Pienikokoisilla kivillä suoritettiin arkisempia ostoksia. Lautasen kokoisella perhe elätti itsensä kuukauden. Vakavaraisempi rouvashenkilö tarvitsi kolme orjaa kantamaan kiviä mennessään ostoksille markkinoille. Suurimpia kiviä säilytettiin talojen ulkopuolella, ja varkaudet olivat harvinaisia.
J.K. Ihalainen: Primitiivinen raha
Palladium Kirjat, 1996
Yap-saaren reikäkivet, kwakiutl-intiaanien omaisuuskirveet, kiinalaiset aavenpäärahat, joilla tukittiin vainajan sieraimet, etteivät epätoivotut henget voisi muurahaisten muodossa tunkeutua kuolleitten rauhaa häiritsemään. Primitiivisiksi kutsutuissa kulttuurissa rahajärjestelmien kirjo on yllättävän suuri, yllättävän järjestelmällinen, yllättävän vanha ja samaan aikaan yllättävän nuori. Rahan itseisarvokaan ei ole yksiselitteinen; siihen saattaa liittyä esim.rituaalisia ja/tai sosiaalisia merkityksiä. Naimaraha, veriraha, erikoistuneet rahat joilla sai ostaa vain jotakuta tiettyä tuotetta... On hivenen surkuhupaisaa ja vähintään yhtä lohdullista nähdä, että me postmodernit ihmiset emme ole ainoita, jotka ovat saamaan raha-asiansa sikin sokin ja sekaisin.Jo valuuttojen määrä ja niiden käyttömuodot on tupaten täysi runsaudensarvi... vai pitäisikö sanoa Pandoran lipas?
Miehenkorkuinen kivi vastasi arvoltaan kokonaista kylää tai maatilaa, ja kahdenmiehenkorkuinen oli korvaamaton. Tällaisia kiviä eivät omistaneet koskaan yksityiset, vaan kyläkunnat. (Yap-saari)
Käypää valuuttaa ovat olleet myös mm. kapakala, mehiläisvaha, silkki, sokeri, viina, vihollisen pääkallot, koiran kulmahampaat ja orjat. Toisaalta primitiivinen raha voi olla myös mielikuvituksellista ja varallisuutta on osoitettu tavoilla, jotka ensi hätään kuulostavat oudommilta kuin oikeastaan ovatkaan: esimerkiksi kwakiutl-intiaanien yhdyskunnassa rikkautta mitattiin sillä, kuinka paljon omaa omaisuuttaan kykenee tuhoamaan. Tyynenmeren Aurora-saarella valuuttana puolestaan toimivat kärvennetyt matot. "Kaikista näkemistäni rahan muodoista tämä on taatusti erikoisin, sillä sitä ei voi kantaa, eikä sitä koskaan siirretä, ei edes silloin kun se siirtyy omistajalta toiselle", pohdiskeli Coote vuonna 1883. Ei ehkä niinkään erikoista enää tänä päivänä, kun taivaan tähtiäkin voi "ostaa" nimikokseen.
Tutuimpiin primitiivisiin rahoihin kuulunevat oravannnahat ja Tyynenmeren saarten simpukat. Muita "klassikoita" ovat jade-, kulta ja kupariesineet, työkalut ja suola.
Intiaanien jadekirvesrahoja
Tarinautti lokikirjaan: Esihistoria ja kansantieteet ovat aina olleet sydäntäni lähellä, taloustiede ei niinkään. Tartuin kirjaan, koska toivoin saavani laajempaa perspektiiviä kysymykseen, miten kokonaiset kansakunnat ovat onnistuneet ajatutumaan finanssikriiseihn. Primitiivinen raha tavallaan auttoi, tavallaan ei. Se ei edes yrittänyt vastata kinkkisiin kysymyksiini, sen sijaan se kyllä auttoi pohtimaan vastauksia itse.
Kuvaukset eri kulttuurien rahajärjestelmistä pistivät pohtimaan rahan syvintä olemusta, ennen kaikkea sen arvoa. Erityisesti silmään pisti naisen "halpuus" verrattuna vaikkapa orjaan tai karjaan. Nicaraguassa kahdeksalla kaakaopavulla sai naisseuraa yöksi, Uudessa-Guineassa kymmenen kaurisimpukkaa vastasi arvoltaan nuorta naista - tai täysikokoista sikaa.
Egyptiläisia korurahoja (pronssi ja metalli)
Kiinnostavuudestaan huolimatta kirja oli suppeudessaan pienoinen pettymys. Valuutat esiteltiin aakkosjärjestyksessä, joten jälkimaku oli melkoisen sekava. Antoisampaa olisi ollut, jos vaikkapa kunkin kulttuuripiirin rahajärjestelmiä olisi tarkastaltu erikseen. Nyt kirja tuppasi jäämään kuriositeettien luetteloksi, ja kuvituskin oli niukempaa kuin olisin toivonut. (Kyseessä on epäilemättä budjettikysymys. Seikkaperäisempiäkin julkaisuja aiheesta toki on tehty, mutta valitettavasti ei suomeksi.)
Suppeudestaan ja sekavuudestaan huolimatta suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa rahan suuri mysteeri.
P.S. Primitiivinen raha pääseekin heti paikalla näyttämään kyntensä: lunastan sillä "jatkomatkalipun" Kansankynttiläin toivioretkelle kohti sivistyksen valoa (kategoria "Talous ja kuluttaminen"), ja kaupan päälle ylenen Aikamatkan matruusiksi. Kategoriaksi valitsen Muinaisilla poluilla - vaikka kaikki primitiiviset kulttuuripiirteet eivät olekaan kovin muinaisia; esim.vielä 1400-luvulla Islannin ja Englannin kauppasuhteiden lähes ainoa valuutta oli kuivattu turska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.