Nuoret koivikkonsakin hän näytti minulle. --- Niitä hän oli istuttanut kaikkialle laaksoihin, joissa hän aavisti - ja aivan oikein - vesisuonten kulkevan lähellä pintaa. Ne näyttivät herkiltä kuin nuoret pojat, mutta samalla hyvin päättäväisiltä ja tulevaisuudenuskoisilta.
Jean Giono: Mies joka istutti puita
Alkuteos: L'homme qui plantait des arbres 1954
Ollessaan vuonna 1913 patikoimassa Provencen syrjäisillä vuorilla kirjailija saapui lohduttomalle seudulle, jossa ei ollut puita eikä vettä. Hän kertoo kuinka kohtasi vuorilla asuvan yksinäisen paimenen, joka oli alkanut istuttaa alueelle puita. Kirjailija piti sitä hauskana harrastuksena, ei sen kummempana. Mutta vuodet kuluivat, ja seudulle palatessaan hän sai nähdä, mitä miehen "harrastus" oli saanut aikaan. Seutua tuskin tunnisti samaksi, ja kirjailija ymmärsi, että miehen vuosikymmeniä kestänyt puurtaminen oli saanut aikaan ihmeen.
Gionon kirja on yksi vihreän liikkeen kulttikirjoista. Ilmestyttyään se sai aikaan metsänistutusliikkeiden ryöpyn eri puolilla maailmaa. Myös "Manosquen erakkona" tunnettu Jean Giono on kertonut jo poikasena kantaneensa taskuissaan tammenterhoja ja tunkenut niitä kasvamaan milloin mihinkin. Aikuisena hän kirjoittikin joukon kirjoja, joilla halusi lisätä ihmisten rakkautta puihin ja halua suojella niitä.
Tarinautti lokikirjaan: Luin tästä kirjasta Hannan blogissa, ja vanhana hippinä hankin sen samantien tassuihini. Sen luettuaan alkoi heti tehdä mieli mennä keräämään männynkäpyjä... todella inspiroiva, ilahduttava, optimisimia tihkuva tarina siitä miten yksi ainut ihminen voi muuttaa maailmaa - konkreettisesti ja parempaan suuntaan. Eikä siihen tarvita edes mitään poikkeuksellisia kykyjä - paitsi mikäli kärsivällisyys on poikkeuksellinen kyky... Suosittelen ehdottomasti kaikille, joitten toisella olkapäällä istuu pieni maailmanparantaja ja toisella olkapäällä kyynikko, jonka mielestä kaikki on turhaa.Kiitos Hannalle blogisavusta! Tämä kirja on pieni helmi.
Voi kuinka ihana, että pidit tästä teoksesta. Vaikeahan tästä on olla pitämättä, mutta silti toista hippityttöä lämmittävät nämä blogisavut. :)
VastaaPoistaTuosta kärsivällisyydestä en tajunnutkaan itse kirjoittaa, sillä sitä hyvettä saisin itsessäni kehittää.
Tällä kirjalla on niin mielenkiintoinen nimi, että lukisin varmaan jo sillä perusteella. Plus kaunis kansi. Plus hyvät arvostelut.
VastaaPoistaSiirtyy lukulistalleni. ;)
Hanna, minullakin on kärsivällisyyden jalossa taidossa kehittämistä... Bouffier olkoon idolini sillä(kin) saralla! Peikkoneito, kiva kun tykkäsit esittelystä. Kansi hurmasi minutkin.
VastaaPoistaTämä on todellakin ihana! Toivottavasti kirja saa näiden arvioidenne myötä monta uutta lukijaa! :)
VastaaPoistaSatu, niin minäkin toivon!
VastaaPoista