bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Brita Polttila: Keskellä päivää minä näin yön


Nouse. Nouse sängyn laidalta,
vuode on tyhjä.
Nouse, laita teetä.
Keittiön pöydällä kannu, täysi, jäähtynyt,
aamu vai ilta?
kävelen ikkunan luo: talvi,
        puut lumessa, oksan tyvessä
                                hylätty pesä.

Brita Polttila: Keskellä päivää minä näin yön
Tammi 1987

Brita Polttila kirjoittaa pieniä runoja, joihin mahtuu kokonainen suru. Rakkaan menetys on kokoelman keskeisin teema. Kaksi muuta tärkeää elementtiä ovat taide ja pohjoisen luonto.

Keskellä päivää 
            minä näin yön. 
Yö oli suuri ja sininen
               ja lepäsi hetken
        taivaan pohjoisrannalla,
vahvistui, kasvoi, näytti 
             keihäskuusten välistä
                              tähdet.
Tien kahta puolen metsä
                katsoi talvisilmin.
    Pakkanen kiristyi.
         Tähtien pelto kukki.


Tarinautti lokikirjaan: Se on totta, olen nähnyt sen itse joka talvi: suuren sinisen yön keskellä päivää. Olen lukenut Polttilalta aiemmin yhden runokirjan, Tapahtumista (1966), josta pidin kovasti. Nyt löysin tämän, josta pidin vielä enemmän. Polttila kuvaa rakasta Lappiani niin herkästi ja silti mutkattomasti, että ihan sydämestä ottaa. Sydämestä ottavat myös runot kuolemasta ja surusta. Maassa kimmeltävät / menneitten kesien suomut / Usva kasvaa järvellä, ikävä.

Summa summarum: Lohdullisen haikea tunnelmakirja. Ei tarvitse olla mikään runouden suurkuluttaja nauttiakseen näistä pienistä suurista lauseista.

4 kommenttia:

  1. Kaunista, herkkää ja vähäeleistä.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Ihania runoja! Pitää laittaa korvan taakse tämä kokoelma. :) Hauskaa, että sinäkin olet innostunut runoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, olen aina tykännyt runoista mutta luen niitä hyvin kausittain. Nyt taisi taas tulla runotuskausi!

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.