Lapsenmielinen lyriikkamatsi: Ihme juttu vs. Huuhkajan hotelli

Lumiomenan blogista bongasin suloisen tavan vertailla saman genren kirjoja. Tartunpa syöttiin ja pistän kilpasille kaksi lasten runokirjauutuutta, jotka pukinkontista paljastuivat: Hannele Huovin ja Karoliina Pertamon Ihme juttu (Kirjapaja 2012) sekä Pia Perkiön ja Sanna Pelliccionin Huuhkajan hotelli (Tammi 2012) .
Heti alkuun on pakko paljastaa, että molemmat kirjat olivat minusta vallan mainioita, joten leikkimielisessä kisassamme on vain voittajia. Silti itseänikin vähän jännittää, kumpi lopulta vie matsissa voiton :)

Mutta asiaan. Jokaisessa kategoriassa on jaossa 3 pistettä, jotka jaan niin kuin parhaaksi näen. En edes yritä olla objektiivinen, kaikki mielipiteet ovat ihan omiani.

Miljöö
Huuhkajan suosittu hotelli / on metsän korkein puu. Vanhan metsän siimeksessä sijaitsevaan hotelliin majoittuvat mielellään niin palokärjet, harakat, merikotkat kuin kaukaa tullut satakielikin. Ihme jutussa puolestaan liikutaan vaikka missä: tietyömaalta kaukaisiin galakseihin, hiekkadyyneiltä talvimummon taskuihin, pesutuvasta viemäriputkeen ja porkkanamaalta maailman ääriin. On kaukana Kiinan kaivokset / mies hikoillen rautaa kaivaa / ja raudasta tehdään raastimet / niitä varten tarvitaan laivaa. Ja mikäpäs on maailmaa kiertäessä näin veikeiden riimien parissa! Parantumattomana viherpiipertäjänä rakastuin kuitenkin vielä enemmän huuhkajan metsään.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Kuvitus

Huuhkajan hotellin kuvitus on yhtä värikäs kuin sen monenkirjava asiakaskuntakin. Tätä kirjaa on pikku pakko rakastaa, jos tykkää skräppäyksestä ja herkän naivistisesta piirrosjäljestä (ja minä tietysti satun tykkäämään molemmista kuin se kuuluisa hullu puurosta). Söpöt suurisilmäiset linnut, tiklin marianneraitainen käsilaukku, öiset kielot ja merikotkan nilkkakoru lumosivat ainakin tämän parantumattoman romantikon.

Ihme jutun väripaletti on hillitympi. Lähes joka aukeamalla on yksi perusväri, joka usein on murrettu. Muodot ovat pyöreitä ja kuviot selkeitä, soveltuen siis hyvin myös perheen pienimmille kirjojen ystäville. Pertamo ei panosta yksityiskohtiin yhtä paljon kuin Pelliccioni, mutta satsaa satumaiseen tunnelmaan, joka kuvissa on juuri kohdallaan! 

Tämän osion pisteet ovat hyvin vahvasti makuasia, sillä kummankin kirjan kuvitus on omalla tavallaan ihana. Itse päädyin jakamaan pistepotin lievästi Huuhkajan hyväksi.

Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Taiteellisuus / luovuus
Huuhkajan hotelli panostaa melko perinteisiin, napakasti riimitteleviin loruihin. Luovaa estetiikkaa sen sijaan löytyy kirjan kuvista, joita katsellessa alkaa tehdä mieli kaivaa skräppäystarpeet esiin ;)
Rivien väliin mahtuu myös lempeitä elämänohjeita: uskalla olla oma itsesi, kasvata itsellesi satujen siivet, älä murjota yksin vaan vaan tule mukaan ja liity kuoroon!
Ihme juttu on kannesta kanteen mielikuvituksen juhlaa. Violetti hirvi, eläimiksi muuttuvat kodinkoneet, alaskalainen paperitiikerihai ja ruttojuuren lehdellä mutkitellen mutkuttava pörtsikkä ovat vain muutamia esimerkkejä kirjailijan ja kuvittajan mielikuvituksen lennosta.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 1 - Ihme juttu 2

Huumori

Ja nyt sanon: Äprilliä! 

Saatte vatsanne täyteen silliä, 

jälkiruuaksi jäätelötilliä  

ja sitten meno on villiä! 

Huuhkajan hotellin huumori on piilevämpää kuin Ihme jutussa. Perkiön riimien komiikka kumpuaa faabeleille tyypilliseen tapaan eläinten ihmismäisistä piirteistä: harakka on hassu palturinpuhuja, varis äreä vanhus, ja tikli ei voi majoittua kuudenteen kerrokseen, koska osaa laskea vain viiteen.
Huovin huumori on räväkämpää: absurdeja tilanteita, huikeaa äänteillä leikittelyä, sanaleikkejä ja nokkelia kielikuvia - niistä on Ihme jutun hauskuus tehty. Kaikessa hauskuudessaankin kirja on samalla salaviisas ja syvällinen, antaen ajatuksen aihetta myös (ja etenkin!) aikuisille lapsille.

