bg

Free background from VintageMadeForYou

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Markus Zusak: Kirjavaras

 

Palattuaan kellariin hän kertoi.
"Taivas on tänään sininen, Max, ja siellä on iso pitkä pilvi ja se on venynyt köyden näköiseksi. Sen päässä aurinko on kuin keltainen reikä..."
Sillä hetkellä Max ymmärsi, että vain lapsi saattoi antaa hänelle sellaisen säätiedotuksen. Hän maalasi seinään pitkän, tiukoille solmuille vedetyn köyden, ja sen päähän pisaroita tippuvan keltaisen auringon, aivan kuin sinne olisi voinut sukeltaa suoraan sisään. Köysimäisen pilven päälle hän piirsi kaksi hahmoa - laihan tytön ja riutuneen juutalaisen - jotka kävelivät kädet tasapainon vuoksi levällään kohti pisaroivaa aurinkoa. Kuvan alle hän kirjoitti seuraavan lauseen.

               *** MAX VANDENBURGIN***
               SEINÄÄN KIRJOITTAMAT SANAT
                    Oli maanantai, ja he kävelivät
                          nuoralla aurinkoon.

Markus Zusak: Kirjavaras
Alkuteos: The Book Thief, 2005

Saksassa riehuu toinen maailmansota. Kirjan minäkertojalla, kuolemalla, on kiire. Mutta vaikka hänellä on satojentuhansien ihmisten sielut poimittavanaan, hän kiireidensä keskellä pysähtyy tarkastelemaan nuorta tyttöä, jonka pikkuveljeä hän on tullut hakemaan. Kuolema näkee, kuinka tyttö varastaa ensimmäisen kirjansa, hankeen pudonneen haudankaivajan oppaan. Tästä alkaa tytön, Lieselin tarina, jonka kuolema meille kertoo. 
Liesel varttuu kasvattivanhempiensa, Hans ja Rosa Hubermannin, luona saksalaisessa pikkukaupungissa, opettelee lukemaan ja varastaa lisää luettavaa aina tilaisuuden tullen. Hubermannien, maman ja papan, lisäksi Lieselin elämän tärkeitä ihmisiä ovat naapurinpoika Rudy - ja Max, juutalainen jota Hubermannit kellarissaan piilottelevat ja jolle Liesel lukee ääneen. Sodan kuluessa Kuolema kulkee monta kertaa Lieselin läheltä, ja julmaksi syytetty viikatemieskin liikuttuu syvästi tytön, kirjavarkaan, tarinan äärellä...


Tarinautti lokikirjaan: Tämä kirja tuli luettavakseni Ota riski ja rakastu kirjaan-haasteen myötä: Villasukka kirjahyllyssä oli sitä mieltä, että tämä kirja kannattaa lukea. Ja minähän tein työtä käskettyä. 

Myönnettäköön, että alussa ärsytti ja kovasti. En ole kovin suuri makaaberin huumorin ystävä, ja Kuoleman harrastamat "tietoiskut" häiritsivät tarinaan uppoutumista. Ärsyynnyin myös spoilereista: onko pakko heti kättelyssä kertoa ketkä kuolevat, ja ketkä jäävät henkiin? Mutta sitä mukaa kun kirja eteni, tarina imaisi ja vei. 

Vaikka aihe oli raskas, kirjan lukeminen ei ollut. Tykkäsin hirveästi kirjan henkilöistä, varsinkin Rosasta ja Hansista, jotka olivat niin ihastuttavia persoonia että heitä on nyt jo ikävä! Lieselin ja Rudyn orastava rakkaus oli tuoreesti ja oivaltavasti kuvattu, ja Maxin kautta saatiin juutalainen näkökulma vahvasti tarinaan mukaan. Kuolema oli "henkilöistä" se, joka minua eniten tökki. Mutta lopulta oli pakko antaa periksi: Zusak tietää, mitä ja miksi tekee. Kuoleman käyttö kertojana ei sittenkään ollut kikkailua joksi sitä ensin luulin, vaan viikatemies on loppujen lopuksi juuri oikea kertoja tähän tarinaan.

Ihmisen sydän ei ole samanlainen kuin minun. Ihmissydän on viiva, kun taas minun on ympyrä, ja minulla on loputon kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siitä seuraa, että näen aina ihmisiä parhaimmillaan ja huonoimmillaan. Näen heidän rumuutensa ja kauneutensa ja mietin, kuinka sama olento voi olla molempia.


Rakastuinko kirjaan? En ihan. Kannattiko lukea? Ehdottomasti! Kiitos ja kumarrus Villasukalle hyvin heitetystä haasteesta :)


Summa summarum: Kaunis ja mustalla huumorilla maustettu lukuromaani hyvistä ihmisistä pahoina aikoina.

P.S. Taas on pakko pitää pieni kansigallup: mitäs tuumaatte ylläolevista kansista? Jos olette lukeneet Kirjavarkaan, mikä kansista mielestänne sopii sille parhaiten? Jos ette ole lukeneet kirjaa, mitä kantta katsellessa mielenkiintonne heräilee? Itse tykkään ehkä eniten tuosta toiseksi viimeisestä, jossa tyttö lukee pommikoneen varjossa... varmimmin lukematta jäisi kirja, jonka kannessa komeilee tuo kauhuleffasta karannut nalle! ;)

19 kommenttia:

  1. (Pakko kommentoida itse itselleni: miksi kummassa missään näistä kansista ei vilahdakaan harmonikka? Se olisi tuonut esiin jotain olennaista kirjasta, ainakin minusta.)

    VastaaPoista
  2. Voi, tämä kirja on yksi suosikeistani :)
    Kansista mieluisin taitaa olla ihan tuo suomalanen versio, toiselle sijalle pääsisi tuo toiseksi viimeinen. Eniten harhaan johtaisi tuo Jane Austen-henkinen kansi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, totta! Ei kyllä sovi tarinaan yhtään.

      Poista
  3. Hei Elma Ilona, sait kirjan kuulostamaan houkuttelevalta! Olen tätä joskus selaillut, koska suomalainen kansi on mielestäni kiinnostavin. Seuraavalla kerralla kirja lähtee mukaani, kun sen näen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hauska kuulla että kiinnostuit :)
      Mieleenjäävä ja hienosti kerrottu tarina odottaa sinua.

      Poista
  4. En ole vielä lukenut, mutta tarkoitus on kun kirjastoon pääsen. Suomalainen kansi ei minusta ole kovin houkuttava. Taitaa olla espanjankielinen tuo toiseksi viimeinen kansi. Se on muutenkin hieno, mutta kielestä vielä lisäpisteet :D Tuo venäjänkielinen ei houkuttele minua yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisinpa itsekin espanjaa... tuo venäjänkielinen on tosiaan aika karu. Englanninkielinen kansi johtaa ajatukset minusta hieman erilaiseen kirjaan kuin mistä tässä on kyse.

      Poista
  5. Kirjavaras on hyvä kirja, vaikka ei ihan omaksi suosikkikirjaksi noussutkaan.

    Kansista pidän myös tyttö ja pommikone-aiheesta. Suomalainen on myös hyvä. Tummaa hahmo talvimaisemassa punaisten tahrojen kera ei houkuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat. Tämä lukuelämys jää kyllä mieleen vaikka kirja ei suosikkilistaa hätyytäkään.

      Poista
  6. Minut tämä kirja yllätti, olin ajatellut sen jotenkin toisenlaiseksi. Tykkäsin ja liikutuinkin. Tarina kai pohjautuu kirjailijan isovanhempien kokemuksiin, siitä tuli minulta lisäpisteitä.

    Taidan pitää eniten suomalaisesta ja englanninkielisestä kannesta, mustavalkoiset tuntuvat liian moderneilta tälle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, hyvä huomio tuo mustavalkoisten modernius... minäkin koin että värimaailma ei niissä ihan osu nappiin, mutta en ymmärtänyt miksi ennen kuin sinä sen sanoiksi virkit :)

      Poista
  7. Pakko myöntää, että muistan tästä kirjasta hävettävän vähän. Muistan tykänneeni teoksesta ja muistan, että minuakin "kuolema" henkilönä ärsytti. Kirja parani huomattavasti loppua kohden.

    Tuo punaisin veriläikin koristettu kansi on hiano :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paranikin! Viimeinen kolmannes oli rautaa.

      Poista
  8. Minä taas pidin tästä kirjasta ihan hirveästi! Toisaalta en tiennyt aloittaessani yhtään mitään. Taas näkee, miten ennakko-odotuksettomuus palkitaan:)
    Suomenkieliset kirjan kannet ovat minusta parhaat ja nalle ehdottomasti kauhein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, blogeista saa hyviä vinkkejä mutta toisaalta myös niitä ennakko-odotuksia joskus ylenmäärin. Välillä on kiva lukea kirja jolta ei odota yhtään mitään.

      Poista
  9. Huh, helpotuksen huokaus! Kiva kuulla, että lukuelämys oli vaikuttava, vaikka et kirjaan rakastunutkaan. Voisin melkein palata takaisin Kirjavarkaan maailmaan, niin hienosti kirjoitit kirjasta!

    Suomalainen kansi sopii minusta kirjaan hyvin, kakkosvaihtoehtona on minullakin tuo toiseksi viimeinen. Tuosta nallekannesta tulee mieleen Simpsonien jakso, jossa seikkaili Mr. Burnsin lapsuudenaikainen nallehirvitys ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttava ja nautittava lukuromaani kerrassaan! Viime kuussa luin niin loistavia kirjoja, että siksikin rakastumiskynnykseni on juuri nyt varsin korkealla... mutta hienolla kirjalla minua paiskasit!

      Poista
  10. Oi, tämä kirja on kerrassaan ihana, minuun se vaikutti syvästi kun tämän pari vuotta sitten luin. Kieltämättä ihastuin aika paljonkin tähän teokseen, vaikken nyt ehkä ihan rakastunut. :)

    Kansista parhaita ovat 2. ja 3. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tosiaan kehkeytyi yllättävänkin tunteisiin vetoava kirja, vaikka aluksi ajattelin että makaaberi meininki estäisi syvemmän draaman synnyn.

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.