TTT: Luontokirjoja lapsille

Terveisiä kesätauolta! Näin on käynyt ennenkin: talvisin olen luku-ja blogitoukka, kesän korvalla kuoriudun ulko-olennoksi enkä juurikaan netissä notku. Tänä kesänä ulkoilua on entistäkin enemmän, perustin näet pihapiirin lapsille kesäluontokerhon ja leijonanosa lukemisistani liittyykin juuri nyt siihen. Jotta blogissani tapahtuisi edes jotakin, esittelen parhaat löydökseni iloksi & inpiraatioksi muillekin. Tämän tiistain Top Ten, olkaahan hyviä ja tehkää hyvin:

1. Ina Manninen: Kissankukka. WSOY  2008

Kesä on alussa, ja äidin syntymäpäivä lähestyy eikä Reeta vielä ole keksinyt äidille lahjaa. Naapurin Kerkko-kissan avulla Reeta alkaa hoitaa kompostista löytynyttä ruukkukukan raatoa - jospa se vielä alkaisi kasvaa ja  siitä saisi upean synttäriyllätyksen äidille! Pienen puutarhurin kesä on pian puuhaa täynnä: on kitkettävä, kasteltava ja jopa käytävä kalassa, jotta kukka saisi voimaa kasvaa. Ja kun ärsyttävä pikkuveli vielä pistää rikkansa rokkaan, ei kommelluksilta tietenkään vältytä.

Kissankukka on suloinen, hauska ja lämminhenkinen puutarhatarina, jonka kaunis ja oivaltava kuvitus lumosi lukijan. Huumoripitoiset käänteet taas pitivät huolen siitä, että hulivilihummarityttömmekin viihtyi tarinan parissa.

- Tämä on kyllä ensimmäinen kalaa syövä kasvi, jonka olen nähnyt, Reeta puhisi.

- Saat nähdä että kasvisi kasvaa hienosti, kissa vakuutti. - Mutta kastella kukkaa pitää joka päivä ellei sada.

2. Metsämarja Aittokoski & Elli Vuorinen: Lennä Pikkuli, lennä! Aurinko Kustannus, 2011

Pikkuli on Lintusen perheen kuopus, poikasparven pienin ja heiveröisin, joka ei osaa edes kuoriutua munasta ilman apua. Kaikki muukin on kovin vaikeaa: madot ovat sille aivan liian suuria, ja lentämistä Pikkuli ei varmasti opi ikinä. Mitä jos Pikkuli ei opi lentämään ennen syksyn muuttomatkaa? Ja olisiko sittenkin jotakin, jossa Pikkuli on tietämättään toisia parempi?

"Minä en opi mitään, en ikinä", se huokaisee. "Voin saman tien painua metsän uumeniin ja unohtua sinne!"

Elli Vuorisen veikeä kuvitus kruunaa viisaan tarinan, joka tutustuttaa lukijansa linnunpoikasten varttumiseen ja muistuttaa myös siitä, että ei kannata vertailla itseään muihin. Kirjasta oli silminnähtävää lohtua ja kannustusta myös kuusivuotiaallemme, jota huolestuttaa oppiiko hän ikinä lukemaan - ainakaan yhtä hyvin kuin kaksi vuotta vanhempi toverinsa.

3. Suvi Vanhanen & Laila Nevakivi: Lapsen oma luontokirja. Minerva 2009

Metsänhaltia Miihkali vie lapset lumoavalle "aikamatkalle" suomalaiseen luontoon. Kirja seuraa Miihkalin puuhia keväästä talveen, ja tutuksi tulevat niin kummitustuomet kuin raatihuoneen siivekkäät rakastavaiset. Tarinan myötä esitellään kuin vahingossa vaikuttava määrä eläin- ja kasvilajeja, ilman että liikaa tulisi biologian oppitunti mieleen.  Nevakiven sympaattinen ja selkeä kuvitustyyli vetoaa lapsiin värikkyydellään ja hyväntuulisuudellaan, aikuinen taas arvostaa lajikuvien oikeellisuutta.

Perhospuutarha on nyt auki vieraille, päivin ja öin. Hämärän tultua lehahtavat yökköset ja kiitäjät esiin. Taskulamppu kourassaan Miihkali hiipii syreenipensaan juurelle. Se on päättänyt selvittää, ovatko upeat kiitäjät unta vai totta.

4. Iiris Kalliola: Citykettu ja muita taajaman eläimiä. WSOY 2003

Asuitpa missä hyvänsä, luontoa tarkkaillaksesi sinun ei tarvitse mennä kauas. Citykettu ja muita taajaman eläimiä esittelee kiinnostavasti ja yleistajuisesti niin pihan, puiston, rakennusten kuin muidenkin urbaanien ympäristöjen luonteenomaisia asukkaita. Tiesitkö, että lepakot lentävät kämmenillään? Onko tilhi koko ajan ihan käkenä käyneitä pihlajanmarjoja popsittuaan? Ja keitä kaikkia asuukaan alivuokralaisina muurahaisten keossa? 

