Onnistuneimpien näytösten jälkeen taputukset jäivät kaikumaan päässäni koko yöksi niin etten saanut unta. Valvoessani ajattelin äitiäni ja itkin hiljaa peiton alla. Kun äiti jätti meidät, Mariano alkoi änkyttää ja minulle tuli täitä päähän. Naapurin naiset sanoivat, että sellaiset täit tulivat surun takia. Kaipasin äitiä niin paljon, että aloin syödä niitä.
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2012
Alkuteos: La contadora de peliculas
Maria Margarita elää pienessä kylässä Chilen salpietarikaivoksilla. Marian lisäksi perheeseen kuuluu rampa isä ja neljä veljeä; äiti on jättänyt perheen. Perheen yhteinen intohimo ovat elokuvat, kaivoskylän ainoa huvitus. Äidin lähdettyä perheen rahat ovat tiukalla, joten heillä on varaa vain yhteen lippuun. Koska Maria on lapsista paras kertoja, hän on se joka saa käydä katsomassa elokuvan ja sitten kertoa sen muille. Taitavasta ja asialleen omistautuvasta Mariasta tulee pian suosituin elokuvankertoja koko kylässä, ja hän rakastaa työtään koko sydämestään. Mutta ajat ovat kovat ja kovenevat yhä. Ja sitten eräs naapureista kantaa ensimmäisen television kylään...
Tarinautti lokikirjaan: Tiesin lukevani tämän kirjan sillä hetkellä, kun näin sen kauniin kannen. Muista blogeista päättelin, ettei tarina ole yhtä kepeä kuin kansikuva, mutten silti pyörtänyt päätöstä lukea kirja.
Vaikka osasin odottaa tummasävyistä tarinaa, kirjan lohduttomuus yllätti. En voi siis sanoa rakastuneeni tähän kirjaan. Silti on minunkin pakko yhtyä ylisanojen kuoroon. Vaikka tarina on läpeensä ankea, Letelier kertoo sen niin katkeransuloisella tavalla, että viimeisen sivun jättämä tunne on kuulaampi kuin kuvitella voisi. Jos se olisi ollut paksumpi, olisin jättänyt kirjan puolitiehen, mutta reilut sata sivua kestin hyvin.
Summa summarum: Kauniisti kerrottu surullinen tarina elokuvista, köyhyydestä ja erään aikakauden lopusta.
P.S. Tosi moni on lukenut tämän kirjan, joten en nyt linkitä erikseen ketään. Kävin kuitenkin lukemassa kaikki löytämäni postaukset aiheesta, ja hienosti te kaikki kirjasta kirjoititte! Kiitos :)
Kiitos postauksesta, sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta. Pelkästään tuo sitaatti on riipaisevan kaunis. Näin kesällä, kun kaikki on valoisaa muutoin, saattaisin jaksaa lukea surullisen tarinan.
VastaaPoistaHyvä ajatus, Rina! Kaamoksen synkeimpänä hetkenä tämä olisi aika hitaasti sulava kirja...
PoistaEhkäpä sanoisin, että Rina vei sanat suustani!
VastaaPoistaTotta, kirja on kaunis, mutta sen takana on synkkiä asioita, surkeita olosuhteita. Riveran onnistuu yhdistää nämä elokuvamaailman kauneudet ja arjen kurjuudet hienoksi, ehjäksi kokonaisuudeksi.
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit, Katja. Tämä on todellakin pieni suuri kirja.
Poista