bg

Free background from VintageMadeForYou

lauantai 4. elokuuta 2012

Tove Jansson: Tiedoiniekan hattu


Sil aigua Hemuli käveli meččiä myöte keriämäs harvinazii kukkii, kudamii kukki joka kohtas! Hobjanvalgiet jygiet tertut ozutettihes st'oklahizikse; kummalizet kukat läpetettih rounogu sumus, niilöin ruskienmuzavat venčazet oldih kui kuningahan koronu.
Ga Hemuli ei nähnyh sidä kaunehuttu, häi laski vai hyödehii da lehtii da burisi ičekseh: "Täs on kahtessuasyheksästostu noumeru minun kogomukseh."

Tove Jansson: Tiedoiniekan hattu
Ilmahpiästämö: Karjalan kielen seura r.y. 2009
Kiändänyh: Natalja Sinitskaja
Varat tämän kirjan julguandah lahjoitti: Hartwall Perheen Rahasto

Muumipeigoi ja hänen dovarisat löytäh mäin n'okas korgien mustan hatun, eli muumipeikko ja hänen toverinsa löytävät vuoren huipulta korkean mustan hatun. Tämä tarina on arvatenkin kaikille tuttu, mutta karjalaksi sen lienee lukenut harva. Karjalan kielen seuran ja Hartwallin rahaston kulttuuriteko, karjalankielinen muumikirja, kertoo rakastetun peikkoperheen seikkailuista kielellä, joka on samaan aikaan outoa että niin tuttua. 


Ninnineidoi, Ninnettäi, Muikkuine ja muut Muuminotkon asukit eivät osaa aavistakaan, että vuoren harjalta löytynyt hattu onkin itsensä Tiedoiniekan -  - suuren taikurin, joka ratsastaa mustalla pantterillaan ympäri maailmaa, muan alla ja meren pohjas, jopa kuussa ja kierdotiähtilöil. Mutta Kuningasrubiinua, maailman kalleinta jalokiveä, ei Tiedoiniekku ole onnistunut löytämään. Ja ennen kuin tulee vilu sygyzy, ehtii tapahtua kaikenlaista jännittävää ja kummaa: muumitalo muuttuu viidakoksi, saadaan hengiltä yksi mamelukki ja joudutaan pulaan hattivatoin saarella...



Tarinautti lokikirjaan: Jotkut ratkovat ristikoita, toiset tekevät sudokuja, minä luen kirjoja vierailla kielillä. Aivojumpan lisäksi sain tästä kirjasta suurta iloa: muumiperhe tuntui, sikäli mikäli mahdollista, vielä symppiksemmältä saatuaan karjalaisen luonnon :) 

- Suago syvvä se, mi on jo suus, kyzyi Nipsu.
- Älä ole hölöböri, sanoi Muumimami. - Keräkkiä hedi kai, midä tahtotto ottua kerale, sendäh ku tuatto tahtou lähtie juuri nygöi. Vaigu älgiä ottakkua nimidä pädemättömiä.

Täytyy myöntää, että jos tarina ei olisi ollut ennestään tuttu, olisin välillä pudonnut komiasti kärryiltä, mutta koska olen muumioppimääräni huolella suorittanut ja vielä lasten kanssa santsaillut, en joutunut kertaakaan tuskastumaan, päinvastoin sain kokea oppimisen ja oivaltamisen riemua: ozattomus on onnettomuus, ozakas vastaavasti merkitsee onnellista. 
Venäjän vaikutus on ilmeinen, ja bongasinpa yhtäläisyyksiä myös saamenkielen kanssa - esimerkiksi 'valehdella' on 'kielastaa', saameksi gielistit. Myös kirjoitustavassa oli samoja piirteitä kuin saamessa: kovan koon paikalta löytyy usein pehmeä g, ja minulle saamentunneilla tuskaa tuottanut č-kirjain tuli yllättäen vastaan myös täällä!


Summa summarum: Tuttu tarina uudella tavalla ja antoisa kielikylpy aivosolujen iloksi.

12 kommenttia:

  1. Voi, miten suloista! Pohjoiskarjalaisena ja koko lapsuuden voimakasta murretta puhuneen mummon vaikutuspiirissä olleena ymmärrän hyvinkin pitkälle karjalaa. :) Kannattaa kokeilla myös suakkunoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, minullakin on puolet juurista rajan takaa Karjalasta, ja tunnen suurta sielujen sympatiaa karjalan kieltä ja kulttuuria kohtaan :)

      Poista
  2. Mahtavaa, että bloggasit tästä kirjasta! :) Meillä oli kerran suomen kielen yhdellä kurssilla, jonka aiheena olivat vähemmistökielet, mahdollisuus tilata omaksi tuo Muumikirja. Olen käyttänyt sitä jo pariin kertaan ysiluokkalaisten äikän tunnilla, jossa käsitellään vähemmistökieliä, ja nuoret ovat innostuneet ja tykänneet suomentaa ja yrittää lausua Muumikirjan karjalaa. Teos tosiaan tarjoaa iloa siitä, että ymmärtää paljonkin ja kun Muumikirjat ovat monelle tuttuja, voi helposti päätelläkin vaikeampia sanoja. :)

    Vaarallisesta juhannuksestakin on tehty karjalankielinen versio, siihen en tosin ole vielä tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno idea! Minulla on karjalankielinen "Varattavu Iivananpäivy" nyt lukulistalla, ja ilokseni se näkyi löytyvän kaupunginkirjaston hyllystä :)

      Poista
    2. Ooh, hyvä tietää, että se löytyy kaupunginkirjastolta, jos tarvitsee matskuksi :)

      Poista
    3. Minäkin yllätyin iloisesti, kun kirjastomme netissä sain hakuuni yhden osuman :) Olin jo varautunut ostamaan kirjan - ja ehkä ostankin, ihan jo kannatuksen vuoksi.

      Poista
  3. Jännä, pitäisi ehkä joskus kokeilla...joitain tekstinäytteitä olen karjalaa nähnyt ja niidne ja tässä viitattujen perusteella voi tosiaan huomata että ainakin kun ääneen lukee niin suurimman osan kyllä ymmärtää mutta vähän joutuu ponnistelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla :) Alussa menee hetki ennen kuin pääsee vauhtiin, mutta sitten kun kieleen tottuu niin lukeminen sujui ainakin minulla melkein yhtä sutjakkaasti kuin suomeksikin.

      Poista
    2. Ihana harrastus sulla ♥.

      Poista
    3. Kiitos! Olin kielihullu jo koulussa, eikä tiikeri näköjään raidoistaan mihinkään pääse... eikä tarvitse päästäkään, hyvin sopivat minulle tämmöiset raidat ;)

      Poista
  4. Suosikkilainaukseksi nousi "Älä ole hölöböri, sanoi Muumimami". Jotenkin herttaista ja hilpeää kunnioituksella maustettuna :) Hatunnosto sinulle, kun tartut moisiin kielihaasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin kielenkäyttööni on jo pesiytynyt tuo hölöböri ;)
      Tämä kielihaaste oli todellakin ilo eikä tuskallista lainkaan :)

      Poista

Kiitos kun kävit! Jätäthän puumerkkisi.