Runsaiden värivalokuvien lisäksi kirjaa piristävät Tarja Lapintien pirteät piirroskuvat, jotka ainakin minulle kruunasivat kirjan.

5. Dawn Isaac: Puutarhapuuhaa lapsille. Kustannus-Mäkelä 2013

Puutarhapuuhaa lapsille sopii lapsen ensimmäiseksi puutarhakirjaksi. Hauskat ja jännittävät tehtävät sisältävät laajan kirjon askartelusta kasvaviin projekteihin: tee kaverille kasvava synttärikortti, kumisaappasta kukkaruukku tai ötököille hotelli. Tai mitä jos kasvattaisit ikioman taikaympyrän tanssipaikaksi keijuille? Tämä kirja saa haaveilemaan, että meillä olisi isompi piha! Tämä kirja on melkeinpä must, jos tykkäät möyriä mullassa ja tahdot saada lapsetkin mukaasi möyrimään. (Kirjasta löytyy onneksi myös kosolti ideoita pihattomille: aikuisen avulla syntyy monenlaista mukavaa vaikkapa parvekkeen tai ikkunalaudan iloksi.)

6. Walt Disney: Räpylät mullassa. Ankkalinnan puutarhakirja. (Duckburg Gardening Book, 2013)

 

Mitä jos ryhtyisit puutarhuriksi? Kasvata kauniita kukkasia tai istuta ikioma keittiöpuutarha - tomaatteja, papuja tai vaikkapa mansikoita. Opas neuvoo kädestä pitäen kasvimaan perustamista ja hoitoa: mistä tunnistan rikkaruohot? Entä miten houkuttelen puutarhaani hyödyllisiä hyönteisiä? 

Sarjakuvien ryydittämä nuoren puutarhurin opas on passeli vähän isommille lapsille - ja onpa siitä iloa & hyötyä myös kaltaiselleni aikuiselle, jolla on viherpeukalo keskellä kämmentä.

7. Lind, Jonsson & Fagerberg: Oma kasvioni. Otava 1998.

Jos kotoa löytyy vain yksi kasvikirja, soisin sen olevan tämä. Oma kasvioni tarjoaa tietoa tutuista kasveista niin lapsille kuin meille vähän isommillekin. Ahaa- ja ohoo-elämyksiä varmasti riittää kaikille tämän viehättävän vanhanaikaisen kirjan parissa: miksi keto-orvokkia sanotaan äitipuolenkukaksi? Ja minkä kasvin juurta kannattaa pureskella, kun armoton lakritsanhimo iskee?

Lukemaan houkuttelevat ja usein aika vauhdikkaatkin otsikot saanevat myös poikalapset höristämään korviaan: "Mesiangervon haju huijaa", "verikurjenpolvi sylkee siemeniä", "pietaryrtti, muumiot ja madot".

8. Stefan Casta & Maj Fagerberg: Kimalaisen kukkamaa. Lasten parhaat kirjat 1992.

Tämä kirja oli niin ihana, että bongattuani sen kirjastosta se oli pakko ostaa ihan omaksi! Valloittava "kesäpäiväkirja" kukkaniityn vuodenkierrosta vie meidät maan alle kimalaisten pesiin, tutustuttaa kedon kukkasiin ja kertoo myös, mitä kukkaniityn asukkaat tekevät talvisin. 

Tämän kirjan myötä meilläkin lasten vihaamat "ampparit" saivat ainakin hetkellisen armon tenavien silmissä - tosin kukaan meistä ei vielä ole toistaiseksi tohtinut kokeilla kimalaisen silittämistä, vaikka sekin on kuulemma leppoisan pörriäisen kanssa mahdollista :D

9. Mystisen liskon etsijät. Luontotehtäviä ja tarinoita. Luonto-Liitto 2009

Pimeäretkiä, lumottuja saaria, valopuita ja mystisen liskon metsästystä. Luonto-Liiton julkaisema ja myymä Mystisen liskon etsijät on tieto-, tarina- ja tehtäväkirja, joka houkuttelee lapset luontoharrastuksen pariin ja innostaa myös perustamaan oman ympäristöetsivätoimiston. (Meilläkin on sellainen, nimeltään Noitanirkot erään elintavoiltaan jännittävän yöperhosen mukaan.)

10. Mika Myllyneva ja Kirsti Tallila: Enni ja metsän puut. Kustannusosakeyhtiön Kureeri,  2006

Enni katselee metsän puita ja pohtii, millaista olisi olla joku niistä. Ennin mukana pieni lukija tutustuu tavallisiin puihimme pajusta pihlajaan ja vaahterasta mäntyyn. Pieniin käsiin sopiva kirja kulkee kätevästi mukana vaikka repussa.

