Runojoulukalenteri, luukku 7: Jos syleilen kuin viimeistä kertaa

Syvällä kuiskivassa kotimetsässä

aikaisaamun vitivitivalkean 

pakkaspalatsin hämärhuurussa

minä suljen silmäni 

ja silmittömästi

syleilen isänmaani kuusta.

Poski karheaa kaarnaposkea

vasten, pihkan parantava

mahlalääke sormenpäissäni,

hiuksissani neulasten tuoksu

kuin vanhasta viisaasta naisesta,

isoäidistä, joka ymmärtää

puhumattakin ja hyräilee 

rauhoittavasti.

Korkea kuiskiva kuusi

vitivitivalkea pakkashuivi

harteillaan ottaa minut 

suojaan helmojensa alle.

Sinustako äitikuusi syntyivät ne kuuset?

Syntyivät työmiesten tupakkaholkit,

tupakkalaatikoiden takakansiin

piirrettyjen talojen lankut,

sinustako halvat höyläämättömät arkut?

Sinusta, sinusta äitikuusi lämmöllä.

Ja sinusta lensivät havunsiemenet

multaan ja veteen, virtasivat

jokia pitkin ja missä

kaivattiin lohdutusta

alkoivat kasvaa neulasia ja hyräillä.

Vitivitivalkean pakkaspalatsin

hämärhuurussa oravien jänisten

ja hirvien joukossa minä syleilen

kotimetsän äitikuusta ja me

tanssimme humisevanhuojuvaa viimavalssia.

Maapallon pyöreys on minun kuuseni

odottava vatsa, sen silmiä

ovat lempeänhehkuvat täysikuut.

Ja hirven kesyttömyys

sen loikatessa puron yli

vitivitivalkean ja vihreän

kuiskivaan äärettömyyteen

sen maailmanliike, seisahtamaton

ja synnyttävä.

Ohihumisevan huikaisevan 

 hetken minä syleilen

kotimetsän äitikuusta.

Jos syleilen etäisten peltikaupunkien

kylmiä katulyhtyjä, syleilen kotimetsän kuusta.

Jos syleilen arkoja neitsyitä tai katkeria

huoria, syleilen kotimetsän kuusta.

Jos syleilen kuin viimeistä kertaa

sillankaidetta ja tuijotan

veden lopulliseen tummuuteen,

syleilen kotimetsän kuusta ja pelastun.

Jos syleilen vaimoani, syleilen

kotimetsän hyräilevää kuusta.

Jos syleilen, syleilen vitivalkeassa hämärhuurussa

kuumottavin poskin kotimetsän

äitikuusta ja kaikkea

ikuisesti nuorta

ja viisasta.

~Tommy Tabermann~

PÄIVÄN GALLUP: Tuleeko teille oikea kuusi, muovikuusi vai ei kuusta lainkaan? Ja onkohan kellään muulla kuin minulla taipumus hamstrata uusia ihania koristeita, vaikka kotona on jo enemmän kuin oksille mahtuu? ;)