Tarinautti teatterissa: RAJA

"Pelasta minut. Tapa minut."

Oulun kaupunginteatteri: Raja
Ensi-ilta 07.09.2012

Riikka Pulkkisen kiitetty romaani on nyt koettavissa myös näytelmänä: Raja saa tänään kantaesityksensä Oulussa.
Ohjaaja Fiikka Forsmanin dramatisoima rohkea ihmissuhdedraama nostaa esille aiheita, joista arjessa on mieluisampaa vaieta. Näytelmässä etsitään ja uhmataan moraalin rajoja: mikä on oikein ja mikä väärin? Miksi pitää - vai pitääkö- erottaa toisistaan taide ja elämä? Onko se edes mahdollista? Missä menee raja?

Mirjami Kukkola ja Tuula Väänänen

Näytelmässä kulkee rinta rinnan kaksi tasavahvaa punaista lankaa, jotka lähestyvät yhteisiä teemoja -kuolemaa, rakkautta ja moraalin rajoja- vastakkaisista suunnista. Kirjallisuuden professori Anja suunnittelee muistisairaan miehensä armomurhaa, siskontyttö Mari leikkii kuolemalla ja rakkauden tulella. Viaton ihastus äikänopettajaan karkaa käsistä ja muuttuu kielletyksi suhteeksi perheelliseen mieheen. Silminnäkijäksi ja sijaiskärsijäksi joutuu myös kaikista viattomin: opettajan tarhaikäinen tytär.

Näytelmä on intensiivinen ja haastava, eikä vain aiheiltaan. Pieni ja intiimi lava tuo tapahtumat - erotiikan, vihan ja kuoleman - suoraan katsojan iholle. Näyttämö(kin) on paljaaksi riisuttu, lavastusta ei oikeastaan ole - eikä esityslavaa, vain suurehko huone jossa yleisö ympäröi näyttelijöitä kaikilta neljältä puolelta. Näyttämön ja yleisön välillä ei siis ole selkeää rajaa.
Vaikka mitään rajapyykkejä ei lavalta (eikä oikeastaan koko näytelmästä) löydy, kontrasteja riittää ja ne ovat rajuja. Yksi ei tiedä mitä eroa on rakkaudella ja halulla, toinen rakastaa niin paljon että on valmis mihin tahansa, mitä toinen häneltä pyytää.

Tuula Väänänen ja Hannu Pelkonen

Tarinautti lokikirjaan: Olen pitkään ollut varovaisen kiinnostunut Rajasta kirjana, vaikka hieman sen aiheita vieroksuin. Kun kuulin tekeillä olevasta näytelmästä, päätin lykätä kirjan lukemista, jotta voisin kokea kaiken "puhtaalta pöydältä". Olen tyytyväinen ratkaisuuni: dramaattinen tarina imi heti mukaansa, ja kun en tiennyt miten kaikki päättyisi, ei takapuolen puutumista kovalla penkillä ehtinyt edes huomata ennen kuin kaikki oli sanottu ja tehty, ja viimeisetkin aplodit annettu.

Haastavan tarinan dramatisointi oli yllättävyydessään onnistunut ja puhutteleva. Olo oli kieltämättä hetkittäin tukala, kun aivan silmien tasalla mela heilui ja ruma sana sanottiin niin kuin se on! ;) Hieno oivallus oli käyttää henkilöitä toistensa kertojina (saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta toimi hätkähdyttävän hyvin).
Ainut kerrontatekninen ratkaisu, joka minua näytelmässä häiritsi, oli nauhalta tuleva Julianin tyttären ääni. Minusta olisi toiminut paremmin, jos Anninkin ajatukset olisi "lukenut ääneen" toinen henkilöhahmo. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta minua playback ei aivan vakuuttanut.

Roolisuoritukset olivat kauttaaltaan varmoja, mutta erityisen vaikuttavina mieleeni jäivät Anjaa tulkitseva Tuula Väänänen ja Marin rooliin hienosti heittäytyvä Sanni-Mari Kanto.

Sanni-Mari Kanto ja Timo Pesonen

Summa summarum: Rankka mutta palkitseva draama rakkauden ja kuoleman kaipuusta, valinnoista ja moraalin häilyvistä rajoista.