Kirjan idea on  mainio. Roolileikki-ikäiset lapseni rakastavat jossittelua: jos olisit puu, olisitko mieluummin suora ja korkea kuusi vai hento ja herkkä koivu? Tallilan kaunis kuvitus tekee kirjasta oikean lukunautinnon, vaikka ontuva riimittely alussa hieman häiritsi ylikriittistä aikuista. Kun hieman hölläsin pipoani, huomasin itsekin innoissani pohtivani, viihtyisinkö paremmin monimutkaisena leppänä vai pajunkissoja taikovana pajuna ;)

Listaa olisi ollut helppo jatkaa, mutta pitäydyn tällä kertaa kymmenessä. Onko teillä omia suosikkeja lasten luontokirjojen joukossa? Kuumat vinkit ovat aina tervetulleita, kesää ja kerhoa kun kestää vielä pitkään :)

P.S. Näiden myötä nappasin samalla huikeat 8 pistettä "kansankynttiläin kokoontumisajot"-tietokirjahaasteessa! (Tosin kategoria taitaa olla kaikilla sama, eli luonto ja ympäristö.) Niin tai näin, tämän kesän jälkeen totisesti luulen luonnosta vähemmän.)

Trooppista vapausälyä ja maagista epärealismia kotimaiseen tapaan

Ajatus kaiken työn kieltämisestä on saanut yhä vahvempaa kannatusta. Tämän näkemyksen mukaan, jonka myös itse allekirjoitan, työ tulisi nähdä vaaralliseksi ja vammauttavaksi leikin perversioksi. Ammatti on sairauden kaltainen tila, joka rajoittaa siihen samaistuvan henkilön ihmissuhteita, ajattelua ja mielikuvitusta ja antaa vastineeksi vain valheellista turvallisuutta sekä illusorista yhteenkuuluvuutta. --- Komitea tulee jatkossa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota ajatuksellisesti ja mielikuvituksellisesti kuihtuneiden ryhmien kuntoutukseen.

Eero Riikonen: Pommetiikan perusteita

Loki-Kirjat, 2000

Eräänä päivänä joskus 2040-luvun alussa nimettömäksi jäävä asiantuntija saa salaperäiseltä Arkielämän taiteen komitealta toimeksiannon: hänen tulee tuottaa "arkielämän taidetta ja hyväileviä todellisuuksia koskevia käytännöllisiä projektiehdotuksia." Asiantuntija käy tarmolla toimeen,  visioiden uusia kiehtovia tieteen ja taiteen muotoja, kuten sateen estetiikka, poetiikka ja fysikaalinen erotiikka sekä optimistisen pyöräilyn aineistohanke. Trooppisen vapausälyn lisäämiseksi on hänen mukaansa myös välttämätöntä ryhtyä mm. seuraaviin kiireellisiin toimiin:

- Vuosittain järjestettävien säätiedotuksista nauttimisen kouluttajakoulutusten laatua tulee kehittää ja määrää lisätä

- Grillauksen yhteydessä on kaihdettava korostetun järkeviä puheenaiheita

- Vuosisatainen päiväuniperinne on jo pahasti rapautunut. Myös lakanoihin, patjoihin ja vuodevaatteisiin liittyvä aito herkkyys on katoamassa. Päiväunien ja vuodevaatekokemusten arvon palauttaminen sekä sopivan iltapäivävalaistuksen järjestäminen (huoneiden hämärtäminen!) ovat äärettömän ajankohtaisia haasteita.

- Lämmin tuuli on hyvinvoinnin keskeinen edellytys. Asiat tulee järjestää niin että henkilö, joka katsoo kärsivänsä lämpimän tuulen vajauksesta voidaan lähettää erityistuen avulla seudulle, jossa vajavuutta on mahdollista vähentää. Henkilöllä tulee aina olla mahdollisuus valita kohdepaikkakunta ja matkustusajankohta itse. Koska lämpimään tuuleen liittyvät tarpeet ovat yksilöllisiä, päätöksenteossa tarvitaan joustavuutta ja hyväilevää neuvottelutyyliä.

- Jotakin. Se on minusta kaikkein kaunein sana. Tietämättömyyden kaunis hedelmä.

Tom Franco: Tropical joy

Aiheestaan vilpittömän innostunut asiantuntija alkaa suunnitella oivalluksistaan kirjaa. Kirjoittajan löydettyä sisäisen tropiikkinsa kirjaprojekti saa kuitenkin uusia ja yllättäviä suuntia, ja sukset Sisäisen Kustantajan kanssa alkavat mennä yhä pahemmin ristiin. Kirjoittajalla on näet vahva halu pukata ilmoille kirja, joka rikkoo johdonmukaisuuden kaavoja mahdollisimman monella tavalla. Sisäisen kustantajan mielestä puolestaan "voisi olla hyödyksi jos myöntäisit, että olet harhautunut, katkera ja yksipuolinen."

