Minä ainakin olen syvästi tietoinen siitä, että hyvän lasten-tai nuortenkirjan kirjoittaminen ei ole piiruakaan helpompaa kuin hyvän aikuistenkirjan rustaaminenkaan- eikä yhtään sen vähemmän tärkeääkään. Kaiken kukkuraksi panin tuossa alkuviikosta merkille, että kun kirjahaasteessa esiteltiin onnelliseksi tekevää kirjallisuutta, ylivoimaisesti suurin osa valitsi nimenomaan niitä lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja! Kuinka näin onnellisoivaa genreä kehdataan väheksyä? Nimim. Minä vaan kysyn. (Tämä ei tietenkään tarkoita että lastenkirjoja olisi aikuisten pakko lukea, vaan ihan sitä että esim. lastenkirjailijoitten ei enää tarvitsisi vastata kysymyksiin, milloin he aikovat kirjoittaa "oikean" kirjan.)
Varsinainen vastaukseni eilispäivän kysymykseen on siis, yllätys yllätys, nuortenkirja!
Day 07 – Most underrated book
Silvana De Mari: Viimeinen Haltia
Vaikka tämä kirja julkaistiin jo vuonna 2005, en ole törmännyt siihen juuri missään. Ja tämän kun pitäisi olla jo kaikkien huulilla! Paitsi lumoava fantasiaseikkailu viimeisen haltian ja viimeisen lohikäärmeen epätodennäköisestä ystävyydestä, De Marin kirja on myös viisas ja tarkkanäköinen, ajatuksia herättävä, kauniisti kirjoitettu, kyynelkanavia heruttava - ja kaiken lisäksi hauska! Siis kaikkea sitä, mitä minä hyvältä kirjalta edellytän. Jos nyt laatisin TOP 5 - listan kaikista koskaan lukemistani kirjoista, Viimeinen Haltia pääsisi ehdottomasti listalle mukaan. Tässä on yllinkyllin asiaa ja viihdettä myös aikuiselle - ottakaapa vaikka mukaan kesälomareissulle! Yllätyn suuresti, jos joku pettyy.
(Tästä kirjasta on myöhemmin luvassa myös seikkaperäisempi esittely, aion nimittäin lukea sen uudestaan ihan vain siksi, että pääsen tuoreella innostuksella taas hehkuttamaan sitä teille.)
Ja sitten aivan toisiin tunnelmiin. Yliarvostettuja kirjoja en nyt rupea väkipakolla etsimään, vaan sojotan sormella sen sijaan turhaa julkisuutta saaneita (ja sen vuoksi jopa kirjoitettuja) ns. kohukirjoja, jotka minun puolestani olisivat saaneet jäädä kirjoittajansa päähän. Juoruja ja paljastuksia löytyy tarpeeksi iltapäivälehdistä, pakkoko niistä on vielä kirjoja kirjoittaa? Alla oleva kirja on vain esimerkki, näitähän maailmassa riittää.
(Onneksi Suomen kansa on niin fiksua, että jätti nämä enimmäkseen hyllyyn. Ihmisten yksityiselämä on ihmisten yksityiselämää, minä ainakaan en koe tarvetta tirkistellä ministerin makkariin sen enempää kuin muidenkaan.)
En ehtinyt edes kurkistamaan, minkä kirjan olit tähän valinnut, kun jo tuli mieleen Pääministerin morsian. Maailma olisi kyllä edelleen vallan samanlainen, vaikka kyseinen opus olisikin jäänyt painotaloon. Säälin itse asiassa avomiestäni, joka joutui tuon kirjan lukemaan opiskelujen vuoksi - eipä kuulemma oikein napannut.
VastaaPoistaRiina, aivan totta: kirja joka perustuu pelkästään ihmisten uteliaisuuteen ja tirkistelynhaluun, on ansainnut vuoden kirjaturhakkeen tittelin. Minäkään en haluaisi haaskata kallisarvoista lukuaikaani moiseen.
VastaaPoistaOlen kanssasi täysin samaa mieltä lastenkirjojen suhteen. Ja itse asiassa minä luin lastenkirjoja aikuisena jo vuosia ennen lasteni syntymää siksi, että niissä on niin paljon _hyvää_ kirjallisuutta. :)
VastaaPoistaHyvän kirjan valitsit tuohon yliarvostettuun siinä mielessä, että tuollaisia kirjoja ei tarvitsisi kustantaa.
Löysin blogisi vasta ja liityin lukijaksesi. Kirjat, kullanmurut ja Oulu puhuttelivat. :-)
VastaaPoistaOlet löytänyt hyvän ilmiön tuohon yliarvostetut kirjat -luokkaan!
Kiitos ritariudesta, Elma Ilona ;) hih!
VastaaPoistaJa aivan loistava valinta yliarvostettuihin! Aina mietin, että ketkä näitä oikein ostavat?
Katja, minäkin olen aina lukenut lasten- ja nuortenkirjoja. Sieltä löytyy todellisia aarteita!
VastaaPoistaPaula, tervetuloa lukijaksi! Meitä oululaisia kirjabloggareita ei ole hirveän monta ainakaan tietääkseni - muutaman sentään tiedän :)
Valkoinen kirahvi, ole hyvä vain :D Minulle muuten tuotti suuresti tuskaa tämän yliarvostetun keksiminen, kunnes äkkiä koin ahaa-alämyksen!
Hassua sinänsä, että eihän näitä kohukirjoja edes arvosteta, ne vaan saavat ylisuuren huomion mediassa samaan aikaan kun moni kelpo kirja vaietaan kuoliaaksi. Surullista. Ja jos joku näitä lukee paitsi uteliaisuuttaan, niin ehkä siksi että voi kokea olevansa "ajan hermolla". Minä kyllä mieluummin jätän semmoiset hermot väliin.
olen niin samaa mieltä siitä, että hyvä lasten- tai nuortenkirja on nautittava kaikenikäisille. lisäksi lapsuudessa ja nuoruudessa ne järisyttävimmät lukukokemukset kuitenkin yleensä koetaan.
VastaaPoistaitse asiassa lempikirjailijanikin on Diana Wynne Jones, joka kirjoitti lähinnä lapsille ja nuorille ja sanoi, että aikuisille kirjoittaessa pitää selittää paljon enemmän - lapset lukevat tarkkaavaisemmin. (tunnettu anekdootti kertoo nimmaria pyytäneestä äidistä ja pojasta: äiti valitti DWJ:lle, että kun oli niin vaikeaselkoinen kirja, jolloin poika oli sanonut, että "älä välitä tuosta, minä ymmärsin kaiken" :D)
Liina, hyvin puhuttu! Sitä paitsi, kun lapsena/nuorena oppii rakastamaan kirjoja niin ne seuraavatkin sitten mukana koko elämän. Ja niille joilla on omia lapsia, kuten minulle, lasten ja nuorten kirjat voivat avata uusia tärkeitä ovia omiensa maailmaan.
VastaaPoista