Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Tuona yönä revin lisää piirustuksia lehtiöstäni ja kätkin ne muiden joukkoon matkalaukkuni vuorin alle. Lehtiöön jäi vielä kaksi sivua. Lyijykynäni häälyi paperin yllä. Vilkaisin ylös. Äiti ja Jonas juttelivat hiljaa. Pyörittelin kynää sormieni välissä. Piirsin kauluksen. Käärme alkoi piirtää itse itseään, kiemurrella ylöspäin. Pyyhin sen äkkiä pois.

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

WSOY 2011

Alkuteos: Between Shades Of Gray

Lina on 15-vuotias liettualaistyttö, joka rakastaa piirtämistä ja odottaa innolla taideopintojensa alkua. Kaikki kuitenkin muuttuu iäksi, kun neuvostosotilaat eräänä yönä jyskyttävät ovelle ja ilmoittavat, että perheellä on 20 minuuttia aikaa valmistautua lähtöön. Eikä edes äiti aavista, kuinka pitkä ja hirvittävä heidän matkastaan tulisi. 

Linan perhe on joutunut listalle, jolla ovat Stalinin viholliset- ja Stalinin viholliset ovat "varkaita ja huoria", jotka rahdataan karjavaunuilla pakkotyöhön kauas Siperiaan. Moni menehtyy tai tapetaan jo junamatkalla - ja se on vasta alkua. 

Perillä Siperiassa Lina ja hänen perheensä joutuvat pakkotyöhön juurikaspellolle, ja NKVD:n miehet tekvät parhaansa murtaakseen heidän rohkeutensa ja tahtonsa. Työleirin epäinhimillisissä oloissa ei uskoisi kenenkään selviävän hengissä -saati sitten järjissään. Mutta vaikka kaikki muu viedään, muistoja ja toivoa ei kukaan voi Linalta ottaa.  "Älä anna heille mitään - älä edes pelkoasi", neuvoo kiltti ja ylpeä Andrius, joka on äiteineen samalla leirillä. Eikä Lina aio antaa periksi. Jälleennäkemisen toivossa hän alkaa piirtää salaisia viestejä isälleen, joka vietiin eri vaunussa toiselle leirille: isä tunnistaisi hänen kynänsä jäljen niin kuin hän tunnistaa Edvard Munchin, ja tulisi hakemaan heitä niin kuin sinä kauheana yönä lupasi. 

Ruta Sepetysin esikoisromaani kertoo koskettavasti tarinan, joka pohjautuu hänen liettualaisen isosetänsä perheen ja satojen muiden karkotettujen kokemuksiin. Jälkisanoissaan kirjailija kertoo tahtoneensa kirjoittaa tämän kirjan, jotta nämä hirveydet eivät unohtuisi, eikä tällaisen annettaisi tapahtua enää koskaan.

Tarinautti lokikirjaan: Kuten matkailussa aina, myös nojatuolimatkailussa on matkareitin valinnalla tärkeä merkitys - ja aivan kuten oikeillakin matkoilla, ei yllätyksiä voi välttää vaikka kuinka uskoisi valinneensa viisaasti. Niin kävi minulle matkallani kirjamaailman ympäri: Olin juuri Viivi Luikin matkassa Neuvosto-Virossa, ja tämä kirja tuntui luontevalta jatkolta niin aiheensa kuin sijaintinsa puolesta. Toisin kävi. Hyppy Viivi Luikin magneettisesta kerronnasta Sepetysin toteavaan tyyliin ei käynytkään kivuttomasti, ja tahaton vertailuni häiritsi lukemista pitkään. Vasta puolenvälin paikkeilla lakkasin kaipaamasta Luikin tekstin sisäistä voimaa ja herkistyin nauttimaan karun tarinan kauneudesta, kauhujen keskellä hohtavista harmaan sävyistä.

Tuhka. Keksin jotakin. Nappasin kamiinan vierestä kepin. Revin siitä kuoren saadakseni itse puun esiin. Erottelin säikeitä toisistaan ja tein niistä harjaksia. Sieppasin oven ulkopuolelta kourallisen lunta ja sekoitin siihen varovasti kamiinan tuhkaa. Sävy oli epätasaista, mutta siitä sai hyvää harmaata vesiväriä.

Summa summarum: "Keskellä talvea havaitsin vihdoinkin, että sielussani oli voittamaton kesä." (Albert Camus) Sydämeenkäyvä selviytymistarina kuolemanleirien kauhuista.

P.S. Harmaata valoa ovat lukeneet myös Anneli, Leena, Katariina, Rouva Huu, Jaana ja Joana.