Day 18 – Book(s) that disappointed you
Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut
Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila
Oikeastaan kummassakaan näistä kirjoista ei ollut mitään vikaa. Niistä vain puuttui se jokin, joka Suklaapuodissa oli, ja lempikirjaani verratessa ne kalpenivat mennen tullen. Harmi! Bauermeisterin kirja oli symppis mutta jotenkin lälly, Mehranin kirjaan en alunperinkään saanut sellaista imua että olisin jaksanut loppuun. Ehkä vielä joskus annan sille toisen mahdollisuuden... oletteko te muut lukeneet näitä? Jos, niin mitä olette mieltä?
Keittiöpettymysten lisäksi olen kokenut vastaavaa ns. viisauskirjallisuuden saralla. Periaatteessa arvostan korkealle kirjoja, joita lukiessa tajunta laajenee - mutta mikähän siinä on, että se hyvin harvoin laajenee sellaisia kirjoja lukiessa, joitten takakansi sellaista lupaa? Esimerkeistä käyköön nämä kaksi:
Paulo Coelho: Brida
Serdar Özkan: Kadonnut ruusu
Bridasta tuli etäisesti mieleen Richard Bachin kirjat. Kadonnut ruusu taas liikkui Pikku prinssin mielenmaisemissa. Kaunokirjallisuutena kummatkin olivat kökköjä. Özkanin kirjassa oli kyllä hyvä sanoma, mutta sen kertominen kangersi. Brida taas oli yhtä huuhaapuuhaa. Joskus puolenvälin paikkeilla päätin, että olen jo viisastunut tarpeeksi ja heivasin koko kirjan. Kadonneen ruusun luin loppuun asti, eikä se surkea ollut. Mutta ei se kyllä maailmaani mullistanut, enkä varmasti sen ääreltä etsi vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Yleisesti ottaen voin sanoa, että olen kasvanut henkisesti huomattavasti enemmän kahlatessani hitaasti läpi Karamazovin veljeksiä, kuin näitten nykygurujen vaikutuksesta. Ja vielä vanhemmat oikeastiviisaat Rumi ja Gibran yhä edelleen pitävät pintansa, niihin palaan aina ja aina.
En ole lukenut näistä yhtäkään, mutta se on varmaa, etten ainakaan Coelhoon koske :--D
VastaaPoistaKiitos muuten vielä kerran antamastasi palkinnosta! Ihana kirja, vihko ja vieläpä suklaat tulivat tarpeeseen ;--) Ja anteeksi, olin hieman hömelönä siellä kirjastossa, kun olin (ja olen) kipeänä hieman!
Hei Laura, kiva kun tykkäsit puputeemaisesta palkinnosta! Minäkin tuhannen kiireessä tuiskusin paikalle, autossa vauva kitisi ja isommilla oli kiire leikkipuistoon... Paranehan pian ja leppoisaa pääsiäistä sinulle :)
VastaaPoistaMinäkin yritin joskus tuota Mehrania lukea, mutta oli pakko jättää kesken. Ei vain lähtenyt vetämään.
VastaaPoistaMinä rakastan Pientä suklaapuotia, mutta pidin tosi paljon myös Lumoavien mausteiden kahvilasta. Sikäli ne ovat alunperinkin minusta erilaisia kirjoja, vaikka tietyt asiat viitekehyksessä samoja, eli naiskohtaloa..ruokaa jne.
VastaaPoistaBauermaisterin kirja oli ihan viihdyttävä, mutta enemmän ehkä sitä ns. naistenlehtien jatkistasoa kuitenkin.
mä jotenkin tuppaan ajattelemaan, että kaunokirjallisuuden lukeminen tukee oman ajattelun prosessia enemmän kuin elämäntapafilosofia, joka kuitenkin yleensä esittelee jonkun jo miettimiä juttuja - kun oivallukset tulee tarjottimella, niitä ei samalla tavalla sisäistä. siksipä Coelho jää mulla yleensä lukematta.
VastaaPoistasikstoisekseen hyvässä kaunokirjallisuudessa on mahdollisuus tarkastella maailmaa, itseään ja kaikkea useammasta kuin yhdestä perspektiivistä.
voi olla, että tämä kannanottoni on vain surullinen yritys perustella sitä, etten ikinä lue elämäntapafilosofiaoppaita.
Minäkin pidin kovasti Pienestä suklaapuodista ja sen jatko-osasta Karamellikengät, mutta tuota Lumoavien mausteiden kahvilaa en saanut luettua loppuun. Se oli omassa lajissaan suuri pettymys ja itse asiassa aika huonosti tai epäkiinnostavasti kirjoitettu. Elämän lempeiltä maulta en odottanut mitään ja siksi kirja yllätti iloisesti. Ei se hyvä ole, mutta sellainen suloinen kuitenkin. :)
VastaaPoistaBrida oli kirja, jota pidin täytenä dadana (rumassa merkityksessä).
Anna Elina, en siis ole ainoa joka koki alun laimeaksi. Henkilöihin ei sillä lailla mielly ainakaan alussa kuin Suklaapuodissa.
VastaaPoistaSusa, epäilen että olin väärässä vireessä ja ennen kaikkea odotin erilaista kirjaa. Etsin juuri sillä hetkellä Suklaapuodin hengenheimolaista, ja kuten sanoit, tämä on toisenlainen kirja. Samasta syystä hyllytin aikoinaan Kigalin kakkukaupan, ja sitä en edes laittanut pettymysten listalle koska tiedän että kyse oli vain väärästä hetkestä. Palaan aivan varmasti Kigaliin ja luultavasti Lumoaviin mausteisiinkin!
Liina, aika paljon sekä elämäntapakirjoja että kaunoa lukeneena komppaan sinua kyllä.Jos haluaa lukea muutakin kuin kaunoa, "näín elät " -kirjojen sijaan suosittelen filosofiaa, josta saa nimenomaan niitä mainitsemiasi ajattelun eväitä.
Katja, dada on kyllä sopiva sana tuohon Bridaan! :D Ja samoin suloinen Elämän lempeisiin makuihin.
VastaaPoistaKommentti hävisi? Äh, lyhyemmin: tykkäsin lempeistä mauista, lumoavat mausteet jäi kesken. "Viisauskirjallisuutta" en lue.
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, tiedän tunteen: ensin vuodattaa sielunsa kommenttilootaan ja sitten selain mokoma syö koko tekstin! Kiva kun kuitenkin jaksoit jättää kommenttia.
VastaaPoistaLempeistä mauista kyllä tykkäsin minäkin. Jos olisin suhtautunut siihen viihderomaanina, olisin nauttinut kirjasta vielä enemmän. Täytynee opetella päästämään ennakko-odotuksista irti ja antaa kirjan viedä.