Tarinautti lokikirjaan: Olen aiemmin avautunut blogissani klemmareiden käytöstä. Tämä kirja on oma personal bestini: klemmareita kului peräti 41! (Saavutuksen suuruutta ei ainakaan vähennä se, että sivuja koko kirjassa on 123). Tästä voittekin jo päätellä, että pidin kirjasta. Paljon. Pidin, suorastaan rakastin, vaikka -tai koska- koko jutussa ei ollut sen enempää päätä kuin häntää. Harvoin saa lukea näin riemastuttavaa, hyväntahtoista arkipäivän anarkismia jossa on enemmän kuin ripaus ironiaa seassa. Taisin ahmia kirjan turhankin nopeasti: tällaiset kirjat ovat parhaimmillaan hitaasti naukkailtuna, ei kerralla ahmaisten niin kuin tulin tehneeksi. Oli miten oli, tämä on minun Täydellinen kesälomakirjani, jonka klemmaroituja sivuja takuulla selailen taajaan :)

Olen aina ymmärtänyt, että arkielämän taide ja hyväilevä tulevaisuus liittyvät tiukasti toisiinsa. Tulevaisuus on nimittäin tausta, joka vaikuttaa kaikkeen. Hyväilevän tulevaisuuden sijasta pitäisi ehkä mieluummin puhua "kutkuttavasta tulevaisuudesta". Hyväilevien asioiden myötä nimittäin syntyy usein kutkuttava tunne.

Henri Rousseau: The Dream

Summa summarum: Asiantuntijoihin uskottiin vielä 2000-luvun alussa yleisesti.  ~Peruskoulun intuitiivisen historian oppikirja (Nautinnon historian työryhmä 2040) ~

Blogitaukojumppaa: ikiomia vastauksia varastettuihin kysymyksiin

Lukemisen kanssa on ollut aika hiljaista... mutta hoo, ei hätä ole tämän näköinen: jotta blogissani tapahtuisi edes jotakin, pöllin Valkoisen kirahvin hienot Liebster- kysymykset ja vastailen huvikseni niihin:

1. Millaisia oireita lukemattomuus saa sinussa aikaan? - Syyllisyydenpuuskia, sydämettömyyttä ja ylenpalttista  totisuutta.
2. Missä tilanteessa et kykene lukemaan? - Rakastuneena ja ripulissa ;)
3. Mikä on rakkain tämänhetkinen lukupaikkasi? - Puun alla Oulujoen rannalla
4. Missä paikassa haluaisit lukea, jos saisit valita? - Kiz kulesissa viinilasin äärellä voisin vaikka vihdoinkin lukea ensimmäisen Pamukini!

Kiz kulesi /Maiden's tower, Istanbul

5. Mikä sana kuvaa sinua lukijana parhaiten? - Tuurilukija
6. Mikä sana kuvaa kirjahyllyäsi parhaiten? - Turusen pyssy
7. Jos olisit kirja, mikä kirja olisit? - Ehkä paras kysymys koskaan! Ja vaikea. Mutta pakko vastata taas kerran: sielukirjani Muumipappa ja meri.
8. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi kirjan aihe? - Aiheita ois vaikka muille jakaa! Mutta enpä jaa, vaan siteeraan Eero Riikosta: "Sen tarkoituksena tulee olla ihmisen (kirjoittajan) ytimeen pesiytyneiden, lakastuneiden ja kylmettyneiden kohtien puhdistus. --- Juuri tällaista me tarvitsemme, juuri tällaisen me, kirjoittaja, kustantaja ja lukija, valmistamme yhdessä, käsi kädessä, laulaen, nauraen, kesäistä rantatietä kulkien."
9. Missä, mitä ja miten luit viimeksi? - Koti-iltaa viettäen, siiderilasillisen ääressä haltioiduin Pommetiikan perusteista.
10. Mikä on kirjoihin tai lukemiseen liittyvä paheesi? - Klemmareiden sirottelu suosikkikohtiin (parhaat kirjat ovat klemmareista aivan turvoksissa... kirjahyllyyn tulisi kummasti tilaa jos poistaisin kaikki klemmarit ;))
11. Mistä kirjoihin tai lukemiseen liittyvästä asiasta et suostuisi luopumaan?
- Klemmareista :D Sekä tietysti lempikirjoistani, joihin olen klemmareita tuhlannut.

Näin siis täällä tänään. Varsinainen kirjabloggailukin palaa tauolta ehkä jo tänään, viimeistään varmaan huomenna. Luvassa on mm. liikuttavaa asiaproosaa sekä riemastuttavaa häröilyä trooppisen vapauden merkeissä. Kuulemisiin, ystävät rakkaat!

