Day 18 – Book(s) that disappointed you
Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut
Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila
Oikeastaan kummassakaan näistä kirjoista ei ollut mitään vikaa. Niistä vain puuttui se jokin, joka Suklaapuodissa oli, ja lempikirjaani verratessa ne kalpenivat mennen tullen. Harmi! Bauermeisterin kirja oli symppis mutta jotenkin lälly, Mehranin kirjaan en alunperinkään saanut sellaista imua että olisin jaksanut loppuun. Ehkä vielä joskus annan sille toisen mahdollisuuden... oletteko te muut lukeneet näitä? Jos, niin mitä olette mieltä?
Keittiöpettymysten lisäksi olen kokenut vastaavaa ns. viisauskirjallisuuden saralla. Periaatteessa arvostan korkealle kirjoja, joita lukiessa tajunta laajenee - mutta mikähän siinä on, että se hyvin harvoin laajenee sellaisia kirjoja lukiessa, joitten takakansi sellaista lupaa? Esimerkeistä käyköön nämä kaksi:
Paulo Coelho: Brida
Serdar Özkan: Kadonnut ruusu
Bridasta tuli etäisesti mieleen Richard Bachin kirjat. Kadonnut ruusu taas liikkui Pikku prinssin mielenmaisemissa. Kaunokirjallisuutena kummatkin olivat kökköjä. Özkanin kirjassa oli kyllä hyvä sanoma, mutta sen kertominen kangersi. Brida taas oli yhtä huuhaapuuhaa. Joskus puolenvälin paikkeilla päätin, että olen jo viisastunut tarpeeksi ja heivasin koko kirjan. Kadonneen ruusun luin loppuun asti, eikä se surkea ollut. Mutta ei se kyllä maailmaani mullistanut, enkä varmasti sen ääreltä etsi vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Yleisesti ottaen voin sanoa, että olen kasvanut henkisesti huomattavasti enemmän kahlatessani hitaasti läpi Karamazovin veljeksiä, kuin näitten nykygurujen vaikutuksesta. Ja vielä vanhemmat oikeastiviisaat Rumi ja Gibran yhä edelleen pitävät pintansa, niihin palaan aina ja aina.
