Marion Zimmer-Bradley: Avalonin usvat
Luin Avalonin usvat 13-vuotiaana, ja se teki minuun aivan valtavan vaikutuksen! Muistan kuinka kananlihalla sitä luin. Sitten kun aikuisena koetin palata kirjaan, ei se enää temmannutkaan mukaansa läheskään niin kuin silloin. Hyvä kirja se on yhä edelleen, jotain nuoruuden lumouksesta vain on poissa... ja vaikka kirja ei enää romaanina keikukaan kärkisijoilla, on siitä kuitenkin jäänyt lähtemätön jälki - mistä kertonee sekin, että toisen tyttäreni nimi on tästä kirjasta saatu. (Tyttären nimi ei kuitenkaan ole Usva :D)
Ja sitten lempikirjailija. Se oli kahden kauppa. Astrid Lindgren hävisi kalkkiviivoilla tälle:
Day 13 – Your favourite writer
Tätä tuskin tarttee selittää. Tove vaan on Tove!
Avalonin usvat on myös minun suosikkikirjoja :) Morre -nimi tuleekin Morgainesta (tai oikeastaan Morganasta, joka on Morgainen johdannainen).
VastaaPoistaOletko lukenut jatko-osia? Jos et, niin älä vaivaudukaan...
Hanna, aloin pari vuotta sitten lukea Avalonin valtiatarta, mutta ei oikein ottanut kipinää. En tiedä johtuiko kirjasta vai lukijasta...
VastaaPoistaTuo kansikuva on niiiiiin nostalginen! Mä olen tätä kirjaa lukenut abt saman ikäisenä. Ja ihan mieletön elämys oli silloin. Mitenkähän nykyään olisi?
VastaaPoistaSalla, minäkin saan tuosta kannesta vieläkin väristyksiä vaikkei itse teksti enää niitä nostatakaan...
VastaaPoistaMäkin luin tuon kirjan joskus 14-15-vuotiaana ja muistan kyllä pitäneeni siitä paljon. Tosin muistan miten Gwenhwyfar sai minut raivon partaalle ainakin kristinuskon tuputuksellaan, ja varmaan muutenkin.
VastaaPoistaOi, olin jo unohtanut mutta niin minutkin :D
VastaaPoistaTäällä myös yksi Avalonin usvat teini-ikäisenä lukenut :)
VastaaPoistaTovea ei tosiaan tarvitse selittää <3
VastaaPoistaJa ihana Avalonin usvat! Luin kirjan lukiolaisena useampaan kertaan. Kaikki kirjassa viehätti. Opiskeluaikoina "vanhempana" (eli 25-vuotiaana) ostin kirjan itselleni englanninkielisenä. Pidin edelleen tarinasta, mutta suurin taika oli menettänyt tenhonsa. En silti aio luopua tästä kirjasta hyllyssäni. :)
Ahmu, onpa jännää kuinka moni on nimenomaan teininä tämän lukenut! Kieltämättä kirja sopii hyvin teinitytön (ja miksei myös pojan) myrskyävään mieleen. :)
VastaaPoistaKatja, ihan kuten blogissasi saoit niin rakkaat kirjat säilyvät rakkaina vaikka kirjamaku muuttuu ja kehittyy. Ensirakkauksilla on oma paikkansa sydämessä myös kirjojen suhteen ;D