Sarjakuvaperjantai: Mustasuon mysteeri

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri.

WSOY 2012

Mysteereitä rakastava orpotyttö Agnes on täällä taas! Saniaislehdon salaisuuksista tuttu nyreä varhaisteini on oma utelias itsensä myös Mustasuon sisäoppilaitoksessa, johon hän on joutunut  isoäidin loukattua jalkansa.

Kuten sisäoppilaitoksilla kautta maailman sivun, myös Mustasuolla on synkkä salaisuus: sieltä huhutaan katoilevan surullisia tyttöjä. Agnes alkaa tietysti selvittää asiaa, joka yllättäen näyttääkin liitttyvän jotenkin hänen omien vanhempiensa selvittämättä jääneeseen kuolemaan. Mysteerien ratkomisen ohella Agnes tuttuun tapaansa tarkkailee ja havainnoi ympäristöään omalla pikkuvanhalla tavallaan. 

Kati Närhen toinen täyspitkä sarjakuvaromaani jatkaa Saniaislehdossa tutuksi tullutta tarinaa, joskin piirun verran syvällisemmin ja tummemmin. Vino huumori on yhä läsnä, mutta kertomuksen teemat ovat vakavat: kiusaaminen, kuolema, psyyken hauraus ja jopa rodunjalostus. Ulkopuolisena viihtyvä Agneskaan ei voi välttää joutumasta mukaan ihmisten peleihin, joissa heikot sortuvat elon tieltä - tai jos eivät sorru, niin sorretaan. Silti tarina ei ole toivoton, ja loppuratkaisu on onnistunut sekoitus iloa ja surua.

'

Tarinautti lokikirjaan: Luin hiljattain Saniaislehdon salaisuudet ja ihastuin. Kuultuani kakkososan olevan painokoneissa, pyysin kirjasta arvostelukappaletta jota sitten malttamattomana odotin. Kun lopulta sain Mustasuon mysteerit käsiini, ahmin sen yhdeltä istumalta - ja arvatenkin aivan liian nopeasti.

Koska ykkösosa oli minulla niin tuoreessa muistissa, oli vertailu helppoa - liiankin helppoa. Niinpä ensivaikutelmani oli  nihkeä. Ykkösessä hurmanneen hilpeän episodirakenteen rinnalla juonikeskeinen kerronta tuntui turhan tavanomaiselta ja juoni itsessään vähän tylsältä. Närhen naljailu on edelleen lennokasta, mutta ei aivan yllä ykkösosan tasolle. Tarinan makaaberit elementit myös vaativat hieman sulattelemista, ja sisäoppilaitoksen nirppanokkatytöistä oli henkilöinä vaikeampi pitää kuin esim. Saniaislehtoa hallineesta isoäidistä, joka Mustasuossa on selvästi pienemmässä roolissa. Laskin kirjan kädestäni lievästi pettyneenä - mutta pian huomasin ajatusten edelleen askartelevan albumin parissa. Huomasin haluavani revanssia, ja luettuani albumin uudelleen jäin tuijottamaan takakantta ja tajusin: eihän tämä ollutkaan huonompi,vain eri tavalla hyvä!

Summa summarum: Laiha-Laina apea painostansa vapahtui. / Ei nähty Lainaa enää, mitä lie tapahtui. Tytöt on tyttöjä myös sisäoppilaitoksessa. Toivoa sopii, että Agnesista kuullaan vielä!