Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu

 

Kuutamo. Syksy.

Aivan kuin viime vuonna

syys, kuu paistoi ja

sinä olit kanssani.

Siitä on monta vuotta.

  ~Hitomaro~

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu. Kootut tankarunot 1960-1982

Otava, 2000

Japanin runouden historia on vaikuttavan pitkä. Vanhimmat säilyneet kokoelmat ovat 700-luvulta, ja vielä tänäkin päivänä niitä kirjoitetaan samojen sääntöjen mukaan kuin yli tuhat vuotta sitten.  Kuten perinteeseen kuuluu, estetiikka on muotoon sidottu:  runojen tavu-ja säejärjestys on tarkkaan määrätty. Viisisäkeisissä, 31-tavuisissa tankoissa ilmaisu ei ole yhtä pelkistynytttä kuin  myöhemmin muotiin tulleissa lyhyemmissä haikuissa. 

Runoilijalegenda Tuomas Anhavan  kääntämissä  runoissa luonto ja ihminen kuuluvat erottamattomasti yhteen; toinen heijastuu toisesta kuten kuutamo lammen kalvosta. Viiteen riviin mahtuu kokonainen maisema: syksyn haikea kuutamoyö tai kirkas keväinen ilta. Yhtä terävänä piirtyy myös ihmisen elämä; rakkaus, ilo, kaipaus ja suru, luopumisen kipu ja uuden kevään odotukseen kätkeytyvä lohtu.

Taivaan väri on 

kirkkaampi kuin vesi. Yö

kuinka vilpoinen.

Linnunrataa virtaavat 

tulikärpäset alas.

~ Keichü ~

Tulee pimeä -

olkoon tämän puun varjo

majataloni

ja kukat isäntänä,

ystävinä tämän yön.

~Tadanori ~

Kaipuu on, rakas,

tuhanneksi pirstonut 

tämän sydämen.

Mutta yksikään siru

ei ole mennyt hukkaan.

~Ishumi Shikibu ~

Shirakawassa

kirsikkapuun oksalla

pensaskerttunen

sen näköisenä että 

kuulee kukkain puhetta.

Vaikka vaihtuvat

puitten ja ruohon värit,

merellä aallot 

kukkivat vaahtopäitä

syksyn koskettamatta.

~Yasuhide ~

Kun idästä tuulee - 

tuoksukaa, luumunkukat!

Vaikka ei ole

isäntä täällä, älkää

unohtako kevättä.

 ~Michizane ~

Tarinautti lokikirjaan: Tulin juuri Kambodžasta, sitä ennen Siperiasta. Kahden kansanmurhan ravistama sydämeni kaipasi jotakin kaunista; jotakin haikeaa, hiljaista ja pientä. Halusin sytyttää kynttilät ja upota syksyyn. Tämä oli täydellinen kirja minulle juuri nyt!

Summa summarum: Itämaisen runouden helmiä katoavaisen kauneudesta. Lukekaa, jos haluatte kuulaan hetken hektisenä tykyttävään arkeen.

P.S. Osa kuvista on kiinalaista maalaustaidetta. Annattehan anteeksi! (En jaksanut etsiä japanilaista taulua joka runolle.)