10 parasta bloggaamaani romaania (+ vielä yksi 11)

Hihhei, taas tuli haastetta bloggarin eloon! Kirjavan hyllyn Carmelita heitti minulle 11 hyvää kysymystä, ja Katja sekä Valkoinen kirahvi puolestaan haastoivat kertomaan 10 parasta blogiaikana lukemaani kirjaa. Vastaanpa ensin helpompaan, eli Carmelitan kysymyksiin:

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
- Liken kevätuutuutta Naiset ilman maata.
2. Milloin tykkäät lukea?
- Iltaisin ja hyvällä säällä hiekkalaatikon reunalla :)
3. Minkä genren kirjoja tykkäät lukea eniten?
- Historialliset lukuromaanit on aika ihania.
4. Opitko pienenä helposti lukemaan?
- Viisivuotiaana ihan puolivahingossa
5. Minkä kirjan haluaisit lukea seuraavaksi?
- Voi, niitä on monta... mutta jatkan kuukauden kurditeemaa eli vastaan: Elizabeth Lairdin Kiss the dust.
6. Mahtuvatko kaikki kirjasi kirjahyllyyn?
- No eivät! Ongelma pahenee koko ajan, kun uusia hankin... :O
7. Mistä hankit kirjat, jotka luet?
- Kirjastosta, kirpparilta, huutonetistä, kirjaston kierrätyskärrystä, nettikirjakaupoista.
8. Oletko koskaan kuulunut lukupiiriin?
- Ikävä kyllä en.... vielä.
9. Mitä muuta harrastat kuin lukemista?
- Teatteria, kieliä, vapaaehtoistyötä
10. Mistä haaveilet?
- Oi vaikka mistä! Matkahaaveita on aina kiva kehrätä kokoon, Balkanilla olisi kiva joskus käydä ja Norjaankin on ikävä aina... mutta juuri nyt riittäisi jos pääsen reissaamaan kotimaassa (kts. seuraava kysymys)
11. Mitä aiot tehdä kesällä?
- Lomamatka ystävien luokse Hesaan ja Kokkolaan on toivelistalla ykkösenä. Kiva oisi myös piipahtaa kotipuolessa Suomen katolla.

Ja sitten niihin parhaisiin. Kuten kaikki tämän tehneet bloggarit  jo tietänevät, kaikkein parhaitten valinta on kaikkea muuta kuin helppo. Itse päädyin rajaamaan kilpakelpoisiksi pelkät fiktiiviset romaanit - tietokirjat ja asiaproosa sekä runous jäävät siis odottamaan omaa listaansa. Ja pitemmittä selittelyittä itse listan kimppuun:

1. Susan Fletcher: The Silver Dark Sea
2. Vaddey Ratner: In the Shadow of the Banyan
3. Alice Hoffmann: The Dovekeepers
4. Susan Fletcher: Noidan rippi
5. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
6. Tove Jansson: Taikatalvi
7. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
8. Anita Diamant: Punainen teltta
9. Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
10. Joann Sfar: Rabbin katti 1-2

(Järjestys on satunnainen, mutta yllättävän helposti sain lopulta listan kasaan. Paljon apua oli Elma-palkinnoista, joita olen jaellut melkein koko blogiurani ajan.)

En tällä kertaa heitä haastetta kellekään, mutta sen saa poimia mukaansa kuka tahtoo :)

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

Puisella naisella oli neljä käsivartta, jotka osoittivat määrätietoisesti eri suuntiin. Itään, Syyskuun tulosuuntaan, osoittavan käsivarren sisäsivulle oli kaiverrettu syvin, tyylikkäin kirjaimin: 

MENETÄ SUUNTASI

Pohjoinen käsivarsi osoitti kallioiden huipulle, ja siinä luki:

MENETÄ HENKESI

Eteläinen käsivarsi osoitti merelle, ja siinä luki:

MENETÄ JÄRKESI

Ja läntinen käsivarsi osoitti kohti pientä niemeä, jonne kultainen ranta päättyi, ja siinä luki:

MENETÄ SYDÄMESI

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla
Alkuteos: The Girl Who Circumnavigated Fairyland In a Ship of Her Own Making
Kuvittanut: Ana Juan
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Gummerus 2013

Syyskuu on kaksitoistavuotias tyttö, jonka äiti korjaa koneita ja isä on sodassa. Syyskuu itse viettää tylsää ja mitätöntä elämää, kunnes Satumaasta saapuva Vihreä tuuli vie hänet mukanaan lumottuun maailmaan.

Satumaassa Syyskuun on valittava suuntansa, ja hänen valintansa vievät hänet seikkailuun, jossa hän särkee sydämensä ja kadottaa varjonsa. Matkallaan hän saa myös ystäviä: louhikäärme Allun ja maridipoika Lauantain, kolme noitaa ja saippuasta tehdyn Lipeän. Pelastaakseen ystävänsä Syyskuu uhmaa Markisitarta, Satumaan lapsihallitsijaa, joka on julma ja kaunis - ja petollinen, kuten Syyskuu saa nähdä. Mutta Markiisittarellakin on tarinansa, ja Satumaalla salaisuutensa, jotka eivät kaikki ole herttaisia.

Catherynne M. Valente on kirjoittanut mukaansatempaavan seikkailun, joka lumoaa, viihdyttää ja viiltää. Hänen luomansa maailma on hämmästyttävän runsas, ja kirja on mielikuvituksen juhlaa kannesta kanteen.

