Stian Hole: Hermannin salaisuus

"Tule, minä näytän sinulle salaisuuden", Johanna kuiskaa. Kenenkään huomaamatta Hermanni ja Johanna hipsivät puiston poikki ja pitkin aidan vierustaa. Sen aidan, jota Hanne juksasi Hermannin nuolaisemaan talvella. Kohta he ovat jo korkeassa kuusikossa. Johanna vilkaisee olkansa yli varmistaakseen, ettei kukaan näe, sitten he lähtevät seuraamaan metsään vievää polkua. 

"Minne me mennään?" Hermanni kuiskaa.

"Kohta näet", Johanna vastaa.

Stian Hole: Hermannin salaisuus

Karisto 2012

Alkuteos: Garmannsa hemmelighet, 2010

Hermannin naapurissa asuu kaksostytöt, jotka kaikkien mielestä ovat aivan samannäköiset - paitsi Hermannista. Hermanni tietää, että todellisuudessa Johanna on aivan erilainen kuin Hanne, eikä Hanne saa ikinä tietää heidän salaisuuttaan: että metsään on pudonnut avaruuskapseli, ja että Johanna ja Hermanni ovat alkaneet korjata sitä. Ei Hanne kuitenkaan ymmärtäisi. Mutta Johanna ymmärtää, Johanna joka on jalkapallossa yhtä huono kuin Hermanni ja jota myös pelottaa kasvaa isoksi. Ja kun Johanna punastuu, hänen pisamansa katoavat melkein kokonaan...

Tarinautti lokikirjaan: Tästä kirjasta oli taannoin juttua Hesarissa, ja kiinnostukseni virisi, vaikken jutussa olleiden kahden kuvan perusteella ollutkaan varma, pidänkö kirjan isopäisestä kuvitustyylistä vai en. Kun sitten sain kirjan käsiini, olin myyty. 

Kuvat ovat uskomattoman kauniita, Hermannin ja Johannan salaiseen maailmaan on ihana upota. Lukija löytää itsensä leijumasta lasten kanssa avaruuden painottomuudessa,  vaeltaa syvälle metsän salaiseen siimekseen tai sukeltaa syvänsiniseen mereen.

Myös tarinatasolla kirja on ihana ja viisas. Ystävyys, sisaruus, isoksi kasvaminen ja tietysti tykkääminen kerrotaan kauniisti ja vailla lässytyksen häivää. 

Mutta Hermanni ei vastaa, sillä hän on painanut silmät kiinni ja on kaukana poissa. Hän miettii kaikkea sitä, mistä äiti ja isä eivät tiedä. Hän näkee unta Johannasta ja metsässä lojuvasta avaruuskapselista.

Sinä yönä Hermanni ja Johanna leijuvat korkealla saaren yläpuolella, siellä, missä painovoimaa huomaa tuskin lainkaan.

Summa summarum: Kaunis ja upeasti kuvitettu tarina tykkäämisestä, salaisuuksista - ja kesästä.

 


 P.S. Hermannista, norjaksi Garmannista, on olemassa myös kaksi muuta kirjaa, Garmanns sommer ja Garmanns gate. Toivottavasti nekin suomennetaan! Minä ainakin mielelläni keräisin koko sarjan :)

P.P.S. Hermannista ei ole (vielä) blogannut moni. Ilahduttavan ripeitä ovat olleet Rouva Huu ja Paula.