Sarjakuvaperjantai, osa 2: Saniaislehdon salaisuudet

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

WSOY 2010

Orvoksi jäänyt Agnes asuu isoäitinsä kanssa Planktonin kaupungissa. Opettajan antama kasvitieteellinen kesäläksy osoittautuu hyvin kasvattavaksi ja hyödylliseksi, tosin hieman eri tavalla kuin opettaja arveli: tiedonhaluinen Agnes oppii enemmän kanssanisäkkäistään kuin kasveista seikkaillessaan Saniaislehdossa, ja nokkelana tyttönä Agnes hoksaa pian, miten tiedolla voi lyödä rahoiksi. Ja tietoahan kertyy,sillä Agnes on tyttö joka pitää silmänsä ja korvansa auki!

Kaikenlaisten mysteerien ratkominen onkin Agnesin lempipuuhaa, johon hän heittäytyy koko tarmollaan - oli sitten kyseessä tissiliivikauppiaan iltatoimet, kirjastonhoitajien eväsretki tai arvoituksista vaikein ja kiinnostavin: mitä tapahtui Agnesin isälle ja äidille Pariisin katakombeissa sinä yönä, josta Agnesille ei ikinä puhuta? Entä miksi isoäitiä on joskus niin vaikea ymmärtää, ja miksi kaikista isoisän kuvista puuttuu pää? 

Kati Närhen toinen sarjakuva-albumi kertoo vinksahtaneen, vinoa huumoria tursuvan tarinan tytöstä, joka rakentaa itselleen karttaa kohti aikuisuutta tarkkailemalla aikuisia ympärillään. Roolimallien sijasta hän tosin löytää lähinnä varoittavia esimerkkejä siitä, millaiseksi ainakaan ei kannata tulla... ;)

Kerronta etenee lyhyinä episodeina, jotka loppua kohti tyylikkäästi nivoutuvat yhteen. Planktonin ihmiset, ooppera, työharjoittelu alusvaateliikkeessä ja koulun huligaanin aikaansaama outo tauti ovat kaikki Agnesin askelia kohti aikuisuuden hämmentävää maailmaa, jossa salaisuudet ovat usein hauskimmillaan silloin, kun ne eivät ole vielä ratkenneet.

Tarinautti lokikirjaan: Nuorempana nautin kovasti sarjakuvaromaaneista, mutta sittemmin se jäi enkä moneen vuoteen ole sarjakuvahyllyä selannut. Kirjaston virtuaalivinkkien innostamana päätin parantaa tapani ja viettää säännöllisen epäsäännöllisesti sarjakuvaperjantain. Ensimmäisen sarjisperjantaini teemaksi tuli puolivahingossa kotimaiset sarjakuvataiteilijattaret. Eilen jo esittelinkin Reetta Niemensivun hienon sarjakuvaromskun Lempi ja rakkaus. Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet loikkasi kainalooni Minnan suosituksesta.

Ihan ensi aluksi hieman karsastin kirjan kantta, mutta jo muutaman sivun perästä olin täysin koukussa tarinaan ja sen hullunkurisiin henkilöihin. Päähenkilö Agnes on aivan loistava: nyrpeä, utelias varhaisteini, joka pohtii maailmaa ja haluaa isona hulluksi tiedenaiseksi. Opettajan mielestä hän ei suhtaudu tulevaisuuteensa tarpeeksi vakavasti - mutta hänpä ei tiedäkään, kuinka viisaasti Agnes kiristämällä tienaamansa rahat sijoitti :D

Vielä Agnestakin enemmän ihastuin isoäitiin, joka on ikäisekseen vielä hyvässä kunnossa ja herää aina aamulla iloisena - mutta jolla myös, kuten Agnes saa huomata - on omat salaisuutensa.

Kati Närhen ihmiskuvaus on hetkittäin aivan ilmiömäistä, hykerryttäviä hetkiä on paljon. Viisto huumori ei aivan keikahda kyynisyyden rotkoon, ja vaikka vakaville asioille nauretaan, ne eivät siitä menetä tehoaan, päinvastoin. Kaiken kaikkiaan viihdyin Saniaislehdossa niin, että odotan jo innolla Mustasuon mysteeriä, joka jatkaa Agnesin tarinaa!

Summa summarum:  Viistonhauska ja visuaalisesti oivaltava sarjakuvaromaani. Olipa hienoa huomata, kuinka laadukasta sarjakuvaosaamista meillä Suomessa onkaan! :)

P.S. Pikainen googletus toi tietooni Minnan lisäksi kolme muuta bloggaria, jotka myös ovat vierailleet saniaislehdossa. Salla ihastui ilmeikkäisiin yksityiskohtiin, Booksylle kirja oli kuin piirrosversio BBC:n laatudraamasta arkkityyppisine pikkukaupunkeineen. Erja viihtyi, mutta kuitenkin pettyi lievästi. Jos joku muukin on kirjasta blogannut, vinkatkaahan kommentissa niin käyn kurkkimassa :)