"Voitteko huonosti?" Vastapäätä istuva rouva kysyy.
Voin, madame. Minusta tuntuu, että minä kuolen. Kymmenen vuotta olen pelännyt tätä päivää, ja tässä se nyt on: nyt se tapahtuu, tässä teidän silmienne edessä. Kymmenen vuotta olen pokkuroinut. Kymmenen vuotta olen kulkenut laput silmillä aamuyhdeksästä iltakuuteen, jotta en näkisi enkä kuulisi, mihin olen ajautunut. Kymmenen vuotta olen illalla ennen nukahtamista ajatellut, Marylou, taas yksi päivä pulkassa. Olin väistellyt esteitä. Tasapainoillut. Ja siinä se nyt oli: harha-askel. Yksi jalka luisulla maaperällä, lopun alku.
Valerie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta
Alkuteos: Providence, 2008
Pariisissa, sattumalta kertoo yhdestä päivästä viiden ihmisen, viiden pariisilaisen arjessa. Konttorirottana raatava yksinhuoltaja, kuolemansairas vanhus, "vääränvärinen" asianajaja, sokeasti rakastunut elokuvatuottaja sekä entinen narkkari eivät vielä aamulla tunne toisiaan, mutta päivän loppuun mennessä sattuma on tuonut heidät yhteen. Eikä heistä kukaan sinä iltana ole sama ihminen, joka oli aamulla vuoteesta noustessaan...
Tarinautti lokikirjaan: Olen viime aikoina lukenut niin tummasävyistä tekstiä, että tähän väliin tahdoin ehdottomasti jotakin kevyttä. Ihan aivotonta puuroa en kuitenkaan halunnut, joten päädyin valitsemaan tämän. Ja voisinpa sanoa, että valinta oli varsin hyvä. Kirjaa oli kiva lukea, sen parissa viihtyi. Ja siinäpä sen anti sitten olikin. Jos tähän suhtautuu viihderomaanina, saa varmasti sen mitä odottaa ja ehkä jopa hitusen enemmän, lukuromaaniksi asti en tätä ylennä.
Tämä herttainen tarina sopii mainiosti matkalukemiseksi vaikka junaan, tai kesäloman alkua odotellessa kaupunkiahdistuksen purkuun.Tarina on myös erittäin elokuvallinen, ja leffa tästä onkin jo tekeillä. Summa summarum: sympaattinen kertomus sattuman ihmeitä tekevästä voimasta aivan tavallisena arkipäivänä, jolloin mikään ei -onneksi- mene putkeen.
Samaa mieltä, viihderomaani, kuitenkin sisältäen vähän pohdittavaakin eikä vain mitään ihan hömppää höttöä ;)
VastaaPoistaVähän vakavempian ja sisällöllisesti puhuttelevempien kirjojen välissä oiva "välipalakirja"!
Luonnehdintasi siitä, että tämä sopii hyvin vaikka junamatkalle piti paikkansa ainakin omalla kohdallani! Luin tämän matkalla Helsingistä Turkuun. Matka kesti pari tuntia, jonka aikana ehdin lukea koko kirjan. Nopealukuinen.
VastaaPoistaMinulle kirjan suurin pettymys oli se, ettei tämä nimestään huolimatta ollut mitenkään erityisen pariisilainen. Kaikki olisi voinut tapahtua missä vain, ja minä hölmö odotin jotain Amelien tai Kimpassa-kirjan henkeä. Mutta kyllä tämän silti iloseen luki, viihdyttävä kirja ja elokuvana voisi olla itse asiassa parempi kuin romaanina.
Susa, nimenomaan! Maittava välipala, ja samalla aperitiivi joka kasvattaa lukemisen nälkää.
VastaaPoistaKatja, samaa pariisilaista tunnelmaa minäkin vähän kaipasim. Tämän nimeksi sopisi ehkä paremmin Suurkaupungissa, sattumalta. Silloin siihen ehkä tarttuisivat nekin jotka pitävät Pariisia kulttuurikanojen tyyssijana...