Minä säälin Thomas Daviesia että jos saa sateessa kuolemantaudin,
sääli on säie Taivaan armoa ihmisessä,
onhan kaikilla Luojan luomilla sydän vasemmassa rinnassa vaikka kaloista ja käärmeistä ja liskoista en tiedäkään, Thomasin vaimo kuoli ja yksitoistavuotias tytär on syntymästään saakka toistaitoinen ja kuuden vanha poika pienikokoinen ja heiveröinen ja omituinen eikä tappeluissa pärjää
Finlandiallakin palkitun Kristina Carlsonin romaani pienestä brittiläisestä kylästä, jossa aikansa julkimo Charles Darwin ajoittain piipahti asumassa. Kyläläiset kyttäävät mielellään toisia ja varsinkin herra Darwinin puutarhuria, Thomas Daviesia, joka on hullu mutta ei itseään sellaiseksi tiedä... hyvän tammipuisen sängynkin särki ja poltti! Sitä kylässä yhä kauhistellen muistellaan.
Tarinautti lokikirjaan: Tämä kirja jäi minulta kesken. Jäi, vaikkei edes ole paksu. Ei siksi että olisi huono, kirjassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Ensimmäiset kymmenen sivua jaksoin jopa nauttia kirjan hengästyttävästä kielestä, sitten aloin väsyä ja rasittua kun oli niin monta minua kertojina enkä vauva kainalossa oikein tarpeeksi osannut keskittyä ja seli seli, siis lyhyesti: putosin kärryiltä. En aivan ehtinyt tajuta kuka tapettiin ja miksi, enkä enää jaksanut plärätä taaksepäin ottamaan selvää. Ehkä palaan tähän myöhemmin, ehkä en. Aika näyttököön senkin. Mutta Carlsonilta haluan ehdottomasti lukea Maan Ääreen, jo siksikin että Siperia minua kiehtoo.
Rakastuin tähän kirjaan ja valitsin viime vuoden parhaiden listallenikin, mutta ymmärrän kyllä kärryiltä putoamisen oikein hyvin; enpä itsekään joka hetki ollut ihan perillä siitä missä mennään, vaikka sainkin tätä aika rauhassa lukea. :D
VastaaPoistaMinäkin luulen, että vielä palaan tähän kirjaan kunhan pikkulapsiaika hiukan rauhoittuu ja voin antaa sille sen ansitseman täyden huomioni. Siksi taidokasta ja vaikuttavaa on kirjan kieli! Odotan myös innolla pääsyä Maan Ääreen.
VastaaPoistaNyt vasta hoksasin, että olet aloittanut tämän blogin! Mainiota. :)
VastaaPoistaMinä pidin tästä kirjasta, mutta se vaati kyllä oman keskittymisensä tästä pikkulapsiperheen arjesta. Sainkin lukurauhani ja pääsin tähän kirjaan sisälle. Ihastuin, mutta toisin kuin Satu, en kuitenkaan ihan ottanut tätä mukaan omalle viime vuoden suosikkikirjat-listalleni.
Tykkään kovasti blogisi taustakuvista (se keijukaiskirjojen keräily jne.).
Hei Lumiomena! Niin, luen nykyään niin paljon että päätinpä jakaa persoonallisuuteni kahtia ja perustin tämän kirjablogin, pitäen perhejutut Sateenkaaren toisessa päässä :-)
VastaaPoistaHerra Darwinin puutarhuri opetti minulle, että kaikkia kirjoja ei kannata yrittää lukea siinä sivussa. Tähän asti se onkin sujunut ihan ihmeen hyvin, kun ottaa huomioon keskittymisen asteen... tätäkin luin muutaman minuutin pätkissä ja lukemaan palatessa piti monesti ensin etsiä sivu jolle olin jäänyt, kun joku oli kiskonut kirjanmerkin pois! :-D