Koulussa Elina ei ollut mikään. Ei yhtään mikään. Suursuolla hän oli joku. Isähengen ja Hieno-Keijun ja Kukka-Koivun seurassa hän oli joku. Ja Taika-Feerin kanssa, Taika-Feerin joka voi auttaa. Suolla hänen nimensä ei ollut Elina. Hän oli Solveig. Solveig, jolla oli keltainen tukka ja ystäviä. Solveig, joka lauloi niin kirkkaasti, että kaikki Kukka-Koivun lehdet lumoutuivat.
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Alkuteos: Som om jag inte fanns, 1978
Kymmenvuotias Elina asuu perheineen pienessä kylässä, joka on harmaa ja köyhä, mutta Elinan mielestä kaunis. Kylän ainoat rumat rakennukset ovat räikeä kulmikas koulu ja sen vieressä terävänä törröttävä opettajien asunto. Elina ei pidä koulusta, hänen suunsa väsyy kun hän puhuu ruotsia ja opettaja suuttuu, kun hän kirjoittaa väärin ruotsalaisten hienot, vaikeat sanat. Välitunneillakin Elina on yksin. Irma-siskokin leikkii mieluummin kavereidensa kanssa kuin hänen. Ja kyllähän Elina sen ymmärtää: Irmahan on niin kaunis ja kiltti, opettajan suosikki ja äidillekin rakkaampi kuin juro ja hiljainen Elina.
Kun koulussa on oikein ikävää, Elina pakenee suolle. Siellä hän saa olla rauhassa, siellä ovat kaikki hänen ystävänsä joitten kanssa hän taistelee Paha-Luuraa vastaan. Ja siellä on isä. Hautuumaalla Elina ei käy koskaan - eihän isän henki siellä ole, vaan suolla. Mutta Elina tietää, että pian tulee talvi eikä suolle enää pääse, ja silti kouluun pitää mennä joka päivä. Sitten koulun ruokalassa sattuu jotain kamalaa, ja niin Elinasta tulee ei-kukaan. Elina kapinoi omalla tavallaan, hän ei aio antaa periksi vaikka se maksaisi mitä.
Tarinautti lokikirjaan: Nyt täytyy tunnustaa, että Näkymätön Elina oli minulle aiemmin tuttu vain elokuvan nimenä. Edes leffaa en ole tullut nähneeksi, vaikka se onkin kiinnostanut ja sitä on kehuttu paljon. Niinpä, kun tämä sattui silmiini nuortenosastolla, nappasin sen "välipalakirjaksi". Mutta se olikin pääruoka!
Kirjassa on pientä vain sen koko. Elinan tarina on koskettava ja hienosti kerrottu, sitä piti lukea kuin dekkaria. Epäreiluuden tunne tulee iholle ja ryömii syvälle sen alle. Kirja pistääkin pohtimaan yhteiskuntaan sisäänrakennettuja vääryyksiä, kysymään miksi näin on ja miksei voisi olla toisin.
Rikkaiden vanhempien lapsilla oli leivillään sekä voita että amerikanläskiä. Rikkaat lapset pilkkasivat niitä, joiden piti syödä kuivaa leipää, ja äiti häpesi. Tulisiko aina olemaan niin, että köyhiä pilkattaisiin?
Kirjan jännite on taitavasti rakennettu kodin, suon ja koulun "kolmiodraamaksi". Vain suolla Elina saa olla Elina, mutta sielläkään hän ei ole turvassa: vaikka Paha-Luuran tappaisi kuinka monta kertaa, seuravana päivänä se elää taas ja on yhtä ilkeä kuin aina. Mutta Elinan sisukkuus herättää myös ihailua monissa. Ja lopulta käy niin, että Elinan rohkeus tarttuu.
Summa summarum: Hieno kaunis kirja, myös aikuiseen makuun. Onneksi Klaus Härö teki tästä leffan! Ilman elokuvan saamaa suitsutusta tuskin olisin löytänyt tätä pientä helmeä.
Hei vaan, oli pakko tulla kurkkaamaan, kun huomasin mistä kirjasta bloggaaat. Luin tämän vuosi sitten ja ihastuin ikihyviksi! Todellakin, kuten sanot, myös aikuiseen makuun!
VastaaPoistaOn pyörinyt mielessä, että voisin lukaista kirjan uudelleen. Ja jos jos vaikka kirppiksellä tulee vastaan, varmasti ostan omaan hyllyyni.
Hienosti kirjoitettu kirja tärkeästä aiheesta.
Heippa! Samaa mieltä, tämä pieni suuri kirja kelpaisi minunkin hyllyyni :)
PoistaHärön ohjaama elokuva oli kertakaikkiaan ihastuttava. Sen nähtyäni oli mielessäni, että pitäisipä lukea kirja. Se vaan unohtui, mutta kiitos sinun nyt on taas kirkkaana mielessäni :)
VastaaPoistaMinäkin haluan kyllä nyt viimeistään nähdä tämän leffan! Pitääpä huutonetistä katsoa löytyisikö dvd:tä huokealla sieltä.
PoistaHienoa, että kirjoitit tästä upeasta kirjasta! Pidin tästä todella paljon. Ihan totta, että kirjan tunnelmat hiipivät ihon alle. Se, miten aikuiset kohtelevat tässä kirjassa lapsia, oli karmivaa luettavaa. Hieno kirja ja erittäin kaunis elokuva!
VastaaPoistaNiinpä! Oma tyhmä opettajani alkoi tuntua ihan enkeliltä Toran rinnalla. Tämän kirjan soisin mahdollisimman monen lukevan.
PoistaSe elokuva on aika tyylikäs. Taisin jopa tykätä siitä vähän enemmän kuin kirjasta.
VastaaPoistaOi, se on sitten jo paljon se!
PoistaOlen joskus lapsena nähnyt elokuvan ja pidin siittä. En tiennyt että tämä on myös kirjana. Täytyy ehdottomasti lisätä lukulistalle, tämä on kyllä pakko kokea kirjanakin! :)
VastaaPoistaJa minun taas on pakko kokea tämä elokuvana :) En minäkään tiennyt että elokuva pohjautuu kirjaan. Suomennos taidettiinkin julkaista vasta leffan jälkeen.
PoistaMinullekin tämä on tuttu ainoastaan nimenä. Kirja alkoi kiinnostaa nyt kovasti, kiitos hienon arviosi :)
VastaaPoistaLuin tämän kirjan jokunen vuosi sitten, ja muistan itkeneeni useammassakin kohdassa. Jostain syystä en kuitenkaan muista kirjasta enää juuri mitään muuta kuin tunnelman. Yhtään varsinaista tapahtumaa en kykenisi kertomaan. Kummallista, koska muistan että kirja teki vaikutuksen.
VastaaPoistaElokuvaa en ole nähnyt, mutta sen avulla tarinan voisi varmaankin palauttaa mieleen. Toisaalta reagoin elokuviin usein vielä vahvemmin kuin kirjoihin, joten en ole aivan varma, olisiko se sittenkään minulle ihan sopiva...