Litsis lätsis läppäri

pikkuinen ja viisas,

ahkerasti autteli,

kunnes kiire piisas:

RITSIS RÄTSIS PAM!

Se muuttui lampaaksi.

Miksi siksis imuri

mikkuinen ja miisas,

ahkerasti autteli,

kunnes kiire piisas.

RITSIS RÄTSIS PAM! 

Se muuttui hirveksi.

Teksis keksis telkkari

tikkuinen ja tiisas,

ahkerasti autteli, 

kunnes kiire piisas.

RITSIS RÄTSIS PAM!

Se muuttui kissaksi.

Ei niitä viedä korjaamoon, 

näin on hauskempaa:

On lammas, hirvi ja kissakin, 

elämä rauhaisaa.

Eläimiä ruokin ja hoitelen 

ja niiden kanssa leikin, 

enää en tartu kiireisiin 

- koneet kai aikaa veikin.

Hän näki mäyräkoiran hampaanterät / ja ryntäsi niitäkin soittamaan,
eläintarhassa vantteran pantterin / kulmahampaita meni koittamaan
- onneksi säästyi käsi!

Pisteet: Huuhkajan hotelli 1- Ihme juttu 2


Romantiikka
Linnut ovat jo itsessään aihe, joista on helppoa ammentaa romanttisia tunteita. Näin tekee myös Perkiö vihreässä hotellissaan. Heleät pastillisävyt ja hento kynänjälki ovat omiaan korostamaan romanttista tunnelmaa, ja runoista huokuu keväisen metsän unelmoiva odotus.

Kohta tänne lentää lintu, joka rakastaa

sinisiä kukkia ja tuulen suhinaa.

Se tulee hyvin kaukaa, paljon kauempaa

kuin kukaan meistä jaksaa koskaan matkustaa.

Se huuhkajalta aina saa pesän kauneimman,

ja vaikkei sitä nähdä, sen kuullaan laulavan.

Ihme jutun yleisilme on vauhdikkaampi ja runoissa on enemmän actionia, mikä lienee monien poikien mieleen. Silti ihme jutuillakin on romanttiset hetkensä: kauris tanssii hiljaa hillasuolla, ja varsinainen romanssi koetaan öisen veden pinnalla...

Kosin heti, ilman muuta!

Katsomme kuuta,

kun hän vastaa; 

Odotinkin kysymystä

ja tahdon tulla, tahdon olla,

luistella kanssasi kuutamolla

pitkin pintajännitystä.

Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Käyttöikä
Käyttöiällä tarkoitan sekä sitä, kuinka monta lukukertaa kirja kestää, että otollisen lukijakunnan ikähaitarin laajuutta. Huuhkajan hotelli on mielestäni parhaimmillaan ala-asteikäisten käsissä. Koska kirjan lorut muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, sitä tulee herkästi luettua kronologisesti kuin tarinaa. Ihme juttua taas tekee mieli selailla sinne ja tänne, makustellen ja fiilistellen - ja tämä löytämisen riemu kestää pitkään.  Riemukas, monitasoinen kirja onkin niitä josta löytyy jokaiselle jotakin, oli lukija sitten yksi-tai satayksivuotias.
Pisteet: 2-1 Ihme jutun hyväksi.

Kohderyhmän arvio
Nelivuotias tykkäsi Huuhkajan hotellin hellyttävistä, värikylläisistä kuvista. Kuusivuotias menetti nopeasti kiinnostuksen molempiin runokirjoihin ja alkoi vaatia "jotain kunnollista" eli perinteistä iltasatua. Kuvituksista kivempi oli kuulemma Ihme jutussa, siinä kun oli kaikenlaisia jänniä ja vähän pelottaviakin olentoja.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 1,5- Ihme juttu 1,5

Muuta
Ihme juttu saa bonuspisteen siitä, että kirjan tuotosta osa menee yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Huuhkajan hotellille puolestaan posahtaa bonuspiste kirjan mukana tulevasta cd:stä, jossa Antti Pääkkönen lukee ääneen koko kirjan lorut.

LOPPUTULOS
Tylsää mutta totta: Tasapeli tuli! Sekä Ihme juttu että Huuhkajan hotelli ovat ilahduttavan ihania kotimaisia runohelmiä ja hienon lastenkirjavuoden satoa. Kannattaa ehdottomasti siis tutustua molempiin.