bg

Free background from VintageMadeForYou

maanantai 6. elokuuta 2012

Fabio Geda: Krokotiilimeri

Koska me oikein palaamme?
Pian.
Kuinka pian?
Pian.
Minulla on buzul-bazi-turnaus.
Oletko nähnyt tähdet, Enaiat?
Miten tähdet tähän liittyvät?
Laske ne.
Eihän siihen kukaan pysty. Niitä on aivan liikaa. 
No, pane sitten töpinäksi, äiti sanoi. Muutoin et saa niitä koskaan laskettua.

Fabio Geda: Krokotiilimeri. Afgaanipoika Enaiatollah Akbarin tositarina
Otava 2012
Alkuteos: Nel mare ci sono i coccodrilli
Suomentanut: Leena Taavitsainen-Petäjä

Enaiat Akbari on noin 10-vuotias, kun hänen opettajansa tapetaan, koulu suljetaan ja hänen äitinsä päättää, että Enaiatin on parempi olla vaarassa jossain kaukana kuin kotona Afganistanissa, ainaisessa talebanien pelossa. Hän vie pojan Pakistanin puolelle ja palaa itse takaisin kotiin toisten lastensa luokse.

Jäätyään yksin Enaiatin on huolehdittava itse itsestään. Hän tienaa elantonsa toinen toistaan raskaammissa ja vaarallisemmissa hanttihommissa: rakennuksilla, katukaupustelijana, kivilouhoksella ja niin edelleen. Koska hän on laiton siirtolainen, hänellä ei ole ihmisoikeuksia, eikä hän ole turvassa missään. Ja jos ei ole turvassa missään, voi yhtä hyvin vaarantaa kaiken. Niinpä Enaiat aloittaa pitkän matkan kohti Eurooppaa, pääomanaan vain raatamalla ansaitut vähäiset rahat ja äitinsä neuvot: ei saa varastaa, tappaa eikä sortua huumeisiin - eikä ikinä luopua toivosta.


Matka länteen on pitkä ja vaaroja täynnä. Monta kertaa Enaiat jää kiinni, mutta hän on sinnikäs ja pakenee aina uudelleen, hitaasti yhä kauemmas länteen. Kaukana luoteessa siintää unelmien Eurooppa, maanosa jossa kaikki on mahdollista - mutta matka sinne on epäinhimillisen vaikea ja raskas. On kiivettävä yli kylmän vuoriston, suostuttava salakuljettajien oikkuihin, pelättävä niin rosvoja kuin poliisejakin. Vuodet kuluvat ja Enaiat varttuu, mutta lopulta hän pääsee kuin pääseekin Turkkiin asti. Enää on edessä pahin: pelottava krokotiilimeri, jonka takana on unelmien Kreikka.

Avasimme pahvilaatikon. Sen sisältä löytyi kumivene - joka oli tietenkin vielä puhaltamatta -, airot sekä peräti kahdet vara-airot, pumppu, teippiä (minua hieman ihmetytti, miksi kummassa teippiä) ja pelastusliivit. Täydellinen setti laittomien siirtolaisten Ikeasta. Käyttöohjeineen päivineen.


Kuten kirjan alaotsikko kertoo, Krokotiilimeri on tositarina, joka syntyi kirjailijan keskusteluista Enaiatollah Akbarin kanssa. Enaiatin tarinan lomassa kuullaan myös suoria katkelmia näistä keskusteluista:

Haluan täsmentää, että afgaanit ja talebanit ovat eri asia. Haluan, että kaikki tietävät sen. Tiedätkö, kuinka monta eri kansallisuutta oli niiden joukossa, jotka tappoivat minun opettajani?

En. Kuinka monta?

Niitä miehiä tuli jeepeillä kaksikymmentä, eikö niin? No, eivät he sentään tulleet kahdestakymmenestä eri maasta, mutta melkein. Jotkut heistä eivät edes pystyneet kommunikoimaan keskenään. Pakistanilaisia, senegalilaisia, marokkolaisia, egyptiläisiä. Monet luulevat, että talebanit ovat afgaaneja, Fabio, mutta se ei pidä paikkaansa. Heidän joukossaan on tietysti myös afgaaneja, mutta ei ainoastaan. Talebanit tulevat ympäri maailmaa ja ovat tietämättömiä ihmisiä, jotka estävät lapsia opiskelemasta, koska pelkäävät, että lapset vielä ymmärtävät, että he eivät toimi Jumalan nimissä, vaan ajaakseen omia etujaan.

Sanotaan se selvästi ja kuuluvasti, Enaiat.

Enaiatollah Akbari ja Fabio Geda
Tarinautti lokikirjaan: Taannoisessa 30 days of books-haasteessa kysytttiin kirjaa, joka kaikkien pitäisi lukea. En enää muista mitä vastasin, muistan vain kuinka vaikea siihen oli keksiä sopivaa kirjaa. Mutta silloin en ollutkaan lukenut tätä! Krokotiilimeri nimittäin kertoo asioista, joista kaikki ovat kuulleet, mutta harva todella tietää.

Laiton siirtolaisuus on aihe, josta ei juurikaan cocktail-kutsuilla rupatella, eikä moni marketissa tomaatteja ostava halua ajatella tomaatinpoimijan kokemia kärsimyksiä ja kurjuutta. Ja samaan aikaan toisaalla, juuri nytkin, joku on tukehtumaisillaan oltuaan kolme vuorokautta kuorma-auton valepohjan alla kymmenien muiden kanssa, tai paleltuu pystyyn jonnekin vuoristoon, tai putoaa kumiveneestä ja hukkuu. Ja nekin onnekkaat, jotka selviävät, vähintäänkin piestään monta kertaa.


Kirpaisevinta kirjassa on, että sen kertoja on vasta lapsi. Kun Enaiat lähti kotoaan, hän oli viaton poika, joka uskoi kaiken mikä hänelle kerrottiin, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, miten vaarallinen -ja lopullinen- oli hänen lähtönsä.

Siinä vaiheessa kun olimme ylittäneet Arghandabjoen ja saavuimme Kandahariin, olin laskenut kolmekymmentätuhattaneljäsataa tähteä (ihan kiitettävän määrän, sanoisin), joista ainakin kaksikymmentä oli persikankiven kokoisia, ja olin ihan puhki. Eikä siinä kaikki. Lisäksi olin laskenut talebanien dynamiitilla räjäyttämät sillat, poltetut autot ja sotilaitten hylkäämät mustat panssarivaunut. Olisin silti halunnut palata kotiin, Navaan, pelaamaan buzul-bazia kavereitteni kanssa.
Kandaharissa lakkasin laskemasta tähtiä.

Matkan edetessä Enaiatille alkaa valjeta, ettei maailma olekaan sellainen kuin hän oli luullut. Talebanien vihaamaan hazara-heimoon kuuluvan Enaiatin ainoa toivo on päästä pois, ja hänen äitinsä tietää sen tuskallisen hyvin. Ja hän rakastaa poikaansa niin paljon, että on tämän vuoksi valmis mihin tahansa - jopa jättämään hänet ypöyksin vieraaseen maahan, jonka kieltä Enaiat ei osaa.


Paitsi liikuttava selviytymistarina, Krokotiilimeri on myös väkevä yhteiskunnallinen puheenvuoro ihmiskauppaa vastaan. Laittomat siirtolaiset ovat vapaata riistaa, joitten hyväksikäytöstä vaietaan, koska se on yhteiskunnan etu: esimerkiksi Ateenan olympiakulissit eivät ikinä olisi valmistuneet ajoissa ilman Enaiatin ja hänen tovereittensa kuutamourakointia. Järkyttävää ja surullista, siitäkin huolimatta että Enaiat ei peittele iloaan: kerrankin heille kaikille riitti töitä ja sen myötä ruokaa. 

Onneksi on myös ihmisiä, joiden hyvyyttä on yhtä vaikea ymmärtää kuin toisten pahuutta. Mutta kun Fabio pyytää Enaiatia kuvailemaan hyväntekijöitään tarkemmin, tuo viisas nuorukainen kieltäytyy: Ei sillä ole merkitystä, millainen koti hänellä oli. Hän voisi olla kuka hyvänsä --- kuka hyvänsä ihminen, joka toimii noin.

Summa summarum: Tärkeä, järkyttävä ja syvästi koskettava kirja ihmiskohtaloista, kärsimyksestä ja toivosta. Hyvät ihmiset, olkaa hyviä ja lukekaa tämä kirja!

P.S. Krokotiilimereen ovat sukeltaneet myös ainakin AiliTiiku, MariJenni, kirjapuutarhuri ja Nuppu.

13 kommenttia:

  1. Oi, tämä oli hieno kirja. Vaikka se oli tavallaan kammottava, se oli hienosti kirjoitettu ja se, miten siihen oli saatu huumoria ja poikamaista matakanteko-mentaliteettia mukaan, teki kirjasta myös aika positiivisen.

    Itse muistan erityisesti, miten nopeasti Enaiat oppi italian kielen! Oli poika ihan fiksuimmasta päästä, kaiken kaikkiaan. Mitä tapahtuukaan niille, jotka eivät ole yhtä kekseliäitä... Uskoa ihmisyyteen loivat kaikki ne auttavaisevat ihmiset, joita matkanvarrella tuli vastaan.

    Monta tarinaa ihmisillä onkin kerrottavana, ja musta tämä oli tärkeä puheenavaus.

    Luin Masonin Toivo samaan syssyyn ja sekin, vaikka olikin aivan kammottava tarinaltaan, huokui positiivisuutta. Siis miten kamalasta elämästä voikaan ponnistaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Tuosta huumorista unohdin muuten mainita tässä blogitekstistä. Voin kuvitella että tuommoinen tumma lakoninen huumori on ollut tärkeä selviytymiskeino kaiken keskellä.
      Enaiat on tosiaan aika harvinaislaatuinen kaveri. Hämmästyttävää todella, mistä kaikesta voi ihminen selvitä :O

      Poista
  2. Minulla on tämä kirja itsellä hyllyssä odottamassa. Pitää kyllä tarttua tähän piakoin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Jään mielenkiinnolla odottamaan miten sinä kirjan koet.

      Poista
  3. Oi, olen unohtanut tämän kokonaan! Tietäväisen Näkymättömät kädet herätti minut jo todella voimakkaasti miettimään noita asioita ja samalla tavallaan se kiinnostuskin kasvoi tietää enemmän. Pitää hankkia siis tämä luettavaksi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas on Näkymättömät kädet vielä lukematta, mutta kiinnostaa kyllä kovasti ja tämän jälkeen vielä kovemmin. Itse asiassa lainasin nuo tomaatit siitä, Enaiathan ei tomaatteja poimi vaikka melkein kaikkia muita hanttihommia matkallaan tekeekin.

      Poista
  4. Elma Ilona, oikein hieno esittely tästä Korotiilimerestä.<333

    Teinhän sen minäkin, mutta...;)

    Mukavaa viikon alkua sinulle.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, niin muistelinkin! Mutta en löytänyt sitä kun tein google-haun... nyt tein uuden haun ja laitoin mukaan hakusanaksi Ailin. Ja siellähän se oli! Lisään linkin :)

      Poista
  5. Lämmin kiitos, Elma Ilona!<3333

    VastaaPoista
  6. Nyt vähän harmittaa. Tämä muistaakseni tuli kirjakerhon kuukaudenkirjana (kun vielä sellaisiin kuuluin), mutta palautin sen :( Löytyyhän tämä kuitenkin kirjastosta, toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan löytyy! Ja jos ei löydy niin saat minulta lainaan :)

      Poista
    2. Tarkistin juuri ja näkyy olevan yksi kappale meidän kirjastossa :) Eri asia sitten milloin saan sen lainattua, sen verran iso pino on kotona luettavaa ;) Kiitos kuitenkin tarjouksesta <3

      Poista
    3. Tiedän tunteen, minullakin on varmaan metrin verran ihania kirjoja jotka kaikki on tietysti ihan pakko lukea! Ja kohta alkavat kirjastosta valua myös varaamani syksyn uutuudet... ;)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.