Kristiina Ketola Orava: Olipa toisenkin kerran

Nukuttuani kolmekymmentäkuusi vuotta.

Saapui Rinssi.

Lapsineen.

Uusperhekosinta.

Tulisitteko meidän kanssamme naimisiin?

Kristiina Ketola-Orava: Olipa toisenkin kerran. Uusperheen äitipuolen ajatuksia

Vihreä Kettu Ky, 2006

Myytti pahasta äitipuolesta elää ja voi hyvin. Sen saavat tuntea nahoissaan ne, jotka prinssin mukana saavat puoli valtakuntaa - ja siihen kuuluvat lapset. Kristiina Ketola-Oravan omista kokemuksista kumpuavat aforismit ja lyhyet runot kertovat uusperheen elämästä, haasteista ja iloistakin. Äitipuolen kenkä voi puristaa monesta kohtaa, kun myötä-ja vastamäissä pitää  pystyä rakastamaan paitsi miestä, myös miehen jälkikasvua - ja siinä sivussa taistella äyskäristä lasten oikean äidin kanssa. Ilman huumoria, lehmän hermoja ja tervettä järkeä ei yksinkertaisesti pärjää.

Miksi maksaisin potut pottuina? 
Tarvitsen ne kahdeksan hengen keittoon. 

Tarinautti lokikirjaan: Senhän tiedämme, että ulkonäkö pettää. Se pätee myös tähän pieneen kirjaseen, joka sisällöltään on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen ja ohut. Vaikka sivuja ja sanoja on vähän, niistä syntyy pippurinen soppa, joka pitää sisällään elämän ja tunteiden koko kirjon. Sattumina sopassa on viisastenkiviä ja juuri sopivasti lakonista huumoria. Vihalla pitäisi olla viimeinen käyttöpäivä. / Parasta ennen - ei sekään olisi pahitteeksi.

Älä silitä mua! / Se satuttaa mun oikeata äitiä.

Summa summarum: Perjantaina karkkien jako. / Lauantaina lasten. Kirpeästi, hauskasti ja rehellisesti uusperheen arjesta ja äitipuolen epäkiitollisesta osasta.