bg

Free background from VintageMadeForYou

perjantai 25. toukokuuta 2012

Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari


Täällä minä olen, hän ajatteli. Keskellä kraateria maailman etäisimmässä saaressa. Kaikkialla ympärilläni kohoaa kaislaa; näen pelkkää taivasta. Ääntäkään, kahaustakaan ei kuulu.
Tätä on yksinäisyys, hän ajatteli, äärimmäinen ja armoton. Ja kuva hänestä itsestään seisomassa siinä täytti hänet pelolla. Tällaiseksi elämä voisi muuttua.

Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari
Alkuteos: Easter Island, 2003

Pääsiäissaari on maailman syrjäisin paikka. Keskellä Tyyntä valtamerta, 2000 kilometrin päässä lähimmästä naapuristaan, se on luonnontutkijoiden unelma. Vuonna 1913 nuori Elsa lähtee miehensä Edwardin ja jälkeenjääneen sisarensa Alicen kanssa tuolle tarujen saarelle, tutkimusmatkalle selvittämään saaren arvoituksista suurinta: kivestä kaiverrettuja jättiläisiä. Miksi - ja miten- ne aikoinaan pystytettiin? Ja mikä (tai kuka) ne kaatoi? Edwardin tutkiessa patsaita Elsa, älykäs ja tieteistä kiinnostunut nainen, ei tyydy silkaksi sivustakatsojaksi vaan ryhtyy tutustumaan saareen ihmisiin ja kieleen toivoen saavansa aikaan jotain omaa, voivansa myös antaa tiedeyhteisölle ja jälkipolville oman vaatimattoman panoksensa. 

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin saarelle saapuu siitepölytutkija Greer, joka miehensä kuoleman jälkeen kaipaa saaren tarjoamaa eristystä ja rauhaa. Saarella toimii kuitenkin tutkijoiden yhteisö, josta Greer ei voi eristäytyä. Samat arvoitukset, jotka askarruttivat Elsan perhettä, ihmetyttävät tutkijoita yhä edelleen: mistä puuttomalle saarelle saatiin kivijärkäleiden siirtämiseen välttämätöntä puuta? Mitä on rongo-rongo-kivitaulujen salaperäinen kieli? Ja mitä teki saksalainen sotalaivue Pääsiäissaarella vuonna 1914? 


Tarinautti lokikirjaan: Aina joskus kuulee kysyttävän, minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa. Minun vastaukseni on tästä lähtien: tämän. Vanderbes on luonut kiehtovan, taidokkaan romaanin! Hän hallitsee juuri sen, missä minä kirjoittajana onnun: rakenteen. Vaikka kirja liikkuu kahdessa ajassa monen henkilön välillä, tasapaino säilyy, rytmi on loistava, kumpikin tarina saa juuri tarpeeksi tilaa ja ne kietoutuvat lopulta eheäksi kokonaisuudeksi. 
Kirjan tyyli on kuin henkilönsä: hillitty. Suuria tunteita on, mutta ne eivät räisky silmille, tempo on hidas, dramatiikkaa on vähän - mutta silti jännite säilyy ja draaman kaari kantaa. 

Kehuja ansaitsee myös kieli. Kieli on selkeää mutta kaunista, tyyli ei takkuile, dialogi sujuu. Ja tämä on esikoisteos! Ei uskoisi. 

Ja sitten analyysista itse tarinaan :) Pidin kirjasta jo siksikin, että sen aihe oli valtavan kiehtova. Biologiaa ja antropologiaa itsekin opiskelleena olin aivan täpinöissäni tätä lukiessani.  Siitepölytutkimus saattaa kuulostaa tylsältä, mutta ei se sitä ole! Pääsiäissaari on miljöönä mielettömän hyvä, oikea arvoitusten aarrearkku. 
Ihailen Vanderbesin kykyä kirjoittaa tieteestä niin, että se on tajuttavaa ja silti yksityiskohtaista. (Mutta jos ei ole alkuunkaan kiinnostunut luonnontieteestä, tämä kirja saattaa olla toivottoman tylsä.) 

Hän vietti tuntikausia mikroskooppinsa äärellä, laski tunnettuja ja tuntemattomia hiukkasia ja tutki niiden rakennetta - pyöreää muotoa, viivoja jotka risteilivät kuin suonet eksiinien pinnalla, virheitä ja kauneuspilkkuja. Hiukkasten muodon vaihtelevuus, niiden kekseliäisyys ja elämänhalu teki häneen vaikutuksen. Hän katseli siitepölyä, jonka tuuli oli puhaltanut niittyjen ja laaksojen yli miljoonia vuosia sitten, kunnes se viimein oli hautautunut maahan ja jäänyt odottamaan tulevien aikojen tutkimuksia. Katsoessaan mikroskooppiin Greer tunsi löytävänsä kätketyn maiseman, pääsevänsä kurkistamaan kaukaista, toistaiseksi nimeämätöntä kuuta.

Siitepölyhiukkasia
Kirjan keskeinen teema on naisen asema tiedeyhteisössä. Sekä Greer että Elsa ovat asialleen omistauneita, lahjakkaita tutkijoita, mutta naiseus rajoittaa. Siinä missä Elsa pesee paitoja ja huolehtii sisarestaan, Greer törmää epätasa-arvoon ja vähättelyyn. Pääsiäissaari, tuo kaukainen saareke, tarjoaa heille ulospääsyn henkisistä vankiloistaan: Kuin neuloihin kiinnitetty perhonen hän räpistelee edelleen olosuhteiden raameissa, mutta täällä hän voi sentään muutaman tunnin päivässä kuvitella olevansa vapaa.


Pääsiäissaari on myös rakkaustarina. Elsa on järkiavioliitossa, mutta salaisesti kaipaa rakastettuaan Maxia. Greerin mies Thomas oli myös tutkija: ensin opettaja, sitten pomo. Greer vaalii yhä aarteenaan Thomasilta saatua magnoliansiementä, joka muistuttaa heidän yhteisestä unelmastaan- joka sekin tietysti liittyy tieteeseen :)

He molemmat heittäytyivät antaumuksella tutkimustyöhön, houkuttimenaan ajatus maailman ensimmäisestä kukasta. Magnolia oli heidän havittelemansa valkoterälehtinen unelma, aave jota he halusivat koskettaa. Joinakin öinä nukahdettuaan laboratorioon Greer näki unta, että hän leijui muinaisaikaisen, tiheän havumetsän verhoaman maiseman yllä ja etsi yhtä ainaa valkoista kukkaa. Usein hän jopa näki kukinnon pilkottamassa kaukana metsän varjoissa.

Summa summarum: Hieno, vaikuttava ja erittäin taitavasti kirjoitettu lukuromaani. Yksi parhaista mitä olen lukenut tänä vuonna. Suosittelen suuresti!

Lopuksi vielä on pakko jorista kirjan kansista. Suomalaisen laitoksen kansi ei mielestäni ole alkuunkaan onnistunut, monestakin syystä. Ensinnäkin, mitä hemmettiä nuo puut tekevät tuossa kuvassa?? Pääsiäissaarella, kuten tiedämme, ei ole puita! Muutenkaan kansi ei tavoita kirjan koko tunnelmaa. Okei, onhan se hillitty kuin henkilönsä, ja onhan siinä tuo symbolinen häkki, mutta silti... kansikuvan perusteella odotin aivan toisenlaista kirjaa. 
Koska suomalainen kansi oli minusta niin huono, en tietenkään voinut vastustaa kiusausta hypätä Googleen :) Kansainvälisistä kansista löytyikin paljon parempia. Oma suosikkini on alavasemmalla. Mutta jos näin kirjan lukeneena pitäisi valita kansi yksinomaan sen mukaan, mikä parhaiten osuu yksiin sisällön kanssa, se olisi jompikumpi oikeanpuoleisista.








Mikä näistä kansista on teidän suosikkinne? Minkä näistä, jos minkään, noukkisitte kirjaston / kaupan hyllystä?

P.S. Tämän kirjan lukemiseen minut innoitti Satun ihana Minihaaste, jossa ollaan tällä kertaa saarella 


11 kommenttia:

  1. Oivoi, tämähän on aivan pakko lukea. Kiitos vinkistä, uskon olevani oikein sopivaa kohderyhmää.

    Suosikkikanteni on oikealla ylhäällä oleva. Kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiva kun innostuit ja toivottavasti tykkäät! Tuo yläoikealla oleva kansi on ehkä se kaikkein parhaiten kirjan sisältöä vastaavin... nuo sotalaivat siinä alemmassa johtavat vähän harhaan vaikka tunnelma oikea onkin. Ylemmän kannen valkeus on myös symbolisesti jotenkin osuva (heh, menipä mystiseksi)

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, tämä täytyy muistaa, kun haluan valloittaa maailmaa kirjallisesti Pääsiäissaarten osalta:)

    Kaikki kannet ovat ok, mutta uskoisin molempien ylhäällä olevien vangitsevan katseeni ja herättävän mielenkiintoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä. Tämä kirja on hyvä tapa matkustaa Pääsiäissaarelle... en usko että ainakaan itse oikeasti siellä viihtyisin, rakastan liikaa puita. Mutat tämä nojatuolimatka oli hieno.

      Poista
  3. Voi että! Pitelin tätä kirjaa kädessäni Kirjatorilla (tai jossain muussa kirja-alekaupassa) muutama vuosi sitten, mutta jätin ostamatta. Olisi pitänyt. Onneksi kirjastosta saa, kiinnostuin heti.

    Minä pidän eniten noista vasemmalla ylhäällä & alhaalla olevista kansista. Hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tiedän tuon "olisi pitänyt" -tunteen!! Onneksi tosin kirjastosta saa, ei sitten harmita jos ei tykkäkään. (Vaikka uskon kyllä että sinä tykkäät tästä, ei ehkä nouse allstarsiin mutta varmaan viihtyisit kirjan parissa.)

      Minä haluan Pääsiäissaaren ehdottomasti omaan hyllyyni, kunhan löydän. Ja Vanderbesin seuraava kirja on tilauksessa!

      Tuo ylävasen on minustakin hieno! Kirjan tunnelma vain ei ole yhtä kirkkaan sininen...

      Poista
  4. Voi tuhannesti kiitos vinkistä, tämä on ehdottomasta pakko saada lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, kiva kun näistä minun jorinoista on iloa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten sinä tämän kirjan koet :)

      Poista
  5. Minusta paras kansi on tuo alhaalla oikealla. Johtuu ehkä värimaailmasta. Ensimmäinen ylhäällä taas edustaa sellaista kantta, josta en pidä lainkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin viehättää tuon viimeisen kannen väripaletti. Ja sikäli mikäli synestesiani pelaa, kirjan tunnelma on kutakuinkin tuon värinen :)

      Poista
  6. Mie, joka harvemmin luen muita, kuin jännäreitä, innostuin kirjasta. Todennäköisesti tämä teos komeilee pian lähes kaikissa blogeissa, minun mukaan lukien ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.