bg

Free background from VintageMadeForYou

tiistai 7. elokuuta 2012

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan


Lihaako myös - no, makkaraa
ja jonkin kyljyksistä
ja leijonalle silavaa, 
se on niin terveellistä.
Ja selkää nautain muhkeain
ja kinkkua, hm, joskus vain;
vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan.
  (JOONATAN: Niin juuri. Pitäähän ihmisen toki jotakin saada henkensä pitimiksi.)

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan. Kolme iloista rosvoa
Wsoy 1980
Alkuteos: Folk og røvere i Kardemomme by, 1955
Suomentanut: Aila Meriluoto

Kardemumma on ihan pieni kaupunki, jossa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Kaupunkilaiset ovat melkein aina hyvällä tuulella, ja kaupungin raitiovaunussa saa ajella ilmaiseksi (leivostarjoilu kuuluu ilmaislipun hintaan).
Poliisimestari Paavali kantaa henkilökohtaista huolta kaupunkilaistensa hyvinvoinnista, ja juhlia pidetään sekä lauluja sepitetään aina, kun on vähänkin aihetta. 

Mutta kaupungin ulkopuolella, yksinäisellä tasangolla, on korkea ja kummallinen talovanhus, josta kuuluu pelottavaa leijonan karjuntaa. Siellä asuvat Kasper, Jesper ja Joonatan lemmikkileijonansa kanssa. He viettävät päivänsä kotitöistä kinaten ja yönsä he nukkuvat - paitsi silloin, kun leipä on loppu ja on pakko lähteä kaupunkiin rosvoamaan. Siitä eivät tietenkään kaupunkilaiset pidä, mutta leijonan tähden he eivät voi pidättääkään rosvoja.

"Tänä yönä - kun Sohvi neiti on nukahtanut, me ryöstämme hänet takaisin sinne  mistä ryöstimme hänet tänne!"
Tarinautti lokikirjaan: Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Thorbjørn Egnerin syntymästä! Juhlavuoden kunniaksi päätin jälleen kerran tarttua tähän lapsuuteni suureen suosikkiin. Viime lukukerrasta on vain viitisen vuotta, joten tapahtumat olivat hyvinkin muistissa, mutta se ei lukunautintoa pilannut. Tämä taitaa olla minulle niitä nostalgiakirjoja, joiden avulla pääsee pikalomalle lapsuuteensa maailmaan :) 

Hyväntuulinen tarina ja hassut juonenkäänteet viehättivät suuresti myös perheemme pieniä. Tämä kirja olikin ensimmäinen oikea lastenromaani, jonka tyttäret jaksoivat kiinnostuneina kuunnella alusta loppuun! Aikuislukijalle kirja toimi myös puheenvuorona syrjäytymisestä. Onneksi tarina sai onnellisen lopun, ja rosvotkin löysivät piilevät kykynsä ja niiden myötä paikkansa yhteisön arvostettuina jäseninä.

P.S. Iloisista rosvoista hiljattain blogannut Viivi sivisti minua ja muita Egner-faneja mainitsemalla, että Norjassa on ihan oikeasti olemassa Kardemomme by! Talot rosvokaupunkiin on suunnitellut Egnerin arkkitehtipoika, ja niissä voi sesonkiaikaan jopa yöpyä maksua vastaan. Ja illalla tulevat visiitille ketkäs muu kuin Kasper ja kaverit... Tahtoo sinne heti nyt!! :D


P.P.S. Vasta hakiessani kirjailijasta tietoa tätä blogitekstiä varten, huomasin että Egnerillä on sama syntymäpäivä kuin minulla ja Volter Kilvellä. Ehkä minäkin siis sittenkin jonakin päivänä kirjoitan sen sydämeenkäyvän klassikon :D 

16 kommenttia:

  1. Oi, tästä kirjasta on aikaa! Lapsena kirjaa on minulle viimeksi luettu...nyt alkoi soimaan se lastenlaulukin päässäni. Hih! Hyvä vinkki taas Elma Ilona! Nimittäin minulla on tämä kirjahyllyssä ja voisinkin lukea sitä ääneen meidän perheessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi lapsille luettavaksi! Meidän tyttöjen lempparikohtia olivat Sohvi-tädin ryöstö ja tulipalo Topiaan tornissa :)

      Poista
  2. Ajatella että Kardemummankaupunki on olemassa, mutta nähtävästi ensin oli satu, ja sitten syntyi kaupunki.

