Lapsena hän oli nähnyt lumen kuin kuivumaan levitetyn lampaannahan Imbabura-tulivuoren rinteillä, ja toisinaan hänestä oli anteeksiantamattoman pröystäilevää että romaanien henkilöt kävelivät lumella välittämättä siitä likaantuiko se.
Luis Sepulveda: Vanha mies joka luki rakkausromaaneja.
Un viejo que leia novelad de amor. 1989
Vanha mies, Antonio Jose Bolivar Proano, asuu equadorilaisessa vuoristokylässä. Mieluummin kuin suree malariaan kuollutta vaimoaan ja muistelee viidakossa viettämiään vuosia, hän lukee rakkausromaaneja.Hänen ystävänsä, kahdesti vuodessa kylässä käyvä hammaslääkäri, on juuri tuonut vanhukselle kaksi lupaavan surullista rakkaustarinaa, kun hänet repäistään pois kirjojensa parista. Eräs kirottu gringo on näet tappanut oselottinaaraan pennut,ja nyt surusta sekaisin olevasta naaraasta on tullut ihmisverta janoava peto. Vain Antonio Jose voi auttaa, sillä shuari-heimon luona eläessään hän oppi viidakon tavoille. Nyt hänen on siis löydettävä kissapeto ja tapettava se, ennen kuin se ehtii tappaa lisää...
Tarinautti lokikirjaan: Aloin lukea tätä kirjaa vastauksena Satun minihaasteeseen, jossa on aiheena Latinalainen Amerikka. Pidin kirjasta jo sen "ympäristötietoisen" aiheen vuoksi, mutta kirjan graafisuus oli minulle lopulta liikaa. Kun puolivälin paikkeilla ymmärsin, että tähänastinen väkivalta oli vasta alkusoittoa, päädyin jättämään kirjan kesken. Harmittaa! Mutta itseni tuntien tämä ratkaisu oli kohdallani paras. Herkkyyteni vuoksi en ole vuosikausiin katsonut kauhuelokuvia enkä kovaksikeitettyjä trillereitä, harvoin edes luen niitä samasta syystä. Dekkareiden ystäville, siis kovapintaisemmille lukijoille kuin minä, voin tätä kirjaa lämpimästi suositella. Tavallaan kyseessä onkin dekkari, jahdataanhan tässäkin kylmäveristä ja arvaamatonta tappajaa... Kirjalla on myös vahva moraalinen viesti, joka ei jää epäselväksi. (Sen verran paljon kirja kiinnosti, että lunttasin loppuratkaisun.) Summa summarum: Rousseaun maalaus sopii kirjan kanneksi kuin valettu. Hyvä kirja, mutta kanttini ei kestänyt loppuun.
P.S. Minihaastetta varten luen nyt Naipaulin Miguel-kadun väkeä, jossa tuskin tulee sama ongelma vastaan.
Tämä kirja pisti nimensä vuoksi silmään divarin hyllyssä jokin aika sitten ja pyörittelin tätä harkiten käsissäni mutta jätin sitten kuitenkin sinne. Kiinnostavaa siis kuulla puolikkaastakin lukukokemuksesta!
VastaaPoistaVaikkei väkivaltaisuuksista lukeminen tietysti mikään nautinto olekaan niin siedän niitä yleensä hyvin, joten ehkä voin joskus kokeilla tämän lukemista.