Tove Jansson: Tiedoiniekan hattu

Sil aigua Hemuli käveli meččiä myöte keriämäs harvinazii kukkii, kudamii kukki joka kohtas! Hobjanvalgiet jygiet tertut ozutettihes st'oklahizikse; kummalizet kukat läpetettih rounogu sumus, niilöin ruskienmuzavat venčazet oldih kui kuningahan koronu.

Ga Hemuli ei nähnyh sidä kaunehuttu, häi laski vai hyödehii da lehtii da burisi ičekseh: "Täs on kahtessuasyheksästostu noumeru minun kogomukseh."

Tove Jansson: Tiedoiniekan hattu

Ilmahpiästämö: Karjalan kielen seura r.y. 2009

Kiändänyh: Natalja Sinitskaja

Varat tämän kirjan julguandah lahjoitti: Hartwall Perheen Rahasto

Muumipeigoi ja hänen dovarisat löytäh mäin n'okas korgien mustan hatun, eli muumipeikko ja hänen toverinsa löytävät vuoren huipulta korkean mustan hatun. Tämä tarina on arvatenkin kaikille tuttu, mutta karjalaksi sen lienee lukenut harva. Karjalan kielen seuran ja Hartwallin rahaston kulttuuriteko, karjalankielinen muumikirja, kertoo rakastetun peikkoperheen seikkailuista kielellä, joka on samaan aikaan outoa että niin tuttua. 

Ninnineidoi, Ninnettäi, Muikkuine ja muut Muuminotkon asukit eivät osaa aavistakaan, että vuoren harjalta löytynyt hattu onkin itsensä Tiedoiniekan -  - suuren taikurin, joka ratsastaa mustalla pantterillaan ympäri maailmaa, muan alla ja meren pohjas, jopa kuussa ja kierdotiähtilöil. Mutta Kuningasrubiinua, maailman kalleinta jalokiveä, ei Tiedoiniekku ole onnistunut löytämään. Ja ennen kuin tulee vilu sygyzy, ehtii tapahtua kaikenlaista jännittävää ja kummaa: muumitalo muuttuu viidakoksi, saadaan hengiltä yksi mamelukki ja joudutaan pulaan hattivatoin saarella...

Tarinautti lokikirjaan: Jotkut ratkovat ristikoita, toiset tekevät sudokuja, minä luen kirjoja vierailla kielillä. Aivojumpan lisäksi sain tästä kirjasta suurta iloa: muumiperhe tuntui, sikäli mikäli mahdollista, vielä symppiksemmältä saatuaan karjalaisen luonnon :) 

- Suago syvvä se, mi on jo suus, kyzyi Nipsu.

- Älä ole hölöböri, sanoi Muumimami. - Keräkkiä hedi kai, midä tahtotto ottua kerale, sendäh ku tuatto tahtou lähtie juuri nygöi. Vaigu älgiä ottakkua nimidä pädemättömiä.

Täytyy myöntää, että jos tarina ei olisi ollut ennestään tuttu, olisin välillä pudonnut komiasti kärryiltä, mutta koska olen muumioppimääräni huolella suorittanut ja vielä lasten kanssa santsaillut, en joutunut kertaakaan tuskastumaan, päinvastoin sain kokea oppimisen ja oivaltamisen riemua: ozattomus on onnettomuus, ozakas vastaavasti merkitsee onnellista. 

Venäjän vaikutus on ilmeinen, ja bongasinpa yhtäläisyyksiä myös saamenkielen kanssa - esimerkiksi 'valehdella' on 'kielastaa', saameksi gielistit. Myös kirjoitustavassa oli samoja piirteitä kuin saamessa: kovan koon paikalta löytyy usein pehmeä g, ja minulle saamentunneilla tuskaa tuottanut č-kirjain tuli yllättäen vastaan myös täällä!

Summa summarum: Tuttu tarina uudella tavalla ja antoisa kielikylpy aivosolujen iloksi.