Pronssiammeen vesi kimmelsi jäisenvihreänä ja tuoksui mintulta ja metsäöiltä ja makeilta kakuilta, kuumalta teeltä ja tähdenvalolta.
"Tässä pestään toiveesi, Syyskuu", sanoi Lipeä ja katkaisi toisen sormen niin että napsahti. "Sillä ihmisen entisen elämän toiveet kuivuvat ja kutistuvat kuin vanhat lehdet, jos niitä ei korvata uusilla toiveilla maailman muuttuessa. Maailma muuttuu jatkuvasti, ja toiveet käyvät limaisiksi, ja niiden värit haalenevat, ja pian ne ovat vain mutaa, kuten kaikki muukin muta, eivätkä enää toiveita ollenkaan vaan katumusta."

Tarinautti lokikirjaan: Tämä on niitä kirjoja, joita rakastin jo ennen kuin ehdin lukea ainuttakaan riviä. Ensin ihastuin nimeen, sitten ideaan ja upeaan kuvitukseen. Kun viimein pääsin lukemaan kirjaa, olin siis jo valmiiksi myyty. Ja ihastukseni sen kuin kasvoi, mitä pitemmälle kirjassa ehdin.

Kuten varmaan arvasit, Satumaan pääkaupungin maantieteellinen sijainti on epävakaa ja melko äkkipikainen. Pelkäänpä, että koko kaupunki liikkuu sinne tänne tarinankerronnan tarpeiden mukaisesti.  

Valenten kirja on hurja,viiltävä, ilkikurinen, absurdi ja sopivan syvällinen - siis kaikkea sitä, mitä fantasian (mielestäni) pitää olla! Sivut suorastaan pursuivat toinen toistaan riemastuttavampia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Paikoin ihmeiden runsaus suorastaan hengästytti. Monesta hienosta hahmosta olisin mielelläni kuullut lisääkin. Nälkää siis jäi myös jatko-osaan, joka englanniksi onkin jo ilmestynyt. Kolmososakin tulee piakkoin uunista ulos... ja hyvä niin! Jään innolla odottamaan, mitä tuleman pitää.

"Se on suvussa kulkeva nimi", A-L sanoi pöyhkeästi ja rapsutti itseään toisen sarven takaa. "Isäni oli kirjasto. Joten tarkalleen ottaen minä olen kirjalouhi, tai... loujasto? Kirlisko? Yritän yhä etsiä parasta nimitystä."

Hänen neulansa oli kiihkeä ja hän käytti sitä kuin miekkaa. Heilutti sitä! Pisteli sillä! Kudonnaiset ovat niin lämpöisiä, hän sanoi, niin ystävällisiä ja kotoisia. Kaikki tuo tapahtui kuitenkin niin kovin kauan sitten.

Voisin hehkuttaa pidemmästikin, mutta taitaa olla parasta, että annan näiden teksti-ja kuvanäytteiden puhua puolestaan, ja sanoin vain tämän: suosittelen suurella sydämellä! Tämä satumainen seikkailu vie mennessään, oletpa iältäsi kymmenen tai satakaksitoista vuotta.

Summa summarum: Häntä ei pidä moittia tästä: kaikki lapset ovat sydämettömiä. He eivät vielä ole kasvattaneet sydäntä, ja voivat siksi kiivetä korkeisiin puihin ja sanoa järkyttäviä asioita ja hypätä niin korkealle, että aikuisten sydämet läpättävät kauhusta. Sydämet ovat melko painavia. Siksi niiden kasvattaminen kestää niin kauan.  Hurja, hassu ja kaunis fantasiaseikkailu, myös muille kuin perinteisen fantasian ystäville. 

P.S. Kirjasta on blogannut ainakin Katja, joka laillani ihastui tähän mainioon fantasiaromaaniin.

 

P.P.S. Koska en malta odottaa, että suomentaja ehtii hätiin, pistin juuri tilaukseen sarjan seuraavan kirjan, The Girl Who Fell Beneath Fairyland and Led the Revels there. (Ja nyt pitäisi malttaa odottaa, että Kusti saa sen poljettua perille asti... onpa ihanaa täysillä hurahtaa johonkin fantasiasarjaan piiitkästä aikaa!)

TTT: Pieniä iloja ja vaikeita kysymyksiä

(Kuva: Kirsten Bailey)

Sain Aili-mummolta, Katjalta ja Valkoiselta kirahvilta kivan haasteen kertoa kymmenen lempiasiaani. Päätin tehdä sen listaamalla pieniä iloja, joista nautin ja joita tarvitsen pysyäkseni pystypäisenä arjen melskeissä. Kiitos haastajille!

1. Kävelyt, mielellään pitkät. Yksin tai seurassa, mutta vain jos seura on hyvää. Tähdet tai kuutamo ovat iso plussa.

2.Sade. Mitä rankempi, sen parempi. Sateenvarjo on välttämättömyys, ei niinkään suojan vaan tunnelman tähden.

