Elo kuvissa: Ole luonani aina

"We all complete. Maybe none of us really understand what we've lived through, or feel we've had enough time." -Kathy-

Ole luonani aina (Never let me go)

Ohjaus: Mark Romanek

DNA Films & Film4, 2010

Perustuu Kazuo Ishiguron samannimiseen romaaniin

Vuonna 1952 tehdään mullistava lääketieteellinen läpimurto, jonka ansiosta elintenluovuttajista ei enää ole pulaa. Vuonna 1978 erään sisäoppilaitoksen oppilaat saavat tietää, että heidän elämänsä tehtävä on luovuttaa elimiään sairaille. Yksi näistä lapsista on Kathy (Carey Mulligan), josta tulee elokuvan aikuinen kertoja. Elintenluovuttajista työkseen huolehtiva Kathy muistelee nuoruusvuosiaan parhaan ystävänsä Ruthin (Keira Knightley) ja ensirakkautensa Tommyn kanssa. Kun kolmikko kohtaa vuosien jälkeen, he saavat tilaisuuden hyvittää nuoruuden virheet - ellei ole jo liian myöhäistä.

Tarinautti lokikirjaan: Katsoin tämän elokuvan kahden miehenturjakkeen kanssa. Toinen miehistä nukahti kesken kaiken. Se joka pysyi hereillä loppuun asti, kehui elokuvan kattoon. Tämä kertookin elokuvasta jo paljon. Tapahtumat eivät vyöry, vaan solisevat ohi, tunnelma on jotenkin utuinen, tarina kulkee eteenpäin lyhyinä episodeina, Kathyn muistellessa menneitä vuosia. Jos on väsynyt (kuten mieheni oli) tai muuten pitää toimintaräiskeestä, en ehkä suosittele. Jos taas viihdyt hitaasti ihon alle ryömivän haikean draaman parissa (tai pidät Keira Knightleystä kuten veljeni ;)), tämä elokuva on sinua varten.

Entä itse? Pidinkö? En ole mikään haikean draaman suurkuluttaja - mutta tästä leffasta pidin! Tunnelma elokuvassa on todella omanlaisensa, hyytävä ja silti hyvin kaunis. Jos tämä elokuva olisi säätila, se olisi sumuinen syysaamu, kun aurinko siilautuu usvan läpi... no menipä runolliseksi, mutta menköön! ;)

Näyttelijävalinnoista sananen: Carey Mulligan oli Kathyna aivan ihana! Andrew Garfieldin Tommy ensin ärsytti, mutta lopulta vakuuttavaa roolityötä ei voinut vastustaa. Keira Knightley näytteli hyvin, mutta jostain syystä hänen olemuksensa ei ehkä  kuitenkaan ollut ihan oikea... en osaa sanoa miksi. Lapsinäyttelijät hoitivat tonttinsa hyvin. Hailshamin sisäoppilaitoksen omalaatuinen maailma tuli heidän kauttaan todella liki. (Olivat muuten onnistuneet löytämään lapsinäyttelijät, joiden näköisyys aikuisversioihin on ilmeinen! Etenkin tytöt ovat kuin ilmetyt Keira ja Carey.)

It had never occurred to me that our lives, which had been so closely interwoven, could unravel with such speed. If I'd known, maybe I'd have kept tighter hold of them and not let unseen tides pull us apart.

Koska en ole lukenut Ishiguron kirjaa, en osaa sanoa tekeekö elokuva oikeutta  sille. Blogikeskusteluista olen ollut päättelevinäni, että kirjassa "kolmiodraama" ei ole yhtä keskiössä kuin tässä. Yleensä en jaksa lukea kirjoja, joista tehdyn leffan olen jo nähnyt, mutta tätä katsoessa kävikin päinvastoin: heräsi halu lukea kirja!

Summa summarum: Synkänkaunis dystopia, riipaiseva draama Kazuo Ishiguron palkitun romaanin pohjalta.