Ritva Kovalainen: Kauniiden hevosten maa

Vähitellen piirtyi vuoristo kasvoilleni

tuulen pieksemä.

Ja huomenna, niin kuin tänään

istun vuoteellani,

vähän väliä torkahtaen,

korvissani kalkkunoiden kailotus,

aasin kiljahdus

ja sadat huudot kaikkialla kylässä;

tule, tule tule!

Ritva Kovalainen: Kauniiden hevosten maa / Land of beautiful horses

Like 2005

Turkin sydämessä sijaitseva Kappadokia on myyttien maa, jonka tuliperäisissä laaksoissa ja solissa viljeltiin maata jo tuhansia vuosia sitten. Myöhemmin maan alle syntyi kokonaisia kaupunkeja, joissa varhaiskristityt piileksivät arabivalloittajia ja kaiversivat kirkkojaan kiveen. 

Ritva Kovalaisen valokuvat ja runot kertovat seudun luonnosta ja ihmisistä, historiasta ja nykyhetkestä. Kuvat ovat suuria, mustavalkoisia tai hehkuvan värikkäitä, lyhyet runot avaavat vuoristokansan sielunmaisemaa ja täydentävät kuvien kertomaa tarinaa. Suomenkielisen tekstin rinnalla kulkee englanninkielinen käännös. Tuula Sakaranahon kirjoittama lyhyehkö Kappadokian esittely kertoo alueen luonnonihmeiden synnystä ja vuoristoseudun värikkäästä historiasta, joka valokuvissa ja runoissa on vahvana läsnä.

Kiviseinämiin kaiverrettuja asumuksia

Tarinautti lokikirjaan:  Turkki on maa, jota rakastan syvästi, vaikken ole koskaan (tässä elämässä, anyway) siellä käynyt. Niinpä tämä kirja oli minulle must, ja kannoin sen riemusta kiljuen kirjastosta kotiin. 

Luulin lainanneeni tietokirjan, ja yllätyin iloisesti kun tajusin, että kuivahkon historiikin sijasta käsissäni olikin Lumottu Kirja. Kovalaisen kuvista ja runoista huokuvat Kappadokian monituhatvuotiset mysteerit: satujen savupiiput, muinaiset maanalaiset kaupungit, majesteettiset vuoret, maaginen valo ja väkevänpunainen maa. Ja kaiken keskellä pienet, sitkeät kylät, paimentolaiskansan arki ja levollisuus ihmisten silmissä... Jos ennen olin turkofiili, taidan nyt olla turkomaani!  (Täytyy kai taas kaivaa esiin suursuosikkini Yashar Kemalin "Tuhannen härän vuori" ja vaikka kaikki muutkin hänen kirjansa, eihän tätä kaukokaipuuta Anatolian vuorille muuten kestä millään.)

Kerran tästä kadun poikki

kulki isoäiti, joka hyräili ja kantoi suurta vuorta sylissään.

Taakseen katsomatta astui halki kaupungin 

ja nuoret miehet ikkunoissa hieman kumarsivat.

Vasta illan pimetessä

laski isoäiti pellon laitaan vuorensa

              ja katsahti,

kuinka valon eteen verhot heilahtivat.

Ja jossain huoneistossa joku hetken mietti,

                mitä hyräili se isoäiti,

                mikä mahtoi olla sen suuren vuoren nimi?

Tämän kirjan myötä heräsi halu sukeltaa myös muihin Ritva Kovalaisen teoksiin. Vietin pitkäksi venähtäneen, haltioituneen tovin taiteilijan nettisivulla. Nöyränä ihailin kuvia, kuolasin kirjojen perään ja hämmästelin, miksen koskaan ennen ole törmännyt tähän loistavaan ja monipuoliseen valokuvataiteilijaan. Kovalainen tekee asiaa - ja taidetta- vaikka tikusta, tai puiden puheesta.  Eniten ihastuin Kun lapsi lapsi oli -kuvasarjaan, joka ihan tihkuu lapsuuden lumoa!

(Ja nyt tekee tietysti mieli mennä konkurssiin ja ostaa omaksi edes yksi Kovalaisen upeista kirjoista... pitänee puhua pukille asian tiimoilta!)

Summa summarum: Luonnon ja kulttuurin ero on häilyvä, eikä ole ihan selvää missä talo loppuu ja vuori alkaa. (Kustantajan esittelystä) Vaikuttava valokuva-, runo- ja tietokirja Turkin ylänköseutujen hämmästyttävästä historiasta, ihmisistä ja karunkauniista luonnosta.

P.S. Kauniiden hevosten maasta on blogannut ainakin Satu. Jos on muitakin, huutakaa hep niin lisään linkin tänne!