3.Juhlat. Olen niitä, jotka eivät jätä käyttämättä tekosyytä juhlaan. Jos ei kellään satu olemaan synttäreitä, voi pistää pystyyn vaikka kevään ensimmäisen västäräkin näkijäiset, tai juhlia kadonneen käsilaukun löytymistä, tai mitä nyt tuleekaan mieleen. 

4. Vieraskieliset sanat. Olen aina rakastanut kielten oppimista, hamstraan sanakirjoja ja selailen niitä vaikka bussissa. Kiroilukin on hauskempaa vierailla kielillä: Donnerwetter! Sacrebleu! Spucatum tauri! 

5. Musiikki. Piristää tai rauhoittaa, ilahduttaa tai lohduttaa tarpeen ja musiikkivalinnan mukaan. Yksi suosikkisoittimistani on tinapilli, jossa on sekin hyvä puoli että se ei paina yhtä paljon kuin flyygeli, joten ulkoilmakonsertit on helpompi improvisoida, vaikkei olisikaan Elmo.

6. Elävä tuli. Juhannuskokko, pääsiäiskokko, nuotiokahvit, takkatuli tai kiuas. Ainakin pari kertaa vuodessa on päästävä pilkkomaan polttopuita, ja seuraavana päivänä ei millään raskisi pestä savulle tuoksuvia vaatteita!

7. Leikiksi lyöminen. "Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen." Onneksi minulla on peräti kolme pientä "personal traineria", joiden ansiosta en ole vielä unohtanut hulluttelun jaloa taitoa.

8. Kauniit maisemat. Jotta maisema olisi kaunis, sen tulee kumpuilla ja siinä on oltava vettä. Parasta on tietysti, jos maisemaan voi kävellä sisään, mutta aitojen maisemien puutteessa maisemakuvatkin käyvät.

9. Nokoset. Uni paras lääke on - ja unista suloisimmat ovat päiväunet! Omenapuun alla torkkumiset olen suosiolla jättänyt nuoremmille ja notkeammille, mutta jos ikkunan takana on kesäinen puutarha taikka metsä, on suotavaa jättää ikkuna auki ja nukahtaa lintujen lauluun.

10. Lukeminen. Miksi murjottaa, märmättää tai muuten vain murtaa mustoa haventa, kun voi tarttua hyvään kirjaan ja kadota sen kansien väliin?

"Kaupan päälle" sain Valkoiselta kirahvilta 11 ihanan kinkkistä kysymystä:

1. Milloin olet parhaimmillasi?

- Kun saan päästää mielikuvitukseni valloilleen / valjastaa sen käyttöön. Tosin silloin taidan olla myös pahimmoillani! ;D

2. Missä viihdyt?

-Kaikkialla, missä on luonnonkaunista ja/tai samanhenkistä, sopivan hullua seuraa.

3. Minne olet aina halunnut matkustaa?

- Vaikka minne! Esimerkiksi Turkkiin, Islantiin ja Nepaliin. Yksi unelmistani on myös matkustaa Hurtigruten-laivalla Norjan rannikkoa Kirkkoniemestä Bergeniin.

4. Miksi luet?

- Lukeminen on minun tapani kasvattaa siivet ja juuret.

5. Mihin kirjan maailmaan olet uppoutunut viimeksi?

- Muumilaaksoon. (Kuten kuvista näkyy.)

6. Miten matkustat mieluiten?

-Juuri nyt nojatuolimatkaillen, tosin lähinnä käytännön syistä. Olen vannoutunut omatoimimatkailija, pakettimatkoilta minua ei löydä.

7. Kenet kirjallisen esikuvan haluaisit tavata?

-Tietysti Tove Janssonin! (Vietän parhaillaan epävirallista teemakevättä Janssonin tuotannon parissa, enkä taida päästä hänestä irti vielä hyvään toviin.)

8. Mitä hänelle sanoisit?

- Kysyisin, kuinka hän tuli keksineeksi hattivatit ja onko niillä todellakin taipumusta poliittiseen epävakaisuuteen.

9. Mikä on kirja ylitse muiden?

-Kun luin kysymyksen, ajattelin ensin että pistipä pahan. Mutta sitten muistinkin, että Muumipappaan ja mereen palaan yhä uudelleen.

10. Mistä aiheesta haluat lukea seuraavaksi?

-Ööh, vaikka mistä... sehän se tässä ongelma onkin! Juuri nyt olen innostunut historiasta. Luovutetussa Karjalassa olisi kiehtovaa piipahtaa hirveän pitkästä aikaa.

11. Kuka kirjan päähenkilö on osa sinua?

- *Miettiimiettii* Tosi moni pikkuisen, aika harva täysin. Mutta vastaan: Homssu. Pieni olento, jolla on suuri ja yllättävän voimakas mielikuvitus, osui ja upposi jo teini-iässä, ja yhä vieläkin muumeja santsaillessa huomaan kokevani homssut erityisen läheisiksi ja rakkaiksi.

