Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Uskon myös tietäväni, miltä Eeva suunnilleen näytti. Hän oli pitkä molekyyliketju, todennäköisesti hyvin yksinkertainen versio nykyisestä RNA:sta. Tutkijoitten monikymmenvuotisen pohdinnan ja laboratoriokokeiden ansiosta voin myös aavistella tapahtumaketjua, joka johti Eevaan. Muutama ilta sitten istuin Virpin, Irkun ja Jürgenin kanssa berliiniläisessä biergartenissa. En tietystikään ollut pystynyt vastustamaan himoani tilata talon erikoisuus, kilon painoinen Eisbein. Röyhtäilin tyytyväisenä ja tutkailin oluttuoppiani. Vaahto oli muodostanut sen yläreunaan pitkiä kuvioita, jotka eivät näyttäneet lainkaan sattumanvaraisilta, vaan aivan ilmetyltä tamilin kielen kirjoitukselta. Tähän tapaan elämäkin saattoi saada alkunsa, ajattelin.

Esko Valtoja: Kaiken käsikirja. Mitä jokaisen tulisi tietää

Tähtiteteellinen yhdistys Ursa 2012

Palkittu tieteen popularisoija Esko Valtaoja on täällä taas, kunnianhimoisempana kuin koskaan: Kaiken käsikirja on yritys tiivistää kaikki olennainen maailmasta ja ihmisestä, aineesta ja hengestä, rapiaan pariinsataan sivuun. Humoristisella, helppotajuisella mutta älykkäällä otteellaan tähtitieteen julkkisproffa tarkastelee niin todellisuuden syvintä olemusta, luonnonlakeja, elämän lyhyttä historiaa kuin moraalia ja hengen syvyyksiä. 

Alkuräjähdyksestä Halle Berryyn on kiistattoman pitkä matka, joten uutta Sudenpentujen käsikirjaa Valtaoja ei edes yritä kirjoittaa: häntä kiinnostavat suuret linjat, historian tärkeimmät käännekohdat, joita Valtaojan suurpiirteisestä perspektiivistä ei kovin monta esiin kohoa. Eikä Valtaoja olisi Valtaoja, jos hän ei ruotisi myös lempikiistakapulaansa, tieteen ja uskon välistä tulenarkaa rajaa - omalla leppoisalla tyylillään tietenkin, omaa kantaansa peittelemättä mutta vastapuolta kunnioittaen, kuten herrasmiehen sopii. Ja mitäpä moisesta tuohtumaankaan, tuumii hän, tuo ikuinen optimisti, jolle ihmiskunnan historia ei ole kurjuuksien ketju, vaan ihmisyyden voittokulku, jossa reiluus ja altruismi kannetaan riemusaatossa primitiivisestä pimeästä hengen ja tiedon valoon. Ei siis näin:

Vaan näin: Jos Jumala on meidät luonut, epäilemättä hän on tyytyväinen kehitykseemme. Jos taas me olemme luoneet Jumalan, voimme olla tyytyväisiä siihen, että hän kehittyy meidän mukanamme yhä suuremmaksi ja yhä aikuisemmaksi - yhä inhimillisemmäksi.

Tarinautti lokikirjaan: Olen syvästi arvostanut Valtaojaa siitä asti, kun hänen esikoisteoksensa Kotona Maailmankaikkeudessa räjäytti tajuntani vuonna 2001. Muita hänen kirjojaan en ole kuitenkaan jostain syystä saanut aikaiseksi lukea. Joulupukin ansiota on, että vihdoin ja viimein pääsin palaamaan tuon sympaattisen partasuun hymy- ja ajatushermoja aktivoivien pohdiskelujen pariin. 

Aivan peruskoulupohjalta ei Valtaojan kirjaa ehkä kannata lähteä lukemaan. Jos perusyleissivistys on hallussa, Valtaojan ajatuksenjuoksussa pysyy kyllä kärryillä. Matka professoritasolta tavallisen tallaajan silmien korkeudelle käy Valtaojalta kivuttomasti silloinkin, kun kyseessä on niinkin vaikeaselkoinen asia kuin esim. kvanttifysiikka.  Professori osaa ja uskaltaa myös kyseenalaistaa ja pilkata tiedeuskovaisten yksisilmäistä hybristä - ja nautinnolla sen tekeekin:

"Tässä on kourallinen kvarkkeja ja leptoneita" epäilemättä antaa syvällisemmän käsityksen aineen rakenteesta kuin "tässä on kourallinen vettä", mutta kvarkit ja leptonitkin ovat vain yhden tietyn tason kuvauksia todellisuudesta. Kvarkki ei ole märkä eikä leptoni sammuta janoani; uljaasta "kaiken teoriasta" haaveilevat hiukkasfyysikot unohtavat helposti sen, että heidän teoriansa, heidän kuvauksensa, selittävät vain pienen osan maailmasta ympärillämme.

Aivan esikoisensa veroista ahaa-elämysten sarjatulta ei Kaiken käsikirja minulle tarjonnut. Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin taattua Eskoa, antoisa ja virkistävä lukemus. Osallistunkin kirjalla sekä Kosmoksen lumoa ja tähtisumua-haasteeseen että Insinöörin Ajattelun viikko-haasteeseen (juuri ajoissa! Onneksi kirja ei ollut tämän pidempi.)

Summa summarum: Viihdyttävä, ajatuksia herättävä aivojumppa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.

P.S. Kaiken käsikirjasta on blogattu muuallakin. Jokke sekä viehättyi että vähän ärsyyntyi, Suketus ihaili kirjoittajan optimismia. Sininen zeppeliini paljastaa blogissaan, kellä oli historian ensimmäinen kikkeli. Käykää siellä tirkistelemässä, tai lukekaa itse kirja ;)