Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili

- Tsirp! Et ikinä arvaa!

- Lirps! Joku on pihkassa johonkin!

- Piip! Ihan lääpällään! 

- Mitä ihmettä? Krrilla kysyi. Hän oli luullut etteivät siniset linnut osanneet puhua mitään.

- Se on NIIIIIIIN ihanaa, sanoi pienin linnuista.

- Ihanan ihanaa! Sanoi toinen.

- Mää pyörryn pian! sanoi kolmas ja näytti juuri niin sirkeän virkeältä kuin iloisesti livertelevä sininen lintu näyttää.

Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili

Tammi 2011

Kuvitus: Pia Sakki

Humisevan harjun takana on Muriseva metsä, erään pienen krokotiilin koti. Krokotiilin nimi on Krristian, ja hän on RRRRRRakastunut kuudella isolla ärrällä. Joutsenelta joululahjaksi saamallaan sulalla hän on kirjoittanut rakastetulleen, pikku krokodiili Krrillalle, jo kuusisataa runoa, joista Krrilla ei ole lukenut vielä yhtään. Mutta sitten, hiirten häissä, sattuu jotain jonka jälkeen Krristian ei enää ole entisellään. Lopulta Krristianin ystävät päättävät puuttua asiaan. Tarvitaan siilin sitkeyttä, karhun kuuluvaa ääntä ja ripaus kuun taikuutta, jotta tarinalle saataisiin onnellinen loppu. Ja saadaanhan se, eikä keveämpää taakkaa kuin yhden ärrän rakkaus voi kenenkään korissa olla.

Krokotiilin perhe saapui Oulusta varta vasten hääjuhliin.
Vanha harvapäinen hirvikin muisti palata juuri parahiksi maailmanmatkoiltaan.

Tarinautti lokikirjaan: Rakkaus on ihana asia - ja maailman kulunein klisee. Siksi rakkauskirjoja, myös ja etenkin lapsille suunnattuja, lukiessa aina vähän jänskättää, jääkö suuhun muuta kuin äitelää siirappia ja /tai opettavaiseksi tarkoitettua sanahelinää. Hannu Hirvosen tarinassa on hieman molempia - mutta kokonaisuutena kirja onnistuu yllättävän hyvin. Myötähäpeää ei tarvinnut tuntea, ja suurin osa vitseistäkin oli aidosti hauskoja. Pia Sakin kuvitus on veikeää, sympaattista ja täydentää juuri sopivasti tekstin kertomaa tarinaa.

- Siksi kysynkin nyt teiltä nuoret seuraavaa: tahdotteko oikein kovasti ja lupaatte yrittää vielä kovemmin?

Siirapin vastapainoksi kirjassa on kosolti myös huumoria, josta osaltaan vastaa jo päähenkilön valinta: epäromanttisten eläinten listalla krokotiili mahtuu hyvinkin Top Teniin. (Vielä hauskempaa olisi tietysti ollut, jos kirjan Romeo olisi ollut vaikkapa sittisontiainen, pyhä pillerinpyörittäjä tai iilimato, mutta sellaista kirjaa kukaan tuskin uskaltaisi kustantaa ;D)

Hirvonen sanailee kepeästi, ja juoni kulkee eteenpäin kiireettömästi mutta ei tylsästi. Tarina sinänsä ei suuria yllätyksiä tarjoa, ja henkilöhahmot - eritoten eteerinen Krrilla - ovat melko kliseisiä nekin. (Jospa Krrilla ei olisikaan ollut oopperalaulaja, vaan vaikka kuulantyöntäjä tai seitsenkertainen selkäuinnin maailmanmestari... mutta nyt menee jo jossittelun puolelle, joten pistänpä kiireesti sulut kiinni.)

Summa summarum: Mitä tapahtuu kun rakastutaan kuudella isolla ärrällä? Parasta tutkia tarkemmin. Aika ihana, huumorilla höystetty romanttinen satu, jonka aikuinenkin luki vallan mielellään.