Toivon, että kustantamot jatkossakin satsaavat monipuoliseen ja laadukkaaseen lasten ja nuorten kirjallisuuteen.

Äänestystulokset ja arvonnan voittajat

Viikko sitten utelin teiltä, rakkaat lukijat, mikä Ruohometsän kansan monista kansista vetosi eniten teihin. Ja varsin yksimielisiä olitte: 12 äänestä peräti kahdeksan kalasti tämä:

Toiseksi kipusi kolmella äänellä (plus kolmella erityismaininnalla) suomalaisen laitoksen nostalgiaa tihkuva kansikuva.

Kiitokset kaikille äänensä antaneille! Ja kuten luvattua, vastanneiden kesken arvoin yllätyspalkinnon. Kaikki kilpailijat saivat nimensä PostIt-lapulle, ja laput laitetiin taiteltuna tyttären pyöräilykypärään. Ja voittoarvan omistajaksi nousi...

 ....jännitystä rumpujen pärinääääää...

....lisää pärinäää.........

....nuori nainen, jolla on aina kirja kesken... 

...hän asuu sattumoisin Oulussa kuten minäkin...

...luonteeltaan hän on sangen, sanoisinko, lukuisa...

...ja hänen nimensä on Laura. Onneksi olkoon! 

Eikä siinä vielä kaikki. Voittoarpaa nostettaessa siihen oli näet takertunut toinen lappu, joka putosi lattialle. Päätin, että moinen sinnikkyys on lohdutuspalkinnon arvoinen. Siis palkinnoille loikkasi myös Rouva Kepponen. Onnittelut sinullekin! Voittajat laittakoot sähköpostia osoitteeseen elmailona AT gmail.com.

Ja vielä lopuksi toinenkin äänestystulos. Sivupalkissani kyselin, minkä kirjan lukisin seuraavaksi. Voittajaksi nousi nipinnapin kahdeksan ääntä kalastanut Pariisissa, sattumalta. 

Merenneidon tuoli jäi äänen mitalla kakkoseksi. Kolmoseksi tiensä taisteli Hengityskeinu ja perää piti kahdella äänellään Hyvä isä. Kaikki nämä kirjat kyllät varmasti luen kunhan kerkiän, mutta seuraavaksi tieni vie siis Ranskaan. Kiitos teille!

Suosikkiklassikon monet kasvot ja ÄÄNESTYS

Tämän päivän kysymykseen olisin voinut vastata monellakin tavalla, mutta kun Kurjat tuli esiteltyä eilen ja herrat Calvino sekä Steinbeck vielä muissa yhteyksissä mainitaan, päätin nostaa esiin suosikkini monien vuosien takaa:


Day 10 – Favourite classic book

Richard Adams: Ruohometsän kansa

Kuvaa metsästäessäni googlasin huvikseni myös kirjan englanninkielisellä nimellä Watershp down, ja huomasin kuinka erilaisia kansia kirja onkaan aikojen saatossa saanut. Tässä muutamia niistä:

Yhteistä kuville on se, että kaikissa on -luonnollisesti- kani, mutta tunnelmaltaan ne ovat aivan erilaisia. Alaoikealla oleva on söpöin, jopa liian söpö: se antaa kuvan, että sisältö on herttaisempi kuin onkaan. Tosiasiassahan kirjassa tapahtuu kaikenlaista vähemmän söpöä eikä todellakaan sovellu  perheen pienimmille iltasaduksi. Alavasemmalla olevan kannen väritys tavoittaa kirjan jännärimäisen tunnelman, yläoikealla oleva taas ainoana huokuu seikkailun tuntua ja siten kuvaa hienosti kirjaa. Oma suosikkini on kuitenkin nipin napin tuo sininen, ehkä ihan vain siksi kun se on niin kaunis ja kiehtova. 

Nyt onkin pikku gallupin paikka: mikä näistä kansista vetoaa sinuun, rakas sinä joka juuri tätä luet? Jos olet lukenut Ruohometsän kansan, mikä kansista kuvaa sitä mielestäsi parhaiten? Jos taas et ole lukenut, mikä näistä kansista parhaiten houkuttelisi lukemaan? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pieni palkintokin :) Aikaa osallistumiseen on yksi viikko, eli ensi viikon sunnuntaina arvon voittajan. Joten siitä vain sisäinen kriitikko valloilleen! Sana on vapaa ja väärässä ei voi olla.