Mila Teräs: Telma ja tarinoiden talo

Telma kuuntelee. Hän höristää tarkempaa korvaansa, sitä vasenta. Sillä hän kuulee tähtien tuhinaa ja sateen salaisuuksia.

Koulupäivä on päättynyt. Pirkko Törrönen nostelee pihalla lehtikasoja kottikärryihin. Kaupunki kotitalon ympärillä kohisee uneliaasti.

Kivitalojen hyrinän keskeltä kuuluu pieni kysymys. Se esitetään kissankielellä. Joku maukuu pyörävaraston takana.

Mila Teräs: Telma ja tarinoiden talo

Otava 2010

Telma on vastikään muuttanut uuteen kotiin, suureen kiviseen kerrostaloon, jossa jokaisen ikkunan takana on salaisuus, jokin hämärässä piileksivä kertomus. Niitä salaisuuksia hän ajattelee aina, kun kaipaa vanhaa kotiaan Espanjassa. Hän miettii talon tarinoita silloin, kun hänele tulee ikävä ystäväänsä Almaa. Ja onneksi Telmalla on salaisuuskorva, äidin tädiltä peritty keijukorva, jolla voi kuulla sellaistakin, mitä toiset eivät. 

Ystävänsä Eetun kanssa Telma tutustuu talon asukkaisiin, joista jokaisella on tarinansa kerrottavana: silakkamyyjä onkin unelmissaan tangokuningatar, Taimi-Tulppaanin valokuva-albumi kuiskailee muistoja menneiltä ajoilta, ylimmän kerroksen Tähtiintuijottajan täysikuu saa kummallisiin aatoksiin. Ja sitten on Pieni harmaa, jonka kanssa Telma tahtoo ystäväksi. Mutta talonnaisen mielestä irtokissoista on vain harmia, eikä äitikään tykkää ruokkia vieraita kissoja. Telma ei kuitenkaan jää neuvottomaksi, ja kun taloon vielä muuttaa ihan oikea taikuri perheineen, tapahtuu kaikenlaista kummaa, ennen kuin maailmankaikkeuden hauras harmonia saadaan paikoilleen jälleen.

On niin hiljaista, että kaupungin sydämenlyönnit erottuvat.

Niin hiljaista, että ujoimmatkin uskaltavat lähteä likkeelle.

Tarinautti lokikirjaan: Telma ja tarinoiden talo on Mila Teräksen Telma-sarjan ensimmäinen osa. Pienet suuret seikkailut ja salaisuudet oman kotipihan piirissä tempaavat mukaansa ja jaksavat kiinnostaa myös aikuista lukijaa. Reippaassa ja hyväntahtoisessa Telmassa on paljon samaa kuin Anni Polvan ikimuistoisessa Tiinassa, joka myös mielellään "sekaantui" kotikerrostalonsa ihmisten asioihin. Karoliina Pertamon mustavalkoinen kuvitus sopii mainiosti kirjan salaperäiseen tunnelmaan. Huumoriakin kirjasta löytyy juuri sopivasti. Telma on tavattava toistekin, päättivät yksissä tuumin tyttäret ynnä myös äiti!

Kuvaamataidon tunnilla piirretään merenalaista elämää. Telma ei välitä merenalaisesta elämästä. Hän haluaisi piirtää kissan. Mutta opettaja-Kristiina pälpättää vain simpukoista ja mustekaloista.
Veera suihkii värejä Telman vieressä. Telma vetelee haluttomasti paperille vaaleanpunaisen kalan.
-Mikä kala se on? Veera tuijottaa pinkkiä paksukaista Telman paperilla.
- Graavi lohi.

Summa summarum: Tarinoita voi kuulla melkein missä vain. Tuuli kantaa kertomuksia kaukaa. Hiljaisuus hämmentää satusoppaa.- Sympaattinen lähiösatuseikkailu, jolla on suuri sydän.