Näihinkin voivat haastetut (tai ketkä tahansa) vastata, jos haluavat... ja osaavat. Itse meinasin kokonaan juuttua ensimmäiseen ja viimeiseen kysymykseen.

Millimollilta sain toiset 11 kysymystä. Vastaanpa samaan syssyyn myös niihin, eli näihin:

1. Vihreä vai keltainen? Miksi? - Juuri nyt keltainen. O sole mio!
2. Jos saisit valita yhden materialistisen asian itsellesi ilmaiseksi, mikä se olisi? Oman muumitalon ja pari hehtaaria Muumilaaksoa.
3. Mitä kirjaa et ikinä suosittelisi kenellekään? Ei ikinä saa sanoa "ei ikinä", mutta Disneyn elokuvista tehdyt surkeat kirjalyhennelmät eivät juuri kirjallisilla ansioillaan ylpeile. Maailma on pullollaan oikeasti hienoja kirjoja lapsille, en siis näe mitään syytä suositella näitä "kirjallisia trailereita".
4. Paras lukemiseen liittyvä muistosi? Niitä on monta! Mutta yksi parhaista on, kun äiti luki minulle ja veljelleni ääneen Volter Kilven "Alastalon salissa".
5. Mitä sinulla yleensä on ylläsi, kun luet? Kotivaatteet tai yöasu.
6. Anna vai Emilia? Molemmat, mutta vielä mieluummin Emilia.
7. Lempiruokasi? Poronkäristys, muussi ja puolukkahillo.
8. Mille viimeksi nauroit? Lasteni hassutteluille.
9. Lempisanasi? Sisäolento ja ulkotulento. Muuten olen sitä mieltä, että inessiivi ja allatiivi on keksiitty vain koululaisten kiusaksi. Pärjäisin myös abessiinitta, siitä ei vajantoni pahenisi. Ja pluskvamperfekti on vihoviimeinen turhake. Entispäättymä oli ollut paljon parempi.
10. Keksi kolme asiaa, miksi sähköinen lukulaite olisi parempi kuin perinteinen kirja. Öh? No höh, en taida keksiä kuin yhden: e-kirjat eivät kasaannu kaatuileviksi lukemattomien pinoiksi :)
11. Ihastutko koskaan kirjan henkilöihin? Nuorempana useinkin. Lukiossa rakastuin Aragorniin, sen jälkeen en ole tainnut olla kovin korviani myöten pihkassa romaanihenkilöön.

Nämä haasteet ovat kiertäneet niin monilla, etten tällä kertaa pistä sitä eteenpäin. Toki tämän saa halutessaan poimia mukaan kuka haluaa :)

Jos

Ihana blogiystäväni nakkasi minua haasteella. Kiitos, Valkoinen kirahvi!

Jutun juju on vastata kysymyksiin: jos olisin---. Siis, jos olisin...

- Elementti: Tuli. Tarkemmin sanoen: virvatuli. Kätketyn aarteen vartija vai oikukas eksyttäjä? Ehkä sekä että. (Melko mahdoton vangita ja täysin mahdoton käsittää, oli miten oli ;D)

Will-of-the-wisp 

- Ajatus: "Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki."

- Kasvi: Kultarikko. Viihtyy varsinkin tunturipurojen varsilla, kalliohyllyillä ja lähteiden partailla. Just like me!

- Väri: Ruska. Eritoten maaruskan sävyt ovat osa sydämeni maisemaa.

Maaruskaa suolla

- Musiikki: Noe Venable: Midsummer Night's Dream

The bite of wind the taste of rain / Getting called names

Comets of pain / And other bright things

My favorite things and favorite places/ Covered in kisses

When all of this is memories / What kind of creature shall I be...?

-Tuoksu: Kardemummakahvi. Eksoottista ja kuitenkin kodikasta samalla kertaa.

- Paikka: Majakka. Pimeys ja valo, tuli ja vesi, romanttisuus ja vaara. Olen rakastanut majakoita siitä asti, kun ensi kertaa luin Muumipapan ja meren.

- Ruoka: Savukala. Haluaisin olla loimulohi, mutta taidan kuitenkin olla joku pikkukala pikemmin.

- Juoma: Sima. "Oikea" viikinkisima tehtiin katajanmarjoista, hunajasta ja/tai mahlasta. Toki myös nykyinen makea rusinalimu sopii kuvaamaan perheellistä puoltani.

- Vuorokaudenaika: Auringonnousu (tapahtui se sitten aamuyöllä tai klo 12 päivällä)

Lopuksi aiheeseen sopiva fiilisbiisi. Sielunmaisemassani soi tinapilli ja kelttiläinen harppu.

Siobhan Owen: If I Were A Blackbird

Heitän haasteen eteenpäin näille kolmelle mainiolle blogikollegalle: Iina Helmiina, Anuliini ja Lankakeiju. Toki muutkin saavat poimia tämän mukaansa, jos vain vähänkään  siltä tuntuu :)