Elo kuvissa: Caramel

       Caramel (Sukkar Banat, Libanon 2007)

       Ohjaus: Nadine Labaki

       Rooleissa mm: Nadine Labaki, Adel Karam, Yasmine Al Masri, Joanna Moukarzel

Ystävykset ja liikekumppanit Layale, Rima ja Nisrine pyörittävät kauneushoitolaa kotikaupungissaan Beirutissa. Kauneuden ammattilaisetkaan eivät kuitenkaan ole rakkaushuolilta turvassa: Layale on rakastunut varattuun mieheen, Rima puolestaan pitää vain naisista. Nisrinelläkin on ongelma: mitä hänen tuleva miehensä tuumaa, kun hääyönä huomaa, ettei morsian vuodakaan verta? 

Kauneushoitolan naapurissa on Rose-tädin ompelimo. Vanhaksipiiaksi jäänyt Rose huolehtii höperöstä sisarestaan Lillistä, eikä ole koskaan kokenut rakkautta. Kun ensirakkaus viimein hiipii ikääntyvän Rosen elämään, hänen on valittava velvollisuus tai tunteet.

Caramel on Tukholman elokuvafestivaaleilla palkittu, lämminhenkinen ja humoristinen draama viiden naisen elämästä modernissa Libanonissa. Kehuja kerännyt elokuva oli myös Libanonin ehdokas v. 2007 Oscar-gaalassa.

Tarinautti lokikirjaan: Olen aina kokenut selittämätöntä ja syvää sielunsukulaisuutta Lähi-Idän kulttuureja kohtaan. Tämä elokuva saikin minut hihkumaan riemusta, kun sen kirjastoreissulla bongasin. Ja vielä enemmän hihkun riemusta nyt, kun olen jo nähnyt leffan. Caramel on juuri sellainen elokuva, josta minä tykkään: sydämellinen, hauska ja vähän haikeakin draama (vaikka takakansi mainostikin leffaa romanttiseksi komediaksi) eri-ikäisten naisten elämästä, sydänsuruista ja toiveista. Pidin myös loppuratkaisusta, joka ei ollut mikään kliseinen siirappiloppu, vaan juuri sopiva sekoitus iloa ja surua.

Elokuva on pullollaan toinen toistaan hienompia henkilöhahmoja. Tarinan naisiin on helppo samaistua, vaikka kulttuurin asettamat odotukset ovat aivan toiset kuin meillä. Sivuhahmoista riemastutttavin oli Rosen hullu sisar Lilli, vanha nainen joka odottaa sulhastaan ja keräilee kaduilta paperilappuja, "rakkauskirjeitä armaaltaan".

Takakansitekstin perusteella luulin, että Libanonin tulenarka sijainti idän ja lännen välissä olisi yksi teemoista. Sodan uhkaa ei kuitenkaan ollut tarinassa edes taustalla. Sen sijaan punaiseksi langaksi nousee naisten asema. Lähi-Idässä nainen ei voi varata kahden hengen hotellihuonetta ilman todistusta siviilisäädystään, ja sanomattakin on selvää, että naimisiin mentäessä on naisen oltava neitsyt. Paljon kiteytyykin kohtaukseen, jossa "korjausommeltu" Nisrine kuuntelee äitinsä ohjeita hääyöhönsä valmistautuvalle tyttärelleen.

Mikään feministileffa tämä ei kuitenkaan ole, ja vaikka seksuaalisuus on keskeinen aihe, se tuodaan ilmi hyvin peitetysti: koko elokuvassa ei taideta kertaakaan edes suudella! Kauneushoitola onkin oiva valinta tapahtumien miljööksi, se kun tarjoaa keinon luoda eroottista virettä ja intiimiä tunnelmaa ilman "sitä itseään".   Hiillityn ulkokuoren alla on kuitenkin paljon asiaa, ja Caramel onnistuukin kertomaan rakkaudesta aistillisesti ja viisaasti.

Nadine Labaki & Adel Karam

Summa summarum: Hieno, herkkä ja sydämellinen draamakomedia naiseudesta, rakkaudesta ja, ai niin, säärikarvojen poistosta ;)

Movie trailer

P.S. Moni varmaan kuvittelee, että arabi on sama kuin muslimi. Niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, ja esim. Libanonissa 41 % väestöstä on kristittyjä. Caramelin keskushenkilöt ovat ortodokseja, ja kreikkalaiskatolinen kulttuuri näyttäyttäytyy värikkäänä naisten arjessa: kesken karvanpoiston sisään saattaa saapastella ristisaatto, ja yhdessä lauletaan muutama veisu, ennen kuin kaunistautuminen jatkuu.