Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

Aina muistaessaan hän tuntee helpotusta. Hän muistaa. Hän muistaa, miltä kalojen suut näyttivät. Huulettomat suut, jotka olivat lähinnä valkoisia luisia reunoja, jotka avautuivat ja sulkeutuivat kerran toisensa jälkeen pyöreiden silmien tuijottaessa taivasta. Kidukset, jotka eivät päästäneet ääntäkään avautuessaan ja sulkeutuessaan turhaan, ja niiden takaa paljastuneet oudot verenpunaiset kalvot, jotka kuivuivat hitaasti auringossa. Ja viimeisen huokauksen, kun kalan niska katkesi isoisän käsissä. Sen jälkeen ei kuulunut ääntäkään, kalat vain nytkivät joskus oudosti ja vaimeasti ennen kuin jäivät makaamaan liikkumattomina. Hän muistaa.
Hän kumartuu taas ja kuiskaa pehmoiseen korvaan, joka näyttää samettiselta simpukankuorelta.
"Ole kiltti ja kasva isoksi."

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa.
Alkuteos The Kindness Of Your Nature, 2011

Marion Flint on keski-ikäinen nainen, joka elää eristäytynyttä elämää pienessä talossa Uuden-Seelannin karunkauniilla rannikolla.  Kun hän tutustuu kaltoinkohdeltuun maoripoikaan, Ikaan, ja hitaasti alkaa kiintyä tähän, kipeät muistot rikotusta lapsuudesta toisella puolen maailmaa alkavat kummuta pintaan.On tullut aika muistaa, palata aikaan jolloin hänen nimensä oli Marianne, ja hänellä oli veli. Kun turvallinen varhaislapsuus Ahvenanmaalla vaihtuu kulissihelvettiin Tukholmassa, vain rakkaus pikkuveljeen antaa tytölle lohtua. Niin kuin hän silloin suojeli pikku Danielia, hän nyt tahtoo suojella Ikaa. Mutta auttaminen on kovin vaikeaa, ja "kaikki järjestyy kyllä" kuulostaa ontolta hänen omissakin korvissaan. Paljon rohkeutta ja rakkautta tarvitaan, jotta elämän rikkoma voisi tulla jälleen ehjäksi.

Tarinautti lokikirjaan: Olen lukenut Olssonilta aiemmin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, joten osasin odottaa yksinkertaisesti kerrottua vahvaa tarinaa. Ja sellainen se olikin. Herkkänä ihmisenä (ja äitinä!) eläydyin syvästi Mariannen ahdistukseen ja liikutuin hänen hädästään pienen veljensä puolesta. Viimeaikaisten kotimaisten tragedioiden valossa tämä tarina liikutti aivan erityisellä tavalla. Ikan kautta tarinaan tulee myös toivoa, kauneutta ja uusia alkuja.

Sitten kritiikkiä. Mariannen tarina on niin vahva, että Ikan tarina jäi väkisinkin varjoon. Kaikki juonen käänteet eivät myöskään tuntuneet uskottavilta (En nyt viitsi spoilata, mutta kirjan lukeneille tiedoksi, että viittaan erityisesti puolikuuhun rannalla.) Hieman turhan moni asia oli ennalta-arvattavissa. Mutta ne anteeksi annettakoon, sillä kokonaisuutena kirja oli koskettava ja puhui heikkojen puolesta. Tämän tarinan luettuaa muistaa taas arvostaa sitä työtä, mitä lastensuojeluviranomaiset ja välittävät kanssaihmiset tekevät.

Summa summarum: Olin hyväksynyt sen, että kaikki synkät muistot olivat minun. Mutten ollut koskaan tajunnut, että kauniitkin muistot olivat minun. Minulla oli oikeus niihin. Ja minulla oli oikeus helliä niitä riippumatta siitä, mitä tapahtui ennen ja jälkeen. Minulla oli oikeus onneeni siinä missä suruunikin.