Maailmassa, joka yhä enemmän yrittää latistaa ja alistaa, traktorin sitkeä ja hidas anarkistisuus on pitänyt ja pitää jatkuvasti pintansa. Ajaessaan omaa rauhallista vauhtiaan maailmassa, jossa muka kaikilla on kiire, traktori antaa meille erinomaisen esimerkin täydellisestä hermojen hallinnasta ja selkeästä itsetunnosta. Se toimii kuin Mahatma Gandhi keskellä kaaosta ja sekasortoa.
Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa. Näkyjä ja näkemyksiä Bretagnesta.
Teos 2008
Tarinautti lokirjaan: Heinäpaali roihuaa oli heräteostos kirjakaupan poistokorista, ja lukaisinkin teoksen välipalana melkein heti sen hankittuani.
Outi Nyytäjä on minulle kulttuurivaikuttajana tuttu, ja osasin odottaa häneltä älykästä tekstiä, jossa ei turhia kursailla. Mielikuva oli oikea: Nyytäjä on ironinen, tarkkanäköinen ja elegantin häijy. Parhaimmillaan hän on hurmaavan hauska, pahimmillaan kirja oli minusta hivenen tylsä - ehkä siksi että Ranska ei ole minulle mitenkään tuttu ja / tai läheinen maa, en vain jaksanut kiinnostua kaikista sikäläisen arkkitehtuurin saloista ja muista paremman keskiluokan hapatuksista ;)
Välillä Nyytäjä osuu ja uppoaa. Miten toimii tosinainen tiukan paikan tullen - esimerkiksi viemäröintimiesten uhatessa puutarhan muurikukkapenkkiä? No, vaikkapa näin: Äkkiä naamaan antistressivoidetta, laventelivettä niskaan ja pihalle. Siellä seisoi viemärimies. Nyt oli pikadraaman paikka ja sen oli parasta olla hyvä.
| Outi Nyytäjä |
Nyytäjä ei säästele myöskään itseään . Hän puhuu estottomasti terveydellisistä ongelmistaan ja puolustaakin henkeen ja vereen vanhusten oikeutta puhua vaivoistaan.
"Paise", minä sanoin kun kerroin siitä tuttaville. "Silmäluomeenko?" kysyi lääkärini Kèrèbel. Silmään, minä sanoin sadistisesti. "Aha", hän sanoi ja minä lisäsin, että kivut olivat todella kiinnostavat. Niinkuin silmää olisi pihdeillä revitty irti päästä. Sanaparin "kiinnostavat kivut" olin varastanut fysioterapeuttini rouvalta. Sitä oli leikkaava lääkäri käyttänyt kahdenkymmenenkuuden leikkauksen jälkeen.
Etukäteen odotin teräväsanaisena tunnetulta Nyytäjältä tietynlaista myytinmurtajan roolia, mutta toisin kävi - ainakin omat stereotypiani bretagnelaisista ja ranskalaisista vain vahvistuivat. Ei kirja silti huono ollut, sillä oli vain kirkkaat ja himmeämmät hetkensä. Henkilönä arvostan Nyytäjää hyvinkin korkealle ja mielelläni luen häneltä jatkossa lisääkin.
Summa summarum: Siilin eleganssilla kirjoitettuja havaintoja elämästä Bretagnessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.