    Kirjaa en ole lukenut, mutta rosvolaulua olen kuullut laulettavan..;)))

    Kiitos kirjaesitelystä, Elma Ilona!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein Aili! Kirja oli jo kuuluisa kun kaupunki rakennettiin, ja kirjailija itse oli tiivisti suunnittelussa mukana.
      Totta, laulu taitaa olla vielä tunnetumpi kuin kirja. Iloisista rosvoista on myös tehty paljon näyttämöversioita, minäkin mielelläni joskus selllaisen näkisin.

      Poista
  3. Luin tämän lapsena ja pidin kovasti. Valitettavasti mieleeni ei ole juurikaan jäänyt kirjan tapahtumia, paitsi, että tarinan loppu oli onnellinen. Tämä on kirja, joka pitäisi lukea uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin oli monta juttua unohtunut kun 5 v. sitten santsasin tämän eka kertaa lapsuuden jälkeen. Tarina oli oikeastaan jopa parempi kuin muistin, tai ainakin sen viehätys aukeni paljon monisyisemmällä tavalla :)

      Poista
  4. Voi että! Minä luin tämän jokunen vuosi sitten uudestaan ja pidin ihan mahdottoman paljon. Kertakaikkiaan jotkin klassikot eivät kulahda. Tämä on yksi niistä. Olipas ihana arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit! Seuraavaksi lastenklassikoista pääsee meillä lukuvuoroon krokotiili Gena :)

      Poista
  5. Ihana, ihana, ihana! Kiitos! Tämän haluan poikien omaan hyllyyn. Meillä on tarina Sohvi-tädistä, mutta haluan kaiken! :-)

    Norjaankin olisi päästävä!

    Tsemppistä ja onnea klassikollesi! ;-)

    VastaaPoista
  6. Oi ihanaa! Tämä pitäisi lukea omille lapsille ja pian. Tiedätkö, meillä oli tämä kirja kielellä, jota sinä osaat: norjaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin aika mainio ääneenluettava! Mutta laulujen runsaus tuotti tuskaa, kun en tuntenut melodioita enkä osaa solfata... cd:llä varustettua kirjaa tuli ikävä. Mutta eivät lapset valittaneet, vaikka välillä improvisoin sävelen ja välillä luin laulut tylsästi runoina :)

      Minäkin olisin itse asiassa halunnut lukea tämän norjaksi, mutta sitä ei löytynyt kirjastosta kuin suomeksi enkä sitten viitsinyt ruveta metsästämään... Sitten viimeistään jos/kun pääsen sinne Kardemomme byhyn niin pitää hankkia alkukielinen versio!

      Poista
  7. Minulle tarina on tuttu vain laulusta, pitäisi ehdottomasti tutustua satuunkin, sen verran hauskalta se kuulostaa!

    Hauska sattuma tuo syntymäpäivä - klassikkoasi siis odotellaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni myös pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva oli syntynyt samana päivänä... eli jos lastenkirjani ei myykään platinaa niin voin aina alkaa pakinoitisijaksi ;)

      Suosittelen lämpimästi tätä lempeänhauskaa satua!

      Poista
  8. Tämä on ollut jo pidempään lukulistalla lapsilleni. Pitäisi saada aikaiseksi lainata ja palauttaa köh, köh, köh kaikki myöhästyneet kirjat ja maksaa kiltisti synneistään.

    Itse olen lukenut kirjan koululaisena ja sen jälkeen nähnyt teatterissa. Teatteriversio jätti minuun lähtemättömän muiston.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen olltu paljon vähemmän syntinen sen jälkeen kun opin miten verkkokirjastossa voi uusia lainat joa 5 krt peräkkäin! Senkin jälkeen sakkoja on tullut, ja aina säännöllisin väliajoin pitää maksaa joku kirja jonka joku meidän enkeleistä on heittänyt vessanpönttöön tms!

      Oi, iloiset rosvot on minulla vielä teatterissa kokematta! Pitäisikin vinkata kaupunginteatterille tai vaikka yo-teatterille... ;)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.