Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan

Lihaako myös - no, makkaraa

ja jonkin kyljyksistä

ja leijonalle silavaa, 

se on niin terveellistä.

Ja selkää nautain muhkeain

ja kinkkua, hm, joskus vain;

vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan.

  (JOONATAN: Niin juuri. Pitäähän ihmisen toki jotakin saada henkensä pitimiksi.)

Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan. Kolme iloista rosvoa

Wsoy 1980

Alkuteos: Folk og røvere i Kardemomme by, 1955

Suomentanut: Aila Meriluoto

Kardemumma on ihan pieni kaupunki, jossa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Kaupunkilaiset ovat melkein aina hyvällä tuulella, ja kaupungin raitiovaunussa saa ajella ilmaiseksi (leivostarjoilu kuuluu ilmaislipun hintaan).

Poliisimestari Paavali kantaa henkilökohtaista huolta kaupunkilaistensa hyvinvoinnista, ja juhlia pidetään sekä lauluja sepitetään aina, kun on vähänkin aihetta. 

Mutta kaupungin ulkopuolella, yksinäisellä tasangolla, on korkea ja kummallinen talovanhus, josta kuuluu pelottavaa leijonan karjuntaa. Siellä asuvat Kasper, Jesper ja Joonatan lemmikkileijonansa kanssa. He viettävät päivänsä kotitöistä kinaten ja yönsä he nukkuvat - paitsi silloin, kun leipä on loppu ja on pakko lähteä kaupunkiin rosvoamaan. Siitä eivät tietenkään kaupunkilaiset pidä, mutta leijonan tähden he eivät voi pidättääkään rosvoja.

"Tänä yönä - kun Sohvi neiti on nukahtanut, me ryöstämme hänet takaisin sinne  mistä ryöstimme hänet tänne!"

Tarinautti lokikirjaan: Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Thorbjørn Egnerin syntymästä! Juhlavuoden kunniaksi päätin jälleen kerran tarttua tähän lapsuuteni suureen suosikkiin. Viime lukukerrasta on vain viitisen vuotta, joten tapahtumat olivat hyvinkin muistissa, mutta se ei lukunautintoa pilannut. Tämä taitaa olla minulle niitä nostalgiakirjoja, joiden avulla pääsee pikalomalle lapsuuteensa maailmaan :) 

Hyväntuulinen tarina ja hassut juonenkäänteet viehättivät suuresti myös perheemme pieniä. Tämä kirja olikin ensimmäinen oikea lastenromaani, jonka tyttäret jaksoivat kiinnostuneina kuunnella alusta loppuun! Aikuislukijalle kirja toimi myös puheenvuorona syrjäytymisestä. Onneksi tarina sai onnellisen lopun, ja rosvotkin löysivät piilevät kykynsä ja niiden myötä paikkansa yhteisön arvostettuina jäseninä.

P.S. Iloisista rosvoista hiljattain blogannut Viivi sivisti minua ja muita Egner-faneja mainitsemalla, että Norjassa on ihan oikeasti olemassa Kardemomme by! Talot rosvokaupunkiin on suunnitellut Egnerin arkkitehtipoika, ja niissä voi sesonkiaikaan jopa yöpyä maksua vastaan. Ja illalla tulevat visiitille ketkäs muu kuin Kasper ja kaverit... Tahtoo sinne heti nyt!! :D

P.P.S. Vasta hakiessani kirjailijasta tietoa tätä blogitekstiä varten, huomasin että Egnerillä on sama syntymäpäivä kuin minulla ja Volter Kilvellä. Ehkä minäkin siis sittenkin jonakin päivänä kirjoitan sen sydämeenkäyvän klassikon :D