bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 25. elokuuta 2012

Charles Martin: Chasing fireflies


He walked back into the pasture and began making wide sweeps with his arms. The air above him was lit with tiny flashing orange and yellow-green stars. Every few seconds one would glisten, shoot through the air in a circular pattern, and then disappear, only to be answered by another shooting star several feet away. No sooner had one quit than another started. Unc followed the circles, running here and there, pulling the lid off and then screwing it back on. Minutes later, he returned with heavens in his jar. He offered it to me. My single scoop of the Milky Way.

Charles Martin: Chasing fireflies
Thomas Nelson, 2007

Chase Walker on journalisti, jonka intohimona on ottaa asioista selvää. Työssään paikallislehden toimittajana hän alkaa selvittää seudulla sattunutta outoa tapausta: tuntematon nainen tyrkkää 8-vuotiaan pojan pois autosta rautatien vieressä ja jatkaa itse autoineen matkaa junan alle. Poika on kaltoin kohdeltu, nimetön ja mykkä. Tutkiessaan juttua Chase huomaa pian kiintyneensä poikaan - eikä vähiten siksi, että näkee pojassa oman itsensä. Chase on nimittäin myös löytölapsi, joka vietti lapsuutensa lastenkodeissa, kunnes hänet sijoitettiin georgialaisen William Farlandin perheeseen. 

Williamilla, jota Chase kutsuu sedäksi eli Unciksi, on traumaattinen elämä, kun taas Williamin isoveli Jack on rikas ja menestyvä, paikkakunnan arvostetuimpia miehiä. Jackilla on Chasen ikäinen tytär Tommye, joka eräänä yönä ollessaan 8-vuotias juoksee pimeän suon yli kotoaan Williamin taloon. Siitä pitäen Tommye ja Chase ovat eläneet kuin sisarukset ja rakastavat toisiaan hellästi. Aikuisiksi kasvettuaan elämä vie heidät vuosiksi erilleen, kunnes Tommye eräänä päivänä yllättäen palaa - mukanaan salaisuus, jota Chase ei halua tietää. Yrittäessään auttaa radan varresta löytynyttä poikaa Chase ja hänen perheensä joutuvat kuitenkin kohtaamaan kaiken sen, joka heitä itseään eniten satuttaa.


Tarinautti lokikirjaan: Taas yksi kirja, joka oli pakko lukea ihan vain siksi, että ihastuin sen kanteen ja nimeen! Olin varautunut pettymään, ja kyllähän kirjassa pettymyksen aihioita olikin: juoni ei ollut kovin omaperäinen, kliseissä löytyi, tyyli oli paikoin aika pateettinen, asioita väännettiin rautalangasta, draaman kaaria oli vaikka muille jakaa, henkilöt jakaantuivat siististi hyviksiin ja pahiksiin. Mutta kaikesta tästä huolimatta pidin kirjasta, paljon. Vaikka tarina on kaikkea muuta kuin täydellinen, se huokuu poikamaista charmia: voin kuvitella, että Martin on kirjoittanut tätä saman vakavan innostuksen vallassa, jolla päähenkilö suhtautuu baseballiin ja kalastuksen jaloon taitoon. Ja kirjailjan innostus tarttuu. Siksi Chasing fireflies on kuin Chasen asuntovene: pikkuvikoja riittää, mutta silti se kelluu - siihen jopa kiintyy enemmän kuin jos se olisi virheettömän tyylikäs ja loppuun asti hiottu.

Chase itse jätti ehkä ihan vähän kylmäksi, ja mykkä lapsinero jäi hahmona hieman latteaksi, mutta tarinan päähyvis Unc oli hienosti kuvattu -ja juuri kun tuntui siltä, että hän on turhankin täydellinen, löytyi hänestä sittenkin sopivasti särmää. Loppuratkaisukaan ei ollut ihan perinteinen Happy End, vaikka siltä jo välillä pahasti näytti. Kirja ei siis sittenkään ollut pettymys, vaan jopa iloinen yllätys. En osaa sanoa, suosittelenko. Päättäkää itse! :)


Summa summarum: Suurella sydämellä kirjoitettu tarina isistä ja pojista, identiteetistä, toivosta ja hylkäämisen pelosta. 

P.S. Kirjan lopussa oli  lukupiiriopas, johon oli listattu kysymyksiä keskustelun rakennuspuiksi. Itse en oikein osannut idealle syttyä. Mitä te olette moisesta mieltä? Olisiko avuksi, jos esim. Oksasen uusimmassa olisi valmiit kysymykset lukupiirin pohdittavaksi? ;)

4 kommenttia:

  1. Luin alkuvuodesta Mehiläisten salaisuudet -kirjan englanniksi, ja sinne oli myös kerätty lukupiiriä varten kysymyksiä. Pitäisi joskus ihan lukupiiriä varten lukea sellainen kirja, jossa näitä kysymyksiä on, ja kokeilla käytännössä. En niitä oikein osaa kaivatakaan suomalaisiin kirjoihin, en jaksanut noita Mehiläiskirjan kysymyksiäkään kaikki lukea - saati pohtia mennyttä lukukokemusta niiden kautta yksikseni. Ehkä riippuu kirjasta, mistä olisi valmis pohdiskelemaan syntyjä syviä tunnista toiseen. Mehiläiskirja ei sellainen kuitenkaan ollut... Olen pian lukemassa englanniksi Room -kirjan, toivottavasti siellä olisi lukupiirikysymykset englanniksi, olemme lukemassa sen yhdessä ystävän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Sonja. Tämä kirja ei minusta niinkään "pureskeluohjeita" kaivannut, mutta esim. Kaukosen Odelmassa sellainen olisi voinut olla avuksi.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oi ihanaa! Käynpäs heti kurkkimassa :)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.