Lewis & Stone: Please Bury Me in the Library

Libraries

Are

Necessary 

Gardens,

Unsurpassed

At 

Growing 

Excitement

Patrick Lewis & Kyle M. Stone: Please Bury Me in the Library

Harcourt 2005

Mikä tekee satukirjasta klassikon?* Miksi pöllöt valvovat öisin?** Mitä järkyttävää tapahtui, kun lukutoukka kauhuleffaan läksi?*** Patrick Lewisin hupsut hyväntuulen riimit vievät lukijansa matkalle, jossa mitä tahansa voi tapahtua, ja vain mielikuvitus on rajana. Kirjaimista kasvaa sanoja, sanoista lauseita ja lauseista tarinoita, joitten valtaan joutuva on loppuiäkseen lumottu. Ja kun kirjahullusta viimein aika jättää, mikäpä sen lohdullisempi viimeinen leposija kirjoja rakastaneelle kuin kirjastossa, lastenkirjojen ja pokkareiden välissä lehtihyllyn takana:  I won't be sad too often / if they bury me in the library / with bookworms in my coffin.

 

Tarinautti lokikirjaan: Tämä kirja tuli vastaan kirjastossa ja hurmasi minut jo nimellään. Pienten runojen tunnelma onnistuu olemaan samalla kertaa sekä unenomaisen runollinen että hulvattoman kepeä. Ennen kaikkea kirja on ylistyslaulu sanoille, kirjainten alkemialle ja tarinoiden voimalle. Tämä tulee hienosti esille esimerkiksi runossa Alphabet soup: 

While K, Z and B do the backstroke 

Across this hot, steaming lagoon,

The fun-loving Vowels

May want tiny towels

To dry themselves off on the spoon.

But when Letters go swimming together 

In sentences, nothing can beat 

The pleasure of reading 

The food that you're eating! 

So dive in and - bon appetit!

Kirjan kuvitus on myös aivan ihana, satumainen ja kodikkaan hämyisä. Tässä kirjassa on vain yksi vika: se oli aivan liian lyhyt! Näitä olisi lukenut vaikka kuinka, jäin väkisinkin isoamaan lisää.

Paint me a picture book, Parrot. Honey me poetry, Bee.
Hush me a lullaby, Owl. Bookmark me, Flea.
Paint me and honey me, hush me right
Into an ab-so-lu-tas-ti-cal night.

Summa summarum:  A great book is a homing device / For navigating paradise. / A bad book owes to many trees / A forest of apologies. Riemukkaita riimejä sanasepoille, satusedille, tarinatädeille, runotytöille, riiminiekoille ja ihan kaikille kirjojen ystäville. 

* Se että sen voi lukea ääneen lapsille, vaikka lapset ovat jo täyttäneet 36.
** Ne lukevat taskulampun valossa.
***Hän löysi sanan, jota ei ollut ikinä lukenut.