bg

Free background from VintageMadeForYou

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina


Hän katseli näppäimistöllä lepääviä käsiään. Vasemmassa nimettömässä ei enää näkynyt pientä painaumaa sillä kohden, missä vihkisormus oli ollut. Aika pyyhki merkit pois yksi toisensa jälkeen. Polku kasvoi umpeen. Vain kiukku pysyi. Se sojotti rinnassa kuin keihäs ja naulitsi hänet toivottomaan parempien aikojen odotukseen. Yhtäkkiä hän tajusi juuttuneensa nimenomaan odotukseen, sillä jos nuo paremmat ajat olisivat kolkuttaneet oveen, hän ei olisi kyennyt avaamaan. Hylätyn naisen häpeä oli muuttunut ansaituksi rangaistukseksi.

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Alkuteos: En sannolik historia, 2010
Suomentanut Laura Jänisniemi

Helena luuli, että kaikki on hyvin. Kartanohotelli Norlannissa, hänen lapsuutensa paratiisissa, piti olla hänen ja Martinin  yhteinen unelma, ja maaseudun rauhan paras lahja, jonka he voivat tyttärelleen antaa. Mutta sitten kaikki menee pilalle: Martin rakastuu toiseen ja lähtee. Helena on syystäkin katkera. Onneksi hänellä on sentään lapsuudenystävänsä Anna-Karin, vaikka hänen kanssaan onkin monen mielestä vaikea tulla toimeen. Helena tulee toimeen kenen kanssa hyvänsä, se on elinehto jolla hän selvisi lapsuudestaan hengissä.

Ehkä mukautumiskyky oli sittenkin aina ollut Helenan suurin lahja. Kyky lukea ympäristön toiveet ja huolehtia siitä, että ne toteutuivat yli odotusten. Yhteyttä janoava kameleontti, valmis ottamaan sen muodon jota toivottiin.
Avioero vaati uutta muodonmuutosta. Hän oli autiossa siirtymätilassa. Tällä kertaa hän oli yksin. Ei ollut ympäristöä, jonka mukaan hän voisi muotoutua, ei ketään joka pystyisi antamaan hänelle edes yhden johtolangan. 
Mutta kuinka monta kertaa ihminen jaksaisi muuttua?
Siihen hän nukahti sydänjuuria myöten väsyneenä.

Helenan lailla umpikujassa on myös Anders. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen ahdistunut miljonääri majoittuu sattumalta Helenan hotelliin ja päätyy remonttireiskaksi keskeneräiseksi jäänyttä hotellia kunnostamaan. Samaan aikaan naapurissa Anna-Karin järjestelee tätinsä hautajaisia - ja siinä sivussa koko sukutilan tulevaisuutta, josta hänellä on tapansa mukaan selkeät mielipiteet. Ja hän on tottunut saamaan aina tahtonsa läpi.

Andersin saapuminen saa kauhun tasapainon järkkymään, ja vanhat kaavat natisevat liitoksissaan. Mutta onko liian myöhäistä muuttua? Ehkei ole edes mahdollista, että mikään voisi muuttua - ainakaan parempaan suuntaan...

Hulluus on sitä, että toistaa yhä uudelleen samaa mutta odottaa silti eri tulosta.

Tarinautti lokikirjaan: Tästä kirjasta minun on kiittäminen Leenaa, jonka kuvaus kirjasta tempaisi mukaansa ja sai minut tavoistani poiketen ostamaan kirjan sikana säkissä (tosin halvalla huutonetistä, mutta silti!). En hämmästy, että Alvtegen on sukua Astrid Lindgrenille, niin tenhoavasti ja osuvasti hän tarinaansa kertoo. En ole ennen lukenutkaan häneltä mitään, sillä käsittääkseni hän on dekkaristi, ja dekkareista en pahemmin välitä. Mutta vaikka tämä kirja ei ole dekkari, se osaa vangita otteeseensa aivan kuin olisi! ;) Luin sen nopeasti ja olisin viihtynyt pitempäänkin henkilöiden parissa. Suosikkihenkilöni, omalaatuinen erakkotaiteilja Verner, jää varmasti kutkuttamaan mieltäni pitkään! Voin  varauksetta suositella kirjaa kaikille lukuromaanien ystäville. Taitavaa ja koskettavaa, siis varmahko valinta kesäloman kiireettömiin hetkiin.

Summa summarum: Maailma on vain jokaisen oma keksintö. Se on sellainen miksi sen teemme. --- Ehkä se ei ollut sen vaikeampaa. Tai sitten juuri se oli vaikeaa.

P.S. Katkeruus on yksi maailman rumimmista väreistä. 

14 kommenttia:

  1. Tämä tosiaan vangitsi otteeseensa erinomaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teki! En oikein edes tiedä, miksi - oli vain pakko jatkaa sivujen kääntämistä. Ymmärrän, miksi Alvtegen on dekkaristina(kin) niin tykätty! :)

      Poista
  2. Kirjoituksesi myös vangitsee... Verner olisi ehkä ansainnut jatkoa. Minulle jäi myös kesken se, että loppua kohden Helena ei ollutkaan niin täydellisen ihana, minä häntä ensin pidin. Olisin halunnut nähdä hänet vasten omaa peilikuvaansa...Anders näki hänen lävitsee.

    Alvtegen kirjoittaa niiiin upeasti, että luen häneltä jatkossa varmaan kaiken ihan aiheesta riippumatta.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Verner äitisuhteineen ehkä tosiaan jäi vähän tyngäksi, tai ainakin tuli hyvin ahdetussa muodossa... hieman enemmän tilaa olisi sille suonut.
      Alvtegenin nimen minäkin pistän huutomerkillä varustettuna mieleen. Toivottavasti hän jatkaa lukuromaanien saralla!

      Poista
  3. Ihana teksti, josta välittyy upeasti lukukokemuksen vahvuus. Tämäpä onkin minulle ihan outolainen. Hmmm....uteliaisuuteni heräsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä tuli ihan puun takaa ja nousi positiivseksi yllättäjäksi. Kannattaa tutustua!

      Poista
  4. Kyllä nyt sinun ja Leenan kirjoitusten pohjalta alkaa tuntua siltä, että tämä(kin!) täytyy lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, uskon että tykkäisit kovasti. Suosittelen!

      Poista
  5. Voi että! Luettuani arviosi siirryin suoraan verkkokirjastoon tekemään kirjasta varauksen. Kirja kuulostaa ihanalta - täydelliseltä lukuromaanilta tähän kesään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa! Luulen että viihdyt kirjan parissa, minut ainakin loistava kerronta vei mennessään heti sivulta 1 :)

      Poista
  6. Ihanaa, että tykästyit Alvtegeniin! Hän on kirjoittanut tosiaan dekkareita, mutta myös lukuromaaneja (Häpeä, Petos). Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kirjoista olet mieltä! Karinin kirjat kun ovat erittäin vahvoja ja puhuttelevia teoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Rachelle, olen näköjään lyönyt naisparalle turhan murhamammaleiman otsaan... Tutustun mieluusti hänen muihinkin lukuromaaneihin nyt kun ne sellaisiksi tiedän.

      Poista
  7. Vaikuttaa oikein hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä oli sellainen kokoaan suurempi kertomus, joka ei ihan heti huuhtoudu muistista pois.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.