Sinä ensimmäisenä yönä Pew keitti makkaraa pimeydessä. Ei, vaan Pew keitti makkaraa pimeydellä. Se oli pimeyttä, jonka saattoi maistaa. Sitä me söimme: makkaraa ja pimeyttä.
Jeanette Winterson: Majakanvartija
Alkuteos: Lighthousekeeping, 2004
Kun sattumasta syntynyt Hopea jää orvoksi äitinsä kuoltua, hänet lähetetään majakanvartijan kisälliksi. Sokea majakanvartija Pew on myyttinen hahmo, joka täyttää pimeyden tarinoillaan kylän ja majakan menneisyydestä. Tarinoiden keskushenkilö on legendaarinen pappi Babel Dark, jonka tuskainen kamppailu oman valonsa ja pimeänsä välillä yli sata vuotta sitten on sama, jota myös Hopean täytyy sydämessään käydä.
Halki ajan ja paikan Pewin tarinoiden valo yltää Hopean luokse myös aikuisena, ohjaten pimeästä valoa kohti.
Tarinautti lokikirjaan: Aloin lukea tätä jo vuosia sitten, mutta alku oli mielestäni niin tyhmä että koko kirja tyssäsi sivulle 3. Kirja jäi kuitenkin mielenpohjalle kummittelemaan, ja nyt päätin palata siihen. Alku oli edelleenkin tyhmä, mutta rakkauteni majakoihin voitti. Kolmenkymmenen sivun jälkeen olin lumottu. Puolivälin paikkeilla olin vakuuttunut, että tämä tulee nousemaan vuoden parhaiden lukuelämysteni joukkoon.
Sitten kirjassa tapahtui käänne,jonka myötä tunnelma lässähti. Tarinan loppu oli pirstaleinen kuin Hopean oma mieli. Se kuului tietysti asiaan, jäin vain kaipaamaan kirjan alkuosan tunnelmaa. Loppua kohden tunnelma taas seestyi, mutta tarinaan jäi niin isoja aukkoja että se kieltämättä häiritsi. Loppuratkaisu maistui vähän kliseiltä, silti pidin siitä kuten koko kirjasta.
Wintersonin kieli on fantastista! Rakastuin siihen täysin. Nainen oli kirkas kiekko hänessä ja jätti hänet auringonkehräämäksi. Tai: Niin oli tehtävä, että tuo menneisyys oli raahattava tulevaan, koska nykyhetki oli antanut periksi allani kuin huonosti tehty tuoli. Kaikkiin tällainen ei pure, minuun se puri.
Majakoitten rakastajana koin kirjan myötä myös tuttua surua siitä, että majakanvartijoiden aika on ohi. Onneksi tarinoiden kautta tuohon aikaan voi astua käymään...
Summa summarum tulee tällä kertaa suorana sitaattina kirjasta:
Pew, kerro minulle tarina.
Minkälainen tarina, lapsukainen?
Tarina, joka päättyy onnellisesti.
Maailmassa ei ole sellaista asiaa.
Onnellista loppua?
Loppua.
Tämä juttu osui hyvään saumaan, kirja tuli nimittäin poimittua kirjaston kierrätyskärrystä ihan hiljattain. Se ei ole lukupinossa päällimmäisenä, mutta kiva tietää, että luvassa saattaa olla mielenkiintoinen elämys. Kiitos!
VastaaPoistaOlehan hyvä, Pekka. On kyllä kieltämättä erilainen ja kiehtova kirja.
VastaaPoistaElma Ilona, minulle kävi samoin tuon kirjan kanssa pari vuotta sitten, ja se piti palauttaa lukemattomana kirjastoon. Kuten sinäkin, aion antaa kirjalle vielä mahdollisuuden.
VastaaPoistaLaitan s-postia, kunhan pääsen läppärille :).
Luin tätä kirjoitustasi kuin jännityskertomusta: oi, majakka! Ai, ei se olekaan niin hyvä kirja. Eiku on sittenkin? Tai en tiedä... Joka tapauksessa hauska ja kiinnostava kirjoitus, kiitoksia. Tämä ei nyt mene ihan ykköseksi lukulistalleni, mutta joskus saattaisin tämän lukeakin, jo tuon majakan takia.
VastaaPoistaMinusta tuollainen kielenkäyttö on muuten välillä hyvin kiehtovaa ja toisinaan en taas jaksa lukea sellaista yhtään. Riippuu siis kovin fiiliksestä, miten runollista kieltä haluaa lukea.
Onkohan tuo lässähdys jokin Wintersonin ominaisuus... Olen lukenut häneltä Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, jonka alkupuoli on loistava, mutta joka loppupuolella lässähtää. En myöskään lumoutunut Uskalluksesta ja intohimosta... Harmi.
VastaaPoistaJenni, tämä kyllä kannattaa lukea jo sen majakan takia jos majakoista tykkää. Minullakin on kausia jolloin runollinen ei nappaa, joskus taas suorastaan janoan sellaista.
VastaaPoistaAnki, harmi tosiaan! Wintersonilla on toisaalta hieno kertomisen kyky, mutta koko tarinaa se ei sitten vissiin kanna? Toisaalta Intohimoa on kehuttukin... Tuo appelsiinikirja on kiinnostanut minua kovasti, aihe on hyvä ja Winterson tuntuu osaavan luoda henkilöitä. Ainakin majakanvartija Pewiä oli ihan pakko rakastaa!
Rakastan, suroastaan ahmin kaikkea mereen liittyvää, siis kirjoissakin, mutta miten minusta tuntuu, että tämä ei ole 'mun juttu'.
VastaaPoistaKiitos arvostelustasi, joka kertoi minulle paljon.
Olepa hyvä, Leena. Kiva kun & jos onnistuin välittämään lukukokemukseni. Tämä on varmasti niitä kirjoja jotka jakavat mielipiteet